Kari ilmoitti Dalin vain yhdelle radalle, koska Dalilla menee jälkimmäinen rata aina haisteluksi. Tämä tuntui koiran kiinnostuksen kannalta hyvältä ratkaisulta, mutta mitään huippusuoritusta ei silti nähnty. Dalin sijoitus 6.
Dinan kanssa kaikki meni pieleen alusta saakka. Minä aloin taas jännittää. En ollut yhtään samalla kartalla koiran kanssa ja lopulta turhauduin niin, että otti vaan päähän koko kisat. Dinalla taas energiaa olisi ollut vaikka muille jakaa. Jokainen tajuaa sanomattakin, että tälläinen yhdistelmä ei voi toimia. Ja eihän se toimi. Dina jopa pudotti riman, jota ei tee koskaan. Lisäksi suunnilleen kaikki mikä voi mennä pieleen, meni todellakin pieleen. Virhepisteitä A radalta ehkä kolmenmiljoonan luokkaa. Siis paljon, en edes tiedä paljonko, enkä edes halua tietää. Sijoitus silti 7. B radan odottaminen ei nostanut mielialaani missään määrin. Ajatukset pyörivät muualla. Ennen omaa vuoroa unohdin koko radan. Ja hylkyhän sieltä sitten tuli. Niinkuin arvata saattoi. Ohjasin jo neljännelle esteelle väärin. Hienoa Heidi! Ei näin.
Muutaman kuvan Kari nappasi meistä jälkimmäisellä radalla.
Putkesta hypylle (olin varma, että Dina menee puomille -ei mennyt!).
Puomille.
Maaliin.
Tarinan opetus: kolmen tunnin yöunet, erittäin stressaava viikko takana, koko päivä syömättä ja ajatukset muualla -älä tee tätä perässä! Mitään hyvää siitä ei voi seurata. Ottaa päähän vieläkin. Pohjanoteeraus.
Mitenkäs se sanonta meneekään, *piip* reissu, mutta tulipahan tehtyä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti