Luonnetestattuja rakkeja.

Jedi, Pirunsaaren Komarov
Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Loppupisteet +173

Aida, Tarjuman Al-Shama
Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Loppupisteet +80

Dina, Sooraba Hessa
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Loppupisteet +174

Hyvin, hyvin mielenkiintoinen päivä. 

Jedi ja Dina kannattaa kuulemma ottaa mukaan, jos haluaa etuilla nakkikioskin jonossa. Pitää muistaa, kun alkaa tehdä nakkeja mieli. Molemmat olivat valmiit puolustamaan minua hyvinkin raivokkaasti hyökkääjää vastaan. Aida heilutti häntää, sillähän sitä on tähänkin saakka kaikesta selvitty. Mutta niinhän sitä selvittiin nytkin, tavallaan. Hellyttävä otus. 

Dina oli valmis puolustamaan myös itseään, Jedi ja Aida olisivat halunneet mennä pois. 

Kelkka oli kaikkinen mielestä aika omituinen, mitä se nyt tuolleen nykien tulee kohti. Mutta kun kelkka pysähtyi, sitä mentiin haistamaan reippaasti. 

Haalari sai ulos Aidasta haukahduksen, yhden ja terävän. Ohhoh, sanoin minä. Olin hetkeä aiemmin sanonut yleisöön jääneelle ystävälleni, että piirtää ison rastin maahan, jos Aida sanoo jotain. Yksi rasti saatiin siis. Jedi ja Dina säpsähtivät, mutta se siitä, mitä se nyt tuollalailla sinkoilee. 

Tynnyri ei tuntunut oikein missään. Meilläpäin näitä onkai nähty ennenkin, vähän väliähän niitä vierii pitkin katua... no juu ei, mutta tätä mieltä olivat koirat.

Pimeässä huoneessa istuisin vieläkin, jos olisi pitänyt Aidaa odotella minua hakemaan. Jedikin keksi parempaa tekemistä, seisoi löytämällään ruokapöydällä ja nuoli sen puhtaaksi ennenkuin tuli iloisena luokseni. Dina nuohosi kaikki nurkat ja yritti muka hajun perusteella löytää minut. Onneton vaan erehtyi komeron ovesta. Jedille ja Dinalle kaadettiin pimeässä myös harjanvarsi, jota ei päivän aikana muille brasseille tehty. Olivat osoittaneet sellaista luonteenlujuutta aiemmin ulkona, että testaajien mielestä nämä kovapäät sen kestäisivät. Niinhän se meni. Dinalla meni vähän pasmat sekaisin hetkeksi, mutta Jedi ei varmaan huomannut koko harjaa.  

Dina lähti leikkiin testaajan kanssa raivokkaasti, eikä olisi halunnut edes lopettaa. Jedin mielestä keppiä olisi voinut heittää, niinhän sillä kotona leikitään. Mutta olihan se nyt hauskaa, kun kesken päivän löytyy joku, joka keksii leikkiä! Jee! Aida tarttui leluun, mutta jos toinen haluaa sen enemmän kuin Aida, niin Aidahan antaa sen sille, joka sitä eniten tarvitsee. Leikkiminen Aidan kanssa on aika mahdotonta, tuollainen vetoleikkiminen nimittäin.  

Kaikki myös esittivät hyvin, että ovat kuulleet laukauksia paljon ennenkin. Joitain toki, mutta yksittäisiä metsästyskaudella, ollessamme esim vanhempieni luona kylässä. Mutta laukausvarmoja kaikki kolme. 

Aivan mahtavaa! Hienoja rakkeja hienoilla pisteillä. Aida oli reippanpi kuin odotin. Teki muutakin kuin heilutti häntää. Dina oli juuri niin täpäkkä, kuin tiesin Dinan vain olevan. Jedi toimi pimeässä juuri niinkuin oletin, keskittyi olennaiseen, joka on siis ruoka. Muut jutut voi aina siirtää, jos tarjolla on ruokaa. Se on Jedin motto. 

Juhannus Monsterosa-maailman tyyliin.

Juhannuksena olimme kotona -ihanaa! Saimme vieraaksemme paljon kamuja, joiden kanssa oli kiva rällätä ympäri pihaa. Erityisesti juhannusvieraista taisi nauttia Iisa, joka löysi leikkikamun Eddiestä. Noilla kahdella vauhtia riitti. Lauantaina porukkaan liittyi myös Tuikku, jonka kaksikko otti leikkeihin heti mukaan. Eikä Daliltakaan virta ensimmäisten joukossa loppunut... koska pallo!

Lauantaina käytiin myös uimassa. Jaksoi sitten taas grillata ja syödä itsensä ähkyyn uudestaan ja uudestaan.

Soda viettää aikaa mieluiten lepäillen. Aina parempi, jos sattuu pääsemään jonkun syliin. Ja yleensä sattuu.

Nautinnollisia kesäpäiviä!
Toivottaa Team Monsterosa.

Pentuja!

Itävältaan (ja vähän Unkariinkin) tehty astutusreissu tuotti tulosta, Soda ultrattiin maanantaina ja kohdussa vilisteli melkoinen määrä pieniä Nakkeja.

Molemmilla vanhemmilla terveet silmät ja polvet. Sodalle tehty myös sydänkuuntelu, jonka tulos on ei sivuääniä. Dadolle on tehty ulkomainen lonkkaniveltutkimus, jonka tulos on A. Lisäksi Dado on MPS normaali. 

Jos kiinnostuit yhdistelmästä, laita sähköpostia tai soittele. Yhteystiedot kotisivuilla.

2875 km.

Sen verran suunnilleen tulee matkaa, kun lähtee kotoa Lahdesta, ajaa Vieremälle, siitä Raaheen ja Kilpisjärven kautta Tromssaan ja tulee samaa reittiä kotiin.

Torstaina pakkasin pieneen tilaihmeeseeni kolme koiraa boxeineen, pikkusiskoni, kahden ihmisen ja kolmen koiran tavarat ja lähdin matkaan. Ensimmäinen etappi oli Vieremä, jossa vietimme yön ja jonne jätin siskoni ja Iisan.

Jedi ja siskonsa Muru, joka tuli kyydissäni, keksivät illaksi mukavaa tekemistä kahdstaan ja niinkuin kunnon näyttelykoirat, tämä kaksikko löysi lammen, mutaisine rantoineen ja päätti käydä pikkuisen uimassa. Jälleen kerran sain olla kiitollinen brassin helposta turkista ja siitä, että koiran saa antaa mennä pitkin mutalikkoja, vaikka olisikin näyttely tulossa, kun ei tarvitse karvojen asennosta stressata.

Perjantaina matka jatkui Raaheen, josta jatkoimme sitten isommalla porukalla ja ennenkaikkea isomalla autolla kohti Tromssaa lauantaina. Jedi sai konttiin seurakseen spinone rouvan ja Muru pääsi matkamaan italiaano neidon kanssa takapenkillä.

Yövyimme Kilpisjärvellä, Saana-tunturin kyljessä, hienoissa maisemissa.

Aamulla matka jatkui jo ennen kuutta kohti Tromssaa. Harmi, että päivä oli pilvinen ja sateinen. Kuvaaminen enemmältikin olisi kiinnostanut sään suosiessa.

Näyttelypaikalla oli koleaa ja tiedossa oli paljon odottelua. Ennen kehää minua alkoi tottakai jännittää, edelleenkään en tunne oloani varmaksi hihnanjatkeena kehässä. Jedi oli hyvällä tuulella ja innoissaan. Sää oli Jedin mielestä juuri sopiva, jos herra saa valita on aina mieluummin viileää kuin lämmintä.

Mukaan oli ilmoitettu viisi brassia, kolme urosta ja kaksi narttua, kaikki valioluokassa. Jedi aloitti shown. En odottanut mitään, kanssamme kehässä oli menestyneitä koiria. Mutta niin vain Jedi kipitteli kolmikon kärkeen hämmästyksekseni, saaden Norjasta SERTin ja CACIBin (jolla se tosin ei tee mitään) ja samalla se valioitui Norjaan, mutta keräsi myös Pohjoismaiden valionarvon näin ollen itselleen.

VAL-ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP NO MVA POHJ MVA.

Iltapäivällä söimme Jedin kanssa eväitä, kävelimme pitkin ja poikin, otimme kuvia ja ennenkaikkea odottelimme.

Odottelu ei suinkaan ollut turhaa, sillä ryhmäkehissä itaalianoneito Jolle sijoittui neljänneksi!

Ja niin pitkä kotimatka pääsi alkamaan. Päivästä tuli pitkä, aamulla oli herätty viiden maissa, näyttelypaikalla olimme ennen yhdeksää. Kotimatka alkoi kuuden maissa illalla ja yöllä puoli viisi olimme Raahessa. Kolmen ja puolen tunnin yöunilla jatkoin aamulla yhdeksältä Jedin ja Murun kanssa kohti Vieremää, jossa pysähdyin puolilta päivin sen verran, että poimin Iisan uudestaan kyytiini. Ja niin ajelin kolmen koiran kanssa kotiin, jossa olin kuudelta illalla. Jos väsytti koiria, niin väsytti minuakin.

Mutta olipahan mukava reissu! Nyt Jedi voi jäädä eläkkeelle näyttelytouhuista tittelirivillä FI MVA SE MVA NO MVA POHJ MVA kahden vuoden ja yhden kuukauden iässä. Ei huono.  

Kesävieraita.

Kesä on ihanaa aikaa, aamulla et välttämättä tiedä kenen kanssa istut iltaa, kenet tapaat tai kuka soittaa. Suomalaiset kaivautuvat talviuniltaan ja lähtevät spontaanisti liikkeelle.

Viime viikolla sain juuri tälläisen ylläriviestin. "Ollaan siellä päin, nähtäiskö?"-meiningillä. Tottakai! Lähdettiin sitten mätsäröimään ja saatiin vieraaksemme Jokimaalle Ahvenenmaalta saakka Cindy (Monsterosa Boloroa Frigga).

 Cindy mätsäröi itsensä ammattilaisen ottein pentujen PUN4 sijalle.

Ihanaa oli nähdä Cindya ihmisineen! Hurmaava neitonen, joka hurmasi avoimella luonteellaan ja hyvillä tavoillaan.

Muutama päivä tämän jälkeen saimme vieraaksemme uuden "etälaumanjäsenen", eli pienen wipukkalapsen, Kiki-palleron, ikää 11 viikkoa. Kiki asuu siis Joensuussa italiaanolaumanjäsenenä.

Kiki esitti hyvin sujuvasti, että on aina tuntenut Monsterosa-maailman koirat. Ja oma laumamme katsoi Kikiä ilmeellä "ai tuollainen, fine, siinähän se menee". Ja sitten jo leikittiinkin.

Kyllä maittoi uni leikkien jälkeen.

Ja kun Kiki ihmisineen oli kaasuttanut kohti Joensuuta, saimmekin jo seuraavat vieraat. Iisa (Monsterosa Boloria Selene) -jo toinen perhonen muutaman päivän sisään- saapui viettämään muutaman päivän kaupungin vilinässä.

Iisan kanssa seikkailemme vielä lisää myöhemmin, niistä sitten myöhemmissä postauksissa.

Mutta tässäkään ei vielä kaikki... Lisäksi saimme yllärivierailulle Emma-brassin, joka tuli katsomaan millaista elämä on Monsterosa-maailmassa ja ihmiset pääsivät turinoimaan brasseista sydämensä kyllyydestä.

Muuten olemme jatkaneet normaaleja kesämeininkejämme. Makaamme ahkerasti auringossa riippumatossa.

Ja käymme uimassa ja leikkimässä ihanilla rannoilla.

 

Ihana, ihana kesä!