tiistai 31. tammikuuta 2012

Aida, pennut ja pihalla temmellystä.

Aloitetaan Aidasta.
Aida steriloitiin tänään. Leikkaus meni hyvin ja on nyt vihdoinkin ohi! Sterilisaatioon päädyttiin pitkäänjatkuneiden iho-ongelmien vuoksi. Aidasta on otettu koepaloja, verikokeita, raapenäytteitä ja ties mitä testejä, ikinä koirasta ei mitään järjellistä vikaa ole löytynyt, mutta aina vaan iho aukeaa säännöllisin väliajoin ja rapsuttelukierre antibiootteineen on valmis. Edellinen lause tavallaan jo kertookin kaiken oleellisen: säännöllisin väliajoin. Eli siis pari kertaa vuodessa. Eli siis juoksujen vuoksi! Aina kun Aida alkaa tehdä juoksuja, iho aukeaa. Kun Aidalla on juoksut iho on ja pysyy huonossa kunnossa, koira raapii pahimmoillaan kaulan, korvat ja kyljet itseltään auki. Joskus vatsan ja päälaenkin. Ja kun juoksut aikanaan päästävät otteestaan, niin ihokin jälleen rauhoittuu. Ikävä kyllä Aida reagoi ihollaan myös toisten narttujen juoksuihin, sekä tiineyteen ja valeraskauteen. Joka kerta, kun meillä on ollut tiine narttu kotona, on Aidan iho hajonnut. Aida onkin ollut pariin kertaan vanhemmillani hoidossa, kun meillä on ollut pentuja. Aidalla on myös äärettömän kova hoivavietti ja Aipi rakastaa pentuja yli kaiken! Se yrittää imettää niitä, joka sitten jälleen rikkoo ihon. Niinpä Aidan ollut ollut parempi olla "evakossa". Pahimmoillaan iho on ollut rikki useita kuukausia yhtäjaksoisesti. Sanomattakin selvää, että koska mitään allergiaa, sairautta tai muuta syytä ei koirasta ole löydetty, jota voitaisiin hoitaa, en pysty tälläisenään tuota raapimista katsomaan. Niinpä päädyimme steriloimaan Aidan ja nyt toivomme, että iho-ongelmat jäävät historiaan. Aida on myös syönyt aiemmin hurjat määrät antibiootteja, jotka viime kesänä lakkasivat auttamasta ongelmaan. Kortisonia Aidalle ei voi rikkinäisen etujalan vuoksi syöttää. Aida toipuu nyt äitini hellässä huomassa leikkuaksesta (Dinan pentujen vuoksi Aida on jälleen evakossa ettei ihon enää tarvitsisi rikki mennä, lisäksi sterilisaatiota ei voitu tehdä ihon ollessa pahimmoillaan ja halusin saada Aidan leikkautettua tämän talven aikana, ettei seuraavaa juoksua tarvitsisi enää nähdä) ja tulee kotiin sitten entistä ehompana ja valmiina töihin, eli Kaverikoiraamaan. Sekin on ollut tauolla ihon hajoamisen vuoksi, rikkinäiseen ihoon kun ei voi koskea. Toivotamme Aidalle pikaista paranemista!

Sitten aiheeseen pennut.
Pikkuiset ovat kasvaneet hurjasti. Kohta jokainen painaa yli 500 g. Tässä muutamia kuvia.
Alphabet
Applejack
Angel
Apple Delight
 Ja loppuun vielä Jedin ja Sodan hauskanpitoa hangessa.
8 ja 1/2 kk.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Poneja!

Pennut saivat viralliset nimet yksiviikkoissynttärin kunniaksi. My Little Ponejahan niistä sitten tuli. Olen haavaillut jo jonkin aikaa My Little Pony -pentueesta, ovathan ponit jo pitkään olleet intohinoisen keräilyharrastukseni kohteena. Kaappien, hyllyjen ja tasojen kätköistä, päältä, sivulta ja vierestä löytyy varmaan viitisensataa ponia. Nyt pentulaatikossa makoilee neljä hieman eläväisempää pikkuponia ja yksi haave on jälleen toteutettu.

Ja kuvat kaikista. Tottakai.
Poni Applejack, KLIK!
Poni Alphabet, KLIK!
Poni Angel, KLIK!
Poni Apple Delight, KLIK!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Vauvat kasvaa.

Pikkuiset ovat vasta neljän päivän ikäisiä, mutta jo nyt huomaa miten hurjaa vauhtia ne kasvavat.

Ruskea poika.


Viirupäinen poika.


Musta poika.


Musta tyttö.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pennuntuoksua

Vihdoinkin ne ovat täällä: Dinan ja Uunon vauvat!
Vasemmalta: uros, narttu, uros ja uros.




Yksi narttu ja kome urosta -ihan niinkuin viime kerrallakin!

Ikävä kyllä Dina päätti noudattaa ensimmäisellä kerralla WILCOjen kanssa hyväksi havaitsemaansa linjaa muissakin asioissa. Niinkuin vaikka siinä, että tälläkin kertaa synnytettiin eläinlääkärin luona. Ja tälläkin kertaa mami meinasin saada sydänkohtauksen, menettää loputkin järjenrippeet ja repiä tukan päästään. Lisäksi Dina on keksinyt, että haluaa synnyttää yhden kokoruskean pienen palluraisen, josta ei lopulta ole tähän maailmaan eläjäksi. Niin tälläkin kertaa. Kohdussa odotti yllätys: pieni (97g) ruskea tyttönen, joka jaksoi sinnitellä n.12h. Edellisellä kerralla aivan samannäköinen (siis todella aivan samananäköinen!) pentu oli uros ja eli vain puolitoista tuntia.
Keijukainen, joka ei jaksanut elää.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin, keskiviikkoon, jolloin lämmöt päättivät laskea. Minä olin innoissani, Dina oli selkästi hyvävointinen, aktiivinen ja iloinen. Olin toiveikas, että kaikki menisi kerrankin hyvin. Aikaa kului, lämmöt pysyivät alle 37 asteen. Perjantaina lähdin vielä töihin, koska Dinalla oli oma doula, joka vahti jokaisen liikkeen. Odotin, että saisin kesken päivän puhelun, jossa synnytyksen kerrottaisiin alkaneen, olivathan lämmöt olleet alhaalla jo keksiviikkona ja torstaina. Kyllähän niiden nyt pitäisi alkaa nousta. Perjantaina saavuin kotiin puolenpäivän jälkeen ja istuimme odottamaan, ensin kuvittelimme, että nyt nyt nyt. Mutta aina saimme huomata, että ei sittenkään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Dina vapisi kuin haavanlehti. Nukuin sen kansa pentulaatikossa (kyllä! Sinne mahtuu hyvin.), yritin pitää sen itseäni vasten lämpimänä peiton alla. Jossain vaiheessa yön pitkinä tunteina päätin, että aamulla lähdemme lääkärille. Ei tämä näin voisi jatkua.
Niinpä aamulla sain ajan viereiselle Lahden eläinlääkäriasemalle kymmeneksi, lähdimme matkaan. Dina tutkittiin ja kuvattiin. Röntgenissäkin näkyi neljä pentua. Lääkäri yritti käynnistää synnytystä kaikin käytössä olevin keinoin. Ja mainittakoon, että koska kyseessä on koira, ei keinoja kovin montaa ole. Parin tunnin päästä päädyimme sektioon. Ajattelin tulevia tapahtumia kauhulla, kun ajoin kotiin hakemaan lämpölaukkuja, -pulloja ja vilttejä pentuja varten. Minulle oli kerrottu jos jonkinlaista kauhutarinaa keisarinleikkauksista. Kohdussa siis tosiaan odottikin yllätys, toisessa sarvessa pentuja olikin kolme. Saimme pennut hoivattavaksemme, kuivailimme, hieroimme ja pidimme hyvänä. Kohta Dina saapui, vielä nukkuvana ja tiputuksessa edelleen. Aloimme opettaa pentuja nisille. Pieni Keiju ei suostunut syömään nisää, muilta homma alkoi luistaa melko pian. Dina avasi silmiään ja yritti samantien alkaa hoitaa vauvoja, se oli selkeästi haltioissaan siitä, että pennut olivat siinä. Koska lääkkeet vielä tekivät olon tokkuraiseksi ei hoivaamisesta tietenkään mitään tullut. Dina sai vielä pahoinvointilääkettä ja saimme rauhassa viettää aikaa huoneessa, joka oli vain meidän käytössämme. Lopulta tuli aika lähteä kohti kotia. Pakkasimme Dinan ja pennut autoon ja saavuimme kotiin, jossa Dina alkoi entisestään virkoamaan ja pääsi itsekin hoivaamaan jälkikasvuaan.
Koska Keijua piti pulloruokkia parin tunnin välein ja saada se imemään nisää, päätimme jakaa vahtivuorot yötä varten. Karin vuoro alkoi kolmelta, Kari löysi elottoman Keijun, jonka sai vielä elvytettyä. Keijun tilanne oli huonontulut edellisestä ruokinnasta hurjasti, illan aikana se oli saatu nisällekin pariin kertaan ja tilanne oli välillä näyttänyt hyvinkin valoisalta. Kolmen jälkeen kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että Keijukaisemme keuhkot eivät olleet valmiit tähän maailmaan. Sen hengitysvaikeudet pahenivat, sen paino laski, eikä se enää kyennyt syömään, koska sen kaikki energia meni hengittämiseen. Samaan aikaan neljä muuta pentua voivat erittäin hyvin, ne söivät, niiden painot lähtivät hurjaan nousuun ja ne olivat aktiivisia möngertäjiä. Keijun tilan seuraaminen oli tuskaista, pelkäsin sen kärsivän. Yhteistuumin keiju päätettiin laskea sateenkaarisille, jossa sen ei tarvitsisi kärsiä. Dina hyväksyi tilanteen lähes samantien, se tiesi, että Keiju olisi menetetty jokatapauksessa ennen aamua.

Nyt meillä on rauhallista, emällä ja pennuilla on kaikki hyvin. Dina on toipunut aivan uskomattomalla tavalla. Sillä ei ole kipuja, se on erittäin ylpeä vauvoistaan ja hoivaa niitä suurella antaumuksella. Minä saan nauttia pennuntuoksusta, istun pentulaatikon reunalla ja silittelen Dinaa ja vauvoja. Ja voi miten ihania ne ovatkaan!
Ruskea uros.
Musta uros.
Musta uros.
Musta narttu.

torstai 19. tammikuuta 2012

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Odottavan aika on pitkä...

...vaikka oikeasti se on tässä tapauksessa todella lyhyt!




52 vuorokautta takana, eikä enää niin kovin montaa edessä! Kääk!

Ainiin, mä olen ihan unohtanut. 6.1.2012 Etelä-Suomen Sanomissa edustivat Dina ja Dali. Jutun pääsee lukemaan tästä, jos ei ole sitä vielä nähnyt.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Meille tulee vauvoja!

Isikoirana on ihastuttava seitsemän ja puolivuotias Uuno (Umbro Of Temptation Brig Ven), joka oli Brasiliasta jalostuslainassa loppukesän ja syksyn. Uunolle on tehty niin silmä- kuin polvitarkastukset Suomessa. Polvet 0/0. Silmät: lasiaisen rappeuma, epäilyttävä (7/2011).






Emänä Prinsessoista Prinsessoin, agilitykenttien Diiva ja kaikkien rakastama sylikoira, Dina (Fi MVA Sooraba Hessa). Dina on tutkittu sekä silmien (4/2011) että polvien (10/11) osalta terveeksi.

Pennyt syntyvät viikolla neljä. Odotamme mustia, pitkähäntäisiä hurmureita, jotka valloittavat sydämiä niin kotisohvalla maaten, kuin harrastuskentillä juosten. Pentueen sukusiitos on 0%

Lisätietoja pentueesta kotisivuilla.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Katsaus menneeseen vuoteen

Monsterosa-maailmassa elettiin hektinen ja erittäin antoisa vuosi. Vuoteen 2011 mahtui paljon iloisia tapahtumia, mutta vastoinkäymisiltäkään ei vältytty, niinkuin elämässä yleensäkään. Harvaan vuoteen kuitenkin mahtuu näin paljon tapahtumia, joten nyt on hyvä laittaa mennyt vuosi pakettiin ja kääntää katseet kohti tulevaa.

TAMMIKUU
*Dori aloitti vuoden hienosti SERTillä Ilomatsista.
*Sää oli niin hirveän kylmä, että kukaan koko laumasta ei halunnut työntää nokkaansa ulos suurinpiirtein lainkaan.
*Aidan jalkaongelmat jäivät historiaan. Opimme elämään rikkonaisen jalan kanssa.
*Dina täytti 4 vuotta.

HELMIKUU
*Pakkanen kipusi edelleen jatkuvasti yli kaikkien sietorajan, joten mitään kovin ihmeellistä emme tehneet.
*Suoritin kasvattajan jatkokurssin.
*Dalille tuli mittariin ikää 6 vuotta.

MAALISKUU
*Ikimuistoinen pentutapaaminen Hyvinkäällä Koirakylpylässä!
*Dolly palautui poliisin ja eläinsuojeluyhdistyksen avustuksella minulle. Pikkuneiti löytää pikaisesti uuden sijoituskodin ja pääsee elämään aktiivisen harrastuskoiran elämää.


HUHTIKUU
*Dina ja Dali starttasivat virallisesti agilityssä medi1-luokassa ja keräsivät heti ensimmäiseltä radalta LUVAt kotiin! Dali palkintopallille!
*Muutenkin kuukauteen mahtui entistä enemmän harrastamista, koska talvi vihdoinkin vaihtui kevääksi ja pääsimme agilityssäkin ulos treenaamaan.
*Soda kokeili siipiään näyttelypuudelina ja aloitti Lahti KV:sta tuloksella EH.
*Dinan vuoro nousta palkintopallille agilitykisoissa loppukuusta.
*Dina ja Aida kävivät virallisissa silmäpeilauksissa ja sydänkuunteluissa, lisäksi Aidalta tutkittiin polvet.
*Minni palautui takaisin pahojen polviongelmien seurauksena sijoituskodistaan. Käytin Minnin Juha Pärnäsen tutkittavana ja tuloksena patella luksaatio 2/2. Saimme leikkausajan toukokuun alkuun. Koira oli todella kipeä.

TOUKOKUU
*Minni leikattiin heti vapun jälkeen. Leikkaus onnistui hienosti ja Minnin toipuminen lähti käyntiin vauhdilla. Elämänilo palasi pieneen koiraan. 
*Pyörähdimme muutaman mätsärin. Sekä tuomaroiden, että esiintyen. Sodalle sekarotuisista (!) PUN3 ja Aidalle vähän myöhemmin pienistä aikuista PUN3.
*Soda käväisi Tampere KVssa kehässä, tuloksena H.
*Agiliitely jatkui aktiivisena. Sodan lahjakkuus alkoi olla ilmeistä.
*Dina nousi korkeimmalle palkontopallille Janakkalassa, napaten samalla toisen LUVAn.
*Kuukauteen mahtui myös vähemmän onnistuneita agilitykisoja.
*Siskopuolet Dori ja Soda pyörähtivät kaatosateisessa Varkaudessa kehässä, tuloksena molemmille EH.
*Säät suosivat, kävimme tapaamassa ystäviä Joensuussa ja vietimme paljon aikaa koirien kanssa ulkoillen.
*Aida täytti kaksi vuotta.

KESÄKUU
*Aida mätsäröi itsensä pienissä aikuisissa sijalle PUN1 BIS2!
*Soda täytti vuoden.
*RotuRace 2011 juostiin Hyvinkäällä. Olimme mukana kahdella joukkueella, Team Monsterosa sekä Nurkkalan rakit. Mahtava päivä!
*Tapasin ensimmäistä kertaa Jedin, joka pötkötteli onnellisena siskojen ja veljien keskellä.
*Kävimme Dorin luona Vieremällä viettämässä helteisen viikonlopun.
*Agitreenit jatkuivat aktiivisena ja säät suosivat.
*Soda starttasi ensimmäistä kertaa möllikisoissa agilityn saralla, koska olin mennyt lupaamaan koiran AgiRotu-joukkueeseen, joka järjestetään heinäkuussa.
*Soda sai kenkää pentuagilitykurssilta ja passitetaan korkeampitasoiseen ryhmään, neiti oli liian taitava. :)
*Minni kävi jälkitarkastuksessa ja saimme loistavia uutisia: jalat ovat kunnossa!
*Doro kohtasi Tahvon Juhannuksen yöttömässä yössä ja pentujen odotus alkoi.


HEINÄKUU
*Uimme, leikimme, juoksemme, riehumme ja agiliidämme niin paljon kuin vain ehdimme. Nautimme siis kesästä täysin rinnoin!
*Osallistuimme Dalin ja Sodan kanssa AgiRotuun, Soda mölleissä, Dali kisaavissa. Dina edelleen poissa juoksun takia.
*Dali osallistui Mikkelin agilitykisaan ja nousi palkintopallille. Dina jäi kotiin juoksujen vuoksi.
*Aida aloitti näyttelyuransa Juvalta tuloksella AVO-ERI1 SA PN1 SERT ja ROP!
*Minni muutti uuteen kotiin.
*Teimme kesälomareissun, joka suuntautui mm. Vieremälle ja Joensuuhum ja sisälsi paljon koiramaisuuksia.
*Jedi-Ritari, mamman tissivälikoira, muutti kotiin!
*Dali ja Dina agiliisivät helteisessä Janakkalassa, Dali nousi palkintopallille kahdesti, tuoden mukanaan toisen LUVAn!

ELOKUU
*Jedi esitti tyylikkäästi, että on aina asunut meillä.
*Doro ultrattiin ja vauvankuvat kiiltelevät silmissä.
*Mätsäröimme isolla brassiporukalla. Minä tuomaroin taas vaihteeksi, toiset juoksuttivat koiria eri kehissä. Aidalle PUN4 ja Dinalle ja Aidalle parikilpailusta toinen sija!
*Suuntasimme jälleen Joensuuhun, tälle kertaa näyttelyn takia. Kehässä nähtiin Valdo ja Aida. Valdolle molemmilta päiviltä EH, Aidalle lauantaina Va-SERT ja sunnuntaina SERT.
*Dolly aloitti näyttelyuransa, mutta neiti ei ollut vielä valmis kehiin.Lapsuuden traumat kummittelevat sitkeässä.
*Nada valioitui Heinolassa.
*Doro saapui meille ja pari viikkoa myöhemmin alkoi synnytys, jollaista en tahdo enää koskaan kokea. Lopulta kuitenkin asiat järjestyvät ja Doro saa hoivattavakseen kaksi ruskeaa poikaa ja kaksi mustaa tyttöä. Pennut saivat nimensä Egyptin historiasta, Faaraoiden ja Kuningatarten mukaan.

SYYSKUU
*Pennut kasvoivat, kehittyivät ja kaunistuivat. Koteja ei tarvinnut etsiä, ne olivat valmiina odottamassa.
*Koin toisen sydämenpysähdyksen samalle syksylle: Soda ja Jedi olivat onnistuneet varastamaan ibuprofeenia ja sairastuivat erittäin vakavasti. Karin ripeä toiminta, satumainen tuuri, sekä osaava Lahden Eläinlääkäriaseman henkilökunta pelastivat molemmat takaisin elävien kirjoihin. Kummallekaan ei jäänyt pysyviä vaurioita.

LOKAKUU
*Aida valioitui vain neljän näyttelyn jälkeen Tuuloksessa ollen samalla VSP.
*Dina ja Dali ottivat Haminassa hyppyradalta kaksoisvoiton.
*Pennut jatkoivat kasvamistaan; hurmasivat, ilahduttitavat ja muuttivat lopulta omien ihmistensä luo.
*Nurkkala hiljeni, olimme kevään jälkeen ensimmäistä kertaa vain oman lauman kesken.
*Jedi kokeili näyttelypuudelin uraa ensimmäistä kertaa Lahden pentunäyttelyssä ollen hienosti ROP-pentu!
*Dinan polvet tutkittiin toistamiseen terveiksi. Samalla tutkittiin Dorin silmät, polvet ja sydän: kaikki kunnossa!

MARRASKUU
*Elämä hiljenee säiden kylmettyä. Koirat yrittivät metsälenkeillä sitkeästi uimaan, vaikka tahdoin jo kieltää koko touhun säähän vedoten.
*Dali kiiti Porvoossa korkeimmalle palkintopallille, tuo mukanaan viimeisen LUVAn ja saa ensimmäisen agility SERTinsä! Dina jälleen kerran juoksutauolla.
*Dina tiiraili miehiä...
*Kävimme Jyväskylän näyttelyissä Dorin kanssa, tuloksin T ja H. Neiti on liian pieni, liian siro ja ennenkaikkea liian väsynyt.
 

JOULUKUU
*Jedi mätsäröi Hollolassa, tuloksella Pennut PUN1 ja BIS3!
*Valmistauidemme jouluun, piilottelemme aarteita paketteihin, jotka Dina ehtii tarkastaa kerran ennen joulua ja haaveilemme lomasta.
*Vietimme ikmuistoisen joululoman Joensuussa!

Teemme vielä paljon muutakin, mutta kaikkea ei pysty enää millään muistamaan. Mutta kuten tästä huomaa, on Monsterosa-maailman elämä kovin kesäpainotteista.