Ilkka ja Minni

Minä pääsin tapaamaan pitkästä aikaa molempia!

Ilkkaa (Monsterosa Niuserra) en ole nähnyt sen jälkeen, kun herra lähti pitkälle kotimatkalleen pentulaatikosta. Kuulumisia olen kyllä saanut, mutta tapaamista ei voita mikään! Lähdin siis turistiksi Oulun näyttelyyn, kun olin vielä lähistöllä.

Ja kylläpä Ilkasta on kasvanut komea nuori mies!

Kehässä herra osaa esiintyä edukseen, heiluttaa iloisena häntää ja esiintyy reippaasti.

Ja vain pari päivää myöhemmin sain kylään Minnin (Monsterosa Menninkäinen), joka loikki pihaan elämäniloisena ja täynnä energiaa.

Suuret kiitokset molempien kasvattieni perheille! Toivottavasti nähdään taas pian.

Ruotsinmaalla

Jedin mielestä näyttelyreissut on ihan huippuja, kun saa nukkua sängyssä ja syödä herkkuja tyynynpäällä keskellä yötä!

Meillä oli matkaseurana siskolikka Heta.

Siskon kanssa olisi ollut kiva painia hihnassakin.

Ennen kehiä ehti kerrata posettelun aakkosia puistossa.

Näyttelyyn oli ilmoitettu kahdeksan brassia, mutta yksi jäi pois. Jedi aloitti junnuluokan, kilpakumppaninsa kanssa.

Vaikka handleri oli surkea, esiintyi Jedi iloisella, varmalla tavallaan.

Ikävä kyllä brassineitosten astellessa kehään alkoi vettä tulla taivaan täydeltä ja kamera oli kiikutettava turvaan. Pari kuvaa ehdin kuitenkin Hetasta nappaamaan, mutta muiden kuvaaminen sitten jäi.

Sateesta huolimatta ei tuloksiin voinut olla kuin äärettömän tyytyväinen: Jedille JUN-ERI1 SA PU1 SERT ja VSP ja Hetalle JUN-ERI1 SA PN1 SERT ja ROP!

AgiRotu 2012 ja reissaamista.

Matkaan lähdettiin jo ennen juhannusta. Tottakai samana päivänä, kuin koko muu Etelä-Suomi oli myös päättänyt siirtyä metsien siimeksiin ja tuhansien järvien rannoille. Mutta mitäpä tuosta, perille päästiin ja Team Monsterosa on niin tottuneita matkustajia, että siinä ei yhdet juhannusruuhkat tunnu missään. Matkamme ensimmäinen etappi sijaitsi Joensuussa, missäpä muualla. Italiaano kolmikon ja koohotin kaksikon kanssa vietettiin viikko. Aikaisemmin ei malttanut pois lähteä, kun oli niin mukavaa. Kävimme myös tapaamassa Elmaa ja laumaansa, sekä Nadaa.

Joensuusta suunta otettiin kohti Kuopiota, jossa sambattiin vuoden 2012 AgiRotu Sorsa de Salossa. Soda, Dina ja Dali osallistuivat perjantaina ja lauantaina yksilöradoille ja sunnuntaina olivat vuorossa joukkuekisat. Soda ja Jedi muodostivat yhdessä Katin poikien Coman ja Masan kanssa joukkueen Brasilian Räveltäjät, jotka nimensä mukaisesti takasivat yleisölle hupinumeron vailla vertaa. Jedi oli niin riemuissaan radalle pääsemisestä, että laski etupään alas, laittoi hännän suoraksi, veti korvat pään taa, suupielet iloiseen virneeseen ja teki minulle radalla leikkiinkutsua syöksyen heti sen jälkeen uudemman kerran putkeen -jonne ei todellakaan oltu edes menossa! Tämä toistettiin, kunnes sekä minä, että yleisö ulvoimme naurusta. Brasilian Liitäjät suorittivat kisaavien radan hieman paremmalla ammattiylpeydellä, mutta tottakai mukaan mahtui melkoista sambaamista sekä ohjaajien että koirien toimesta. Mutta mitäpätä tuosta, AgiRotu joukkueviesteineen on tapahtuma, jonne lähdetään ennenkaikkea pitämään hauskaa ja tapaamaan ihania ihmisiä! Tässä on todella tapahtuma vailla vertaa.

Brassikansan leiri.

Teltanvartija.

Lula tuli mukaan yleisöksi.

Kun AgiRotu oli tämän vuoden osalta sambattu, auto pakattiin jälleen ääriään myöten täyteen ja suunnattiin Vieremälle Doria laumoineen tapaamaan. Tässä vaiheessa koko lauma oli jo aivan poikki, mutta niin sitä vaan löytyy brassilaumasta virtaa leikkiä vielä ja vielä ja vielä kerran kamujen kanssa.

Kotona meillä on nyt väsynyt lauma, joka lataa akkujaan auringonpaisteessa terassilla maaten.

Kiitos kaikille seurasta ja ikimuistoisista hetkistä! Ensivuonna AgiRotuillaan jälleen ja pidetään hauskaa!