Kävimme Joensuussa tapaamassa Italiaano kolmikkoa, Nadaa sekä uutta tuttavuutta Poju-brassia. Tästäkin on jo pari viikkoa ehtinyt kohta vierähtää, mutta kuten sanoin kiirettä on pitänyt.
Nada säteili onnea nähdessään tuttuja. Eikä riemulla ollut rajaa Sodan ja Aidankaan puolelta.
Poju on pieni ja veikeä brassipoika, jota aluksi Aidan ja Sodan välittömyys hieman kauhistutti, mutta lopulta uteliaisuus voitti ja Poju ryntäili tyttöjen perässä leikissä aivan innoissaan. Toivottavasti tapaamme pian uudestaan!
Kaiken tämän hälinän keskellä Soda ehti täyttää puoli vuotta.
Neiti on saanut jälkitoimituksena Itävallasta aivot ja osaa jopa käyttää niitä (ainakin suurimman osan ajasta)! Pentukurssi on takanapäin ja suuntaamme tammikuussa arkitottikseen. Siinä sivussa käymme epäsäännöllisesti agihallilla katselemassa esteitä ja treenailemassa pikkujuttuja leikin varjolla. Sodasta on kasvanut hurmaava neiti, joka tekee tarkkaa työtä treeneissä loputtomalla innolla ja jaksaisi treeneilla vaikka miten paljon. Aivan ihastuttava harrastuskoira! Neiti on kuuliainen ja kiltti, varustettu aimo annoksella miellyttämishalua, ollen samalla veikeä ja leikkisä kakara.
Kaiken koirien kanssa puuhaamisen ohessa minä olen käyttänyt aikaani taas kaikenlaiseen askarteluun.
Kävin saippuakurssilla ihastumassa saippuan tekemiseen 71 saippuan verran.
Ehkä innostuin hieman liikaa, mutta homma oli niin nautinnollista, että lopettaakaan ei osannut.
Yhtenä iltana kokeilin tehdä namipussin, kun olen useaan otteeseen sellaista kaipaillut kadottamani tilalle. Tälläinen siitä sitten tuli:
Lisäksi tein Aipille uuden takin, mutta siitä ei ikävä kyllä ole kuvaa tähän hätään saatavilla. Kaiken tämän päälle olen tehnyt myös kasan joululahjoja, mutta niistä ette tietenkää saa kuvia nyt.
Ja nyt askartelujen pariin. Nähdään taas!
