maanantai 30. joulukuuta 2013

Viimeisiä viedään.

Päivät loppuvat taas pian tältä vuodelta Monsterosa-maailmassakin.

Joulu vietettiin Pohjois-Karjalassa vesisateen keskellä (vaikka niin taisi sataa aika lailla kaikkialla muuallakin tässä maassa) seuranamme vinttikoiralauma ihmisineen.  Lumesta oli muisto vain ja joka paikka kiilsi lähinnä jäisenä. Vilskettä, vilinää, tassuja ja pulleita massuja riitti.

Etenkin pulleita massuja, vinttikoiratytöt ja meidän mustat akat löivät viisaat päänsä yhteen ja onnistuivat kimpassa löytämään koko laumaa varten jemmaamani jättipossunkorvat. Eihän se mitään, jos vähän olisi maisteltu, mutta tottakai piti vetäistä kerralla koko pussi! Onneksi kukaan ei saanut edes ripulia ja ilman jääneillekin löytyi vielä omat possunkorvat toisesta jemmasta.

Kotiin huristeltiin heti pyhien jälkeen, koska Dina ja Soda oli ilmoitettu täällä Lahdessa järjestettyihin VAUn agilitykisoihin lauantaille.

Dina kiisi Karin kanssa kolme rataa ja Sodakin kaksi.

Dinalle ensimmäiseltä (hyppy)radalta hyvin epädinamainen vitonen kepeiltä ihmeellisen sähläämisen seurauksena. Toiselta radalta hylky, ohjaajan unohdettua radan. Hylky oli sikäli harmillinen, että Dina meni upeasti radan, teki kauniit kontaktit ja kiisi hienoa vauhtia eteenpäin. Niin kaunista agilityä oli ilo katsella. Kolmannella radalla Dina jälleen näytti miten brassi kulkee ja alitti ihanneajan yli kahdellatoista sekunnilla. Ikävä kyllä  puomin alastulokontakti jäi ottamatta ja siitä vitonen. Mutta tällä mentiin sijalle 2.

Sodan kävin hakemassa kisapaikalle iltapäivällä ja neiti pääsi agiliitelemään kaksi agilityrataa. Heti ensimmäisellä radalla Soda nappasi itselleen toisen LUVAn, alitti ihanneajan yli viidellätoista sekunnilla ja kiipesi palkintopallille numero kaksi. Hienoa! Toiselta radalta vitonen kepeiltä ja toinen vitonen kiellosta putkelta, kun ohjaaja oli myöhässä.

Tästä voit katsoa videon Sodan ensimmäisestä radasta: KLIK! 
Kuvaaja pahoittelee videon kehnoa laatua, enpä osannut käyttää käteeni annettua puhelinta ihan niinkuin olisi voinut toivoa. 

Viikonloppuna saatiin vielä ihanainen Ruu (Monsterosa Super Princess Peach) vierailulle.



Loppuvuosi me ollaan kotosalla, kirjoitellaan blogiin vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin heti, kun ehditään ja palaillaan sitten asiaan taas ensi vuonna jos ei aiemmin nähdä ja kuulla.

Viettäkää mukava vuodenvaihde!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukuun klassikko: Messariviikonloppu.

Minä päätin ottaa pitkän kaavan mukaan ja vietin Helsingin Messukeskuksessa kolme päivää nauttien Koira2013-tapahtuman huumasta.

Perjantai aamuna suuntasin paikalle hyvissä ajoin. Ja kyllä kannatti! Sain kierrellä kojuja rauhassa, kenenkään tönimättä, ilman, että oli tungos tai kuuma. Näin kaiken mitä halusin, eikä tarvinnut kurkkia kenenkään olan yli, että mitähän tuolla olisi. Sain tutustua tarjouksiin rauhassa ja jututtaa myyjiä, joilla oli aikaa jutellakin, eikä vain rahastaa.

Jo ennen brassikehän alkamista olin tuhlannut melkoisen määrän rahaa kojuja kiertäessäni.

Brassikehille suuntasin tietenkin ajoissa, koska halusin nähdä omat kasvatit Ilkan ja Elman kehässä.

Matti Luoson käsittelyssä Ilkalle VAL-ERI3 ja Elmalle VAL-ERI. Hyvin sisarukset vetivät!

Illalla oli pakko tutkiskella kassien sisältöä, sen verran tuntui kädet päivän aikana venyneen, että piti ihan tarkastaa mitä sitä on mukanaan raahannut. Etukäteen olin sanonut ostavani ensisijaisesti Jedille vetovaljaat ja koirille koko ensi vuoden puruluut. Jos löytäisin ostaisin kivan pedin, johon mahtuu useampikin ja sallisin itselleni yhden täysin älyttömän heräteostoksen.

Ja tälläistä mukaan tarttui:
Koirille peti olkkariin (i-h-a-n-a!).
Hirmuisesti luita, tässä ei todellakaan ole kuin ehkä 1/8.
Jedille vetovaljaat.
Vuoden heräteostos: Aidalle panta (todella komea, ja ah niin turha).
Pari hihnaa.
Namipussi.
Vähän tuli ylimääräisiä juttuja mukaan, mutta onneksi eivät olleet pahan hintaisia.

Lisäksi huomasin tuoneeni kotiin uskomattoman määrän herkkuja ilmaisnäytteinä. Olisi pitänyt kuvata sekin kasa, erilaisia pussukoita on muovikassillinen! Enkä siis puhu mistään hedelmäpussista vaan ihan todella muovikassista! Ja meidän koirathan ei edes syö nappulaa, jota suurin osa näytteistä on... No menee ne nameina treeneissä ja aktivointipallossa sillointällöin.

Lauantaina herätys oli aivan liian aikaisin ja tällä kertaa mukaan autoon pakattiin myös pojat Endi ja Jedi. Mukaan oli ilmoitettu myös Ilkka ja Elma.

Endi VAL-EH
Ilkka VAL-ERI
Jedi VAL-ERI3

Elma VAL-EH
Olin todella tyytyväinen tuloksiin, etenkin Endin kohdalla, jota ihmisten ilmoilla pelottaa edelleen aikalailla. Jedin kanssa jännitti mennä kehään, mutta hauskahan tuollaisen hännänheiluttajan kanssa on olla, kun eleillään ja ilmeillään kertoo minulle koko ajan miten kiva on olla, tehdä ja mennä.

Sunnuntaina jo hieman väsytti lähteä, mutta onneksi aamulla sai nukkua pitkään, koska kehä oli vasta iltapäivällä. Jälleen itse olin ilmoittanut Endin ja Jedin ja Ilkka oli myös ilmoitettu mukaan.
Minun poitsut kehässä peräkkäin, tricolor.
Ilkka ja Jedi pönöttää.
Endille VAL-H.
Ilkalle VAL-EH4.
Jedille VAL-ERI2.
Endin arvosana laski käytöksen vuoksi, poika väistää pöydällä. Ei ole pätkääkään aggre, vain arka. Nyt lupasin poitsulle, että ei tarvitse mennä kehään, ennenkuin joskus sitten, kun itsevarmuutta on saatu lisää. Jos siihen menee puoli vuotta, sitten siihen menee. Jos siihen menee kaksi vuotta, niin sitten me laitamme siihen kaksi vuotta, ei ole kiire. Olin typerä, kun hätäilin herran kehäesiintymisten kanssa, mutta näillä mennään mitä on. Jedistä olen erityisen ylpeä, hienosti pikku poika veti taas!

Kaikenkaikkiaan oikein kiva viikonloppu! Paljon näkyi tuttuja ja sai vaihtaa kuulumisia. Paljon näkyi hienoja koiria ja sai ihmetellä mitä kaikkea koirille tai koiraihmisille keksitäänkään myydä.

Erityiskiitokset Team Monsterosa lähettää Ilkan ja Elman perheille, kiva kun tulitte Etelään! Sekä Maarelle, joka tarttui rohkeasti Canoniin, kun minä lähdin kehään. Kiitos!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Aika tuulettaa!!!

JIHAA!

Me voitimme Jedin kanssa agilityseuramme Päijät-Hämeen Agility-Urheilijat ry:n P-HAU Cupin 2013!

P-HAU Cup on jokavuotinen kisa, jossa palkitaan nimenomaan kunkin säkäluokan paras mölli-luokan koirakko. Kilpailu sisältää kahdeksan osakilpailua, joiden sijoituksista saa pisteitä. Sääntöihin voi tutustua tarkemmin seuramme nettisivuilla.

Keväällä laitoin tavoitteeksi ainoastaan osallistua Cuppiin Jedin kanssa. En haaveillut edes ensimmäisestäkään tuloksesta.

Sanomattakin ehkä selvää, että tämä ohjaaja huokuu tyytyväisyyttä niin, että loistaa kohta pimeässä. Tämä on meille Jedin kanssa iso juttu (tai Jedille iso juttu on ehkä lähinnä se, että tästä saa aika paljon nannaa), olemme onnistuneet Paronin kanssa yli omien odotusten. Ja se on meille iso juttu se.

Onnea on hieno pieni koira. <3

Nyt se on täälläkin.

Lumi.

Onko se sitten iloinen asia, päättäköön jokainen itse.


lauantai 30. marraskuuta 2013

Kysy!

Minulta on tätä joskus pyydetty ja useanpaan kertaan kysytty. Joten toiveista todeksi ja kyselemään!

Mikä on Dinan lempiruoka?
Missä Aida nukkuu mieluiten?
Miten Endin suomenkielenopinnot sujuvat?

Jätä kommentteihin kysymyksesi, iso mieltä askarruttava asia tai pikkuinen nippelitiedon murunen, ei ole merkitystä, kunhan asia on sellainen, johon minä pystyn vastaamaan ja se jollain tavoin koskettaa Monsterosa-maailmaa tai sen asukkeja. Kysymyksiä voi jättää myös anonyymisti, kommentointi on kaikille vapaa. Ja jos tuntuu pahalle jättää kysymys jostain syystä kommentteihin, laita vaikka sähköpostia, tulee se perille niinkin.

Odottelen kysymyksiä joulukuun 15. päivään saakka ja vastailen niihin omana postauksenaan vielä tämän vuoden puolella.

Ja sitten vaan kysymyksiä miettimään!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Minun perheeni.

Vasemmalta: Endi, Karin sylissä Dali ja jaloissa Aida. Sitten Soda, Dina ja Jedi.

Tämä karvainen perhe vietti viikonloppua jälleen kerran metsässä ja pelloilla käpötellen. Tai no, me kaksijalkaiset käpöteltiin, nuo nelijalkaiset kirmasivat, minkä kintuistaan pääsivät. Ihanaa, kun aurinko pilkisteli edes pikkuisen pitkästä aikaa!