Agilityä Janakkalassa

Eilinen sai tänään jatkoa, kun auton nokka käännettiin kohti Janakkalaa jo seitsemän jälkeen aamulla. Joskus sitä aina miettii tälläisinä hetkinä, että on tuo koiraharrastus hullujen hommaa, kun edes viikonloppuna ei voi nukkua, kun on vaan mentävä. Mutta on se sen arvoista!

Janakkalassa olivat nyt siis Dali ja Dina jälleen samassa luokassa, joten päivästä ei tullut niin pitkä kuin eilinen. Joka oli ihan helpottavaa, koska eilinen kyllä tuntui jaloissa.

Dali aloitti agilityradalla medi2-luokan ja teki heti alkuun nollatuloksen. LUVAksi tämä nolla ei sentään muuttunut (eikös se olisi ollut vähän liikaa jos kolmella startilla olisi noussut?), koska sijoitus oli viides. Dina päätti kyseisen luokan tuloksella viisi virhepistettä. Puomin alastulokontakti koitui heti kohtaloksi, kun en ollut vieressä huutamassa sitä odottamista. Silloin ei malteta. Mutta rata meni muuten aivan nappiin, olin todella tyytyväinen Dinan iloiseen mieleen, tarkkaavaiseen olemukseen ja hyvään meninkiin, jota radalla nähtiin.

Toisen agiradan aloitti myös Dali. Rata oli vaikea. Tuomarikin sen myönsi, mutta sanoi, että jos kerta joskus nousta mielii, niin kokeillaan niitä kolmosen juttuja sitten jo tässä vaiheessa. Minä olin vähän kauhuissani, vastahan me päästiin kakkosiin! Dalille vitonen keinun alastulolta, pienoinen lentokeinu, josta kiitokset ohjaajalle. Dina oli jälleen vireessä. Ja tulos sen mukainen: nollarata ja neljäs sija! Harmillisesti emme ihan palkinnoille yltäneet, mutta hyvä mieli jäi radalta, etenkin kun tiesi miten vaikea se oli ollut.

Sitten oli jäljellä vielä hyppyrata. Tässä vaiheessa kaduin päätöstäni ilmoittaa koira kaikille radoille. Omat jalat huusivat armoa. Mietin myös, että vieläkö koira jaksaa. Aika turha ajatus edes tuollainen, kyllähän Dina jaksaa! Dali teki hyppäriltä jälleen nollan. Sijoituksena kolmas, mutta LUVAhan heillä jo oli. Palkintopallilla on silti kiva käydä pokkaamassa kunniaa. Dina teki myös nollan. Me saimme nousta palkintopallille 2 ja LUVAhan tästä napsahti!

Hyvillä mielin, mutta äärettömän väsyneinä suuntasimme kohti kotia hienon kisaviikonlopun päätteeksi. Molemmilla koirilla viisi starttia, joista neljä Dali suoritti nollatuloksella ja Dinakin kolme! Tässä ei paljon vitoset paina. Jesh! mukava jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Kotona palkintoposeeraukset:

Kuvan ottamisen jälkeen sanoin Dinalle "vapaa", se kävi maate noille sijoilleen tuohon terassille ja sulki silmänsä, väsynyt kisakoira. Mutta niin me taidetaan olla kaikki.

Agilityä Kouvolassa

Dina oli ilmoitettu sekä hyppärille, että agiradalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi, edellisestä kisasta kun on aika kauan aikaa. Tahdoin tietää millä fiiliksillä kisaan lähdetään ja toivoin, että hyppäri kisataan ensin. Ja niinhän se kisattiin. Dina oli hyvässä vireessä, kuunteli, otti kontaktia ja oli hyvällä tuulella. Lähdin radalle hyvillä mielin. Kepeillä sekoilin jotain ihmeellistä ja siitä vitonen. Muuten rata meni oiken nappiin ja Dina nousi sijalle 1.

Ennen agilityrataa minua alkoi jännittää taas aivan älyttömästi. Tuntui, että jalat menevät jumiin, mistään ei tule mitään, oksettaa ja paniikki hiipii. Radalla oli pahoja ansoja, manailin mielessäni, että tämä on ykkösluokka, tuollaisen ansat kuuluvat kakkosille. Dina on luokkansa viimeinen, joten minulle jäi vielä aikaa panikoida lisää muiden jo mennessä rataa. Dina sentään oli edelleen äärettömän hyvässä vireessä, iloinen, onnellinen ja aktiivinen.
Radan lopussa, kaikkien ansapaikkojen jälkeen, oli kuuden esteen suora. Minä yritin pinkoa minkä kintuistani vain pääsin, mutta eihän se mihinkään tuollaisen nopean koiran kanssa riittänyt. Luotin siihen, että Dina menee silti. Ja niihän se meni! Minä olin neljän esteen päässä maalista kun Dina sen jo saavutti tehden samalla nollaradan! LUVA, palkintopallille 1 paikalle ja SERT! Siirto kakkosluokkaan!

Minä leijuin tässä vaiheessa aika korkealla, jalat irti maasta ja pää pilvissä. Poikien vuoro oli kuitenkin vasta alussa. Dali oli niin ikään ilmoitettu kahdelle radalle, hyppäri ja agirata. Tämä oli kakkosluokan korkkaus, sitten Porvoon ei olla kisattu.

Dali vaikutti väsyneeltä ennen radan alkua. Oikein mikään palloleikkikään ei tuntunut herraa piristävän. Koko aamupäivän odottelu ei ole koskaan sopinut tuolle jäppiselle ja niin nytkin. Dalille sopii "tulin näin ja voitin"-tyyli huomattavasti paremmin. Tällä kertaa kuitenkin herra yllätti positiivisesti: tuloksena hyppäriltä LUVA ja sijalle 1 (ei muita tuloksen saaneita)!

Jos ykkösluokan agilityrata oli ollut vaikea, niin kakkosluokan rata vaikutti jo lähes epäinhimilliseltä. Tämä ei kuitenkaan hyvään vauhtiin päässeitä äijiä enää pidätellyt ja niinpä brassi komeili vielä kerran ykkösenä tämän päivän aikana. Mukaan tuli tottakai myös toinen LUVA.

Takana Dalilla nyt siis kaksi starttia kakkosluokassa ja heti taskussa kaksi LUVAa. Ei yhtään huonosti! Ei taideta Dinan kanssa päästä ihan tuohon. ;)

Kotona oli sitten otettava palkintoposeerauksia.

Jippiaijee!

Terveystuloksia

Tänään Dali on jälleen todettu silmien osalta terveeksi. Edellinen tutkimus oli kahden vuoden takaa ja seuraava sitten taas parin vuoden päästä.

Samassa tarkastuksessa tutkittiin myös Sodan silmät, polvet ja sydän. Polvet 0/0, sydämessä ei sivuääniä ja silmät terveet, ei perinnöllisä silmäsaurauksia.

Soda kotona tarkin jälkeen.

 

Jälleen kerran voi olla tyytyväinen tuloksiin!

Lappeenranta

Tänään suunnattiin auton nokka kohti Lappeenrantaa. Kehässä Elma ja Jedi. Elma pentuluokassa ensimmäistä kertaa ja Jedi junnuissa ensimmäistä kertaa. Tuomarina Harri Lehkonen. 

Jedi odottelee kehien alkamista.

Monsterosa Nefertiti:
Reippaasti esiintyvä vielä kesken kehityksen oleva pentu. Hyvät korvat, hyvät värimerkit, erittäin hyvät kulmaukset, rungon tulee vahvistua. Oikean muotoinen lantio. n.7cm luonnontöpö. Liikkuu halutessaan hyvällä askeleella. 
KP1, ROP-pentu.

Pirunsaaren Komarov:
Ikäisekseen vahvarunkoinen reippaasti esiintyvä uros. Oikeanmuotoinen pää. Etuosa voisi olla kulmautuneempi. Liian tynnyrimäinen rintakehä häiritsee. Hieman iloinen häntä. Terveet liikkeet. Erinomainen temperamentti.
JUN - EH1.

Normaali elämä?

Tätäkö se on, kun ollaan vaan omalla laumalla ja nautitaan? Tuntuu taas niin kummalliselta. Mutta ihanalta! Meillä on taas keittiössä matto -kukaan ei pissaa siihen!- eikä kukaan pure mun varpaita aamulla tai revi hupparin nauhoja irti, kun kumarrun. Mun päänahka pääsee ehkä paranemaan, kun rastoja ei enää kiskota niin että silmistä vesi lentää. Eikä kukaan ala haukkua aamulla kuudelta, jos ruoka ei ole edessä sillä minuutilla.

Vasemmalta: Dina, Aida, Dali, Soda ja edessä Jedi.

Miki lähti eilen uuteen kotiinsa. Toivotamme onnea ja pitkää ikää!

Mano lähti keskiviikkona. Pikkuisen haikeissa fiiliksissä pakkasin pennun boxiin. Vaikka Mano oli vain neljä päivää pidempään täällä kuin sisarksensa, niin jotenkin silti se aika tuntui pitkälle. Mutta Mano on lähellä! Vain muutaman kadun päässä. Eipä sillä, nyt on kyllä koko pentue aivan ennätyksellisen lähellä. Bruno asuu tuossa viereisessä kaupunginosassa, Tuikku ei ole Hollolaa kauempana ja vaikka Eddie meni Joensuuhun, niin eiköhän se kohta sieltä muuta etelämmäksi veikkansa kanssa. Kaikilla pennuilla on myös lähtenyt elämä mukavasti käyntiin oman perheen kanssa. On jo ehditty maistella sängynjalkoja, käydä sosiaalistumisvierailuilla, tulla tutuiksi kissojen ja isojen koirien kanssa, aiheuttaa lässytyshetkiä tuntemattomissa kadulla ja muutenvaan hurmata.

Oman mamman sylissä.

Emä Dinan kanssa terassilla.

Jedi pääsi aloittamaan "vauva agilityn" ja treenaa tiistai-iltaisin. Ensimmäinen treeni oli tällä viikolla. Jedi on kyllä mahtava! Niin kuuliainen ja motivoitunut. On mukava päästä tekemään Jedinkin kanssa nyt säännöllisesti ja niin, että paikalla on asiansaosaava kouluttaja. Jospa sitä itsekin vähän kehittyisi, kun muistelee, että mitenkäs ne perusjutut tehtiinkään oikein.

Dinan ja Dalin kanssa treenit jatkuu tänään. Dalillehan tässä ei ole mitään uutta, Dali on koko talven ollut ryhmässä. Mutta Dina pääsee nyt palaamaan mammalomalta. Mukavaa kun päästiin samaan ryhmään. Vähän vaan hirvittää, kun Dali ja Kari on edistyneet huimasti ja me ollaan varmaan unohdettu kaikki sekin minkä Jedi jo osaa. Tai minä olen unohtanut, tuskin Dinalla mitään ongelmia on. Yhdet P-HAU Cup-kisat käytiin kokeilemassa tuossa viime kuun lopulla ja ne meni kyllä ihan mukavasti. Soda voitti mölliluokan ja Dina ykkösluokan medeissä. Mun ei pitänyt Dinaa edes ilmoittaa radalle alunperin, kun synnytyksestä oli vasta joku kahdeksan viikkoa, mutta treenikaverit sai puhuttua ympäri. Soda teki puhtaan radan ja alitti ihannejan yli 13 sekunnilla. Dinalla meni yliaikaa yli sekunti ja joku kieltokin me taidettiin ottaa. Mutta jos kaikki muut ottaa HYLsyn niin voittohan se sitten kuitenkin napsahtaa. :)

Video Dalin ja Karin treenistä. Videosta kiitokset Sari Laamaselle!

Sodalle ei kuulu tällä erää mitään uttaa. Treenit jatkuu normaalisti ja Ilmoitinpa neitosen tarjolla olleeseen joukkotarkastukseen silmien, polvien ja sydämen osalta. Mutta niistä sitten lisää, kunhan ajankohtaisia ovat.

Aida on jatkanut kaverikoiraamista, nyt kun iho on pysynyt hyvänä ja nauttii työstään. Ja kohtahan ne viehejuoksutreenitkin taas jatkuu kun kesä tulee! Se jos mikä on Aidan lempparia. Aidalle teki sterkkaaminen muutenkin todella hyvää. Aidasta on tullut leikkisä, iloinen, huoleton ja onnellinen. Se on innokas osallistumaan kaikkeen ja on koko ajan niin hyväntuulinen, että sitä on ilo seurailla.

Kaverikoiravermeet mukaan ja menoksi.

Tälläistä tällä kertaa. Palaillaan taas, kunhan me jotain keksitään!