Potilaita ja ulkoilijoita

Viime viikolla Dali alkoi oireilemaan monia vuosia sitten haljennutta hammasta. Kun hammas silloin aikanaan lohkesi kävimme näyttämässä sitä eläinlääkärillä. Silloin lääkäri sanoi, ettei tarvitse poistaa ellei ala kipuilemaan, syö molemmilla puolilla, eikä muutenkaan näytä pahalta. Nyt Dali kuitenkin alkoi minusta pikkuisen varoa vasenta puolta, syöminen sillä puolella ei ollut ihan normaalia ja olin aika varma, että jonkinasteista kipuilua on ilmassa. Hammasta on tarkkailtu viikottain ja tässä vaiheessa on ehkä hyvä sanoa, että meillä koiria ja niiden reaktioita eri asioihin kytätään siinä määrin paljon, että väitän tuntevani laumani melko tarkkaan. Tiedän millä tavalla kukakin reagoi mihinkin mahdolliseen asiaan. Kaiken Dalin "äijyyden" (hah!) takana asuu pikkuinen herkkis, joka ei kestä kipua juuri lainkaan. Niinpä aika varattiin samantien. Lääkäri kiitteli, että hyvä kun tulitte ajoissa. Tälläiset tapaukset kuulemma yleensä hoidetaan niin, että ensin koiran pitää syödä kaksi viikkoa antibioottia ennenkuin voidaan edes leikata hammasta pois, koska omistaja ei ole osannut lukea oireita. Eläinlääkärin roskikseen päätyi siis vasemmalta takaa P4. Nyt ikenessä hampaan tilalla on kolme itsestään sulavaa tikkiä ja poskessa oli pientä turvotusta pari päivää. Pehmeää ruokaa syödään kaksi viikkoa ja kilpaurheilukielto viikon ajan. Sitten pitäisi jätkän olla taas iskussa. 

Tänään sitten matkattiin Dinan kanssa Mäntsälään ja pitkään suunnitelmissa ollut sterilisaatio toteutettiin Mäntsälän eläinlääkäriasemalla eläinlääkäri Merja Dahlblomin toimsta.  Dina on pentunsa tehnyt ja mummohommat kun voi hoitaa ilman vehkeitäkin, niin nyt oli hyvä hetki kaikinpuolin. Monet tuttaviemme nartut ovat saman eläinlääkärin toimesta päässeet lisääntymisvehkeistään eroon erittäin onnistuneesti -ja mikä minua kiehtoi eniten- todella pienellä haavalla! Niinpä päätin jo aika päiviä sitten, että meillä käytetään hiihtolomaviikko leikkauksesta toipumiseen ja aika varattiin. Käynti oli todella miellyttävä. Henkilökunta asiantuntevaa ja ystävällistä. Suosittelen lämpimästi!
Dina toipuu nyt parin viikon ajan lepäillen. Haava on liimattu, tikkienpoistoa ei tarvita, itsestäänsulavat tikit ovat piilossa. Agilitytaukoa napsahti pikkuisen pidemmin, mutta se ei meitä haittaa, kun ei ole kiire minnekään. Kisailla voidaan ilman juoksutaukoja tämän jälkeen niin paljon, kuin vain hyvälle tuntuu.

Muut kuulumiset ovat aika ulkoilupainotteisia. Viime viikonloppu vietettiin mökkeillen pitkästä aikaa. Eniten mökkeilystä taitaa nauttia Jedi, joka ei malttaisi tulla sisälle lainkaan. Koska mökillä ei ole talven aikana suurempaa ruuhkaa ollut, oli Jedin riemuksi tallaamatonta umpihankea maailman ääriin saakka tarjolla. Sen Jedi käyttikin oikein tehokkaasti hyödykseen, on jostain syystä sata kertaa siistimpää juosta hangessa kuin mennä polkuja pitkin. Me tyydyimme muun lauman kanssa metsäkoneen tekemiin jälkiin ja mökkitiehen, jota pääsee lenkkeilemään pitkälle ennenkuin törmää "naapureihin".

  
Jotenkin klassista on, että mökkeillessä aurinko ei tietenkään suostu pilkahtamaankaan ja kun tullaan kotiin se paistaa pilvettömältä taivaalta. Ennen sterkkausta saatiin siis vielä nauttia auringonpaisteesta ja sehän tottakai hyödynnettiin ulkoillen vapaana, kun Dinakin pääsi vielä temmeltämään toisten mukana. Siitä loppuun muutamat kuvat.

Haikeutta ilmassa

Tänään oli viimein Sirin vuoro matkata omaan kotiin. Vaikka olen äärettmän iloinen Sirin puolesta, en voi estää haikeutta, joka mieleeni nousee. Siri ehti touhuilla meidän kanssa yhtä ja toista arkista juttua kuitenkin kolmen viikon ajan. Iloinen tepsuttaja, joka oppii nopeasti, sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, valloittaa kaikkien sydämet missä vain liikkuukin ja hämmästyttää järkähtämättömällä sitekeydellään. Sellainen on Siri Sii Sirppanen.

Muu laumakin vähän ihmetteli Sirin lähtöä, eikös se penska jäänytkään tänne syömään kaapinkulmia ja repimään keittiön lattiaa. Itsestä tuntuu vähän omituiselle, kun kukaan ei napsi paidanhelmasta kiinni, kun yrittää kulkea huoneesta toiseen.

Pidä hauskaa Siri uudessa kodissa! Muista, että kissoja ei saa kiusata. ;)

Team Monsterosa käväisi valloittamassa uusia "vuoria" ja sainpa hauskan yhteiskuvankin napsaistua. Siihen on hyvä päättää tältä erää.

Vauhdikasta ystävänpäivää!

Toivottaa,

Team Monsterosa

Hiljaiseloa Monsterosa-maailmassa

Tai niin hiljaista, kun se nyt kuuden koiran kanssa voi olla, mutta siis sellaista normaalia elämää. Juuri sitä, jota kaipaa aina kaiken sähläämisen keskellä.

Agitreenit jatkuu talvitauon jälkeen. Jedi pääsi uuteen ryhmään, joka on huippukiva. Meillä on oikein mukava kouluttaja ja hyvänkokoinen ryhmä. Ollaan edistytty nyt kivasti, kun minunkin kauan kadoksissa ollut motivaatio on pikkuhiljaa taas herännyt. Tästä voin toki kiittää koiraani, joka jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen järkähtämättömällä keskittymisellään, motivaatiollaan ja hyvillä hermoillaan. Jedin kanssa on kiva tehdä töitä, se auttaa itseäkin silloin kun ei huvittaisi.

Dinan kanssa on myös palattu treenien pariin. Tosin nyt suunnittelen kovasti tuon mummoiran sterkkaamista, että päästäisiin niistä juoksuista eroon, joka tarkoittaa automaattisesti lomaa agikentiltä, mutta katsotaan miten aikataulut antaa myöten (sekä minun että lääkärin). Dinan kanssa on myös ollut ilo treenailla joululoman jälkeen. Dinalla on vauhtia vaikka muille jakaa ja motivaatio kunnossa. Treeneistä on tullut iloisia pakopaikkoja arjen kiireiden keskellä, joita nyt tuntuu riittävän. On ihana lähteä treeneihin, kun tietää että kahteen tuntiin ei tavitse ajatella kuin koiraansa ja itseään. Nauttia tekemisen riemusta, vaikkei meillä kaikki ehkä ihan sujukaan niinkuin toivoisi.

Dali jatkaa samassa ryhmässä Dinan kanssa. Pakertaa menemään varmalla ja vakaalla tyylillään. Kuluneella viikolla juhlimme treenien merkeissä Dalin kasi vee synttäreitä, joita kukaan ei usko todeksi. Eihän tuo pappa nyt vielä mikään veteraani ole. Mutta niin se vaan on. Herrasmiehenä Dali tarjosi treenikamuille karkkia, tosin vain ihmiskamuille, jokainen koirakamu sai tyytyä omiin nameihin. Illalla Dali sai tottakai nauttia synttäripäivän ylensyönnistä kakun merkeissä. Kotona Dali tarjosi muulle laumalle myös nakit mieheen ja naiseen suuren päivän kunniaksi. 

Kahdeksan nakkia kahdeksan vuoden kunniaksi.

Ota nyt äkkiä ne kuvat, että pääsee syömään, tuumaa Dali.

Parasta!

Soda treenaa niin ikään uudessa ryhmässä, uuden kouluttajan johdolla. Sodan motivaatio on kyllä ällistyttävä! Tuollaista työnarkomaania en ole toista nähnyt. Siihen kun yhdistää sen perfektionismin, josta tuo koira on raennettu... huh mikä pikku akka! Jäin katsomaan Sodan treenejä pitkästä aikaa ja haukoin jälleen henkeäni edistyksestä jota on sitten viime näkemän tapahtunut. Ja se vauhti... sitä riittää.

Aida on taas rapsutellut itseään. Otimme allergiatestit, mutta kuten odottaa saattoi, eivät nekään selittäneet iho-ongelmaa. Kaikki kohdat tulivat takaisin merkinnällä "negatiivinen". Viime talvinen sterilointi auttoi, helpotti oloa, muttei poistanut koko ongelmaa. Kortisonin syöttämisestä ei ole apua, enkä myöskään sitä tuon etujalan vuoksi viitsisi paljon syöttääkään. No nyt on testattu sekin, eipä auta syöttää, joten voin huokaista helpotuksesta. Mutta umpikujassa ollaan taas. Neuvottelut jatkosta ovat käynnissä, mitähän sitä sitten kokeilisi...

Siri Sirpukka (Monsterosa Boloria Polaris) ilostuttaa elämäämme vielä hetken. Reipas neiti kulkee muun lauman mukana niin jäällä, metsässä kuin kaduillakin. Kun väsy iskee Siri pääsee takin sisään lämpimään tai omaan kassiin katselemaan maailman menoa. Siri on päässyt tapaamaan paljon vieraita ihmisiä ja hänelle ennestään tuntemattomia (meille ihmisille tuttuja) koiria. Näen tuossa pikkuneidissä paljon mummoaan Dinaa, joka ilahduttaa minua suuresti. Ihana lapsi!

Kännyräpsy, mummokoira ja lapsenlapsi.

Sirin sisarukset ovat sopeutuneet omiin koteihinsa mutkattomasti, kaikilla on kaikki hyvin. Olen saanut paljon kuulumisia ja kuvia, joista olen kiitollinen. On ihanaa kuulla Perhosten seikkailuista.

Sellaista tänne. Normaalia ja hiljaista, ei mitään uutta... Odottelemme uusia seikkailuita, käymme metsissä riehumassa, jäälläkin silloin kun sinne ei uppoa vyötäröään myöten. Loppun kuvia viime kertaiselta jäällä kirmailulta. Harmi kun aurinkoisia päiviä ei tunnu löytyvän millään. Niitä odotellessa!

Dali

Dina

Aida ja Siri

Soda

Jedi

Siri

Siri ja Dina

Dali ja Jedi

Hei hei Mayla!

Jälleen yksi ihastuttava pieni Perhonen on lennellyt pesästä maailmalle, kun Mayla lähti tänään pitkälle matkalle kohti omaa kotia. Tämä neitonen oli koko ajan pentueen rauhallisin. Rakastaa ihmisten syliä, nukkuu siinä mieluiten. Reipas ja avoin, niinkuin sisaruksensakin.

Muutamaa päivää vaille 11 viikkoa.

Passikuva.

Löytyy sitä toki vauhtia Maylastakin.

Mutta syli on paras paikka.

Ulkoilu on ihan ykköstä!

Hei hei Mayla, ole reipas tyttö!