Pieksämäki kr

Kehässä nähtii Tiaiset -pentueesta siskokset Tintti (M Parus Cristatus) ja Dita (M Parus Major).

Tintille ERI (ei SA:ta "koska junnu saa vielä kehittyä").

Ditalle EH.

Lisäksi mukana Dina, jolle veteraaniluokasta ERI ja VSP-Vet. 

Liettuan muotovalio

Sillä aikaa kun me muut lomailimme Pohjois-Karjalassa, lomaili Jedi aurinkoisessa Liettuassa. Palanga näyttäytyi matkalaisille kauniina ja aurinkoisena kohteena. 

Kotiintuomisina SERT, VSP ja Liettuen muotovalion titteli! Hieno Jedi.

Juhannusviikko

Meidän lauma lomaili Pohjois-Karjalassa vinttikoiralauman vieraana reilun viikon verran. Ensin suuntasimme johonkin pohjois-karjalaiseen saareen, jonka nimi, sekä sekin missä järvessä kyseinen saari asustaa, jäi kyllä minulle täysin epäselväksi. Mutta ei kai sillä niin merkitystä, reissuun kun liittyi muuten monta hauskaa, omituista ja jännittävää asiaa. Jännittävin asia oli ehdottomasti se kuinka minut saatiin jalka kipsissä veneeseen, saaressa veneestä pois ja sitten sama toisinpäin seuraavana päivänä.
Reilun vartin veneretki jännitti myös siltä osin, että Endi ei ole koskaan ollut veneessä. Saati, että minulla olisi ollut siellä veneessä lähes koko lauma yhtä aikaa! Mutta pelastusliivit päälle, potilas, tavarat ja koirat veneeseen ja eikun matkaan.
Menomatkalla satuimme vielä sellaiseen aallokkoon, jonka vuoksi ensimmäinen veneellinen ihmisiä ja koiria harkitsi jo hetken aikaa yökyläilyretken perumista ja saareen palaamista paremmalla säällä. Tämän aallokon vuoksi kamera ei matkustanut saareen mukaan, joka harmittaa pienesti nyt. Mutta minua peloteltiin sekä kameran mahdollisella kastumisella (aallot löivät veneeseen aika ajoin heiman vettä...) että mahdollisuudella objektiivien muuttumisesta helistimiksi. Kumpaakaan riskiä en tahtonut ottaa, joten nyt ollaan ilman kuvia ja fiilistellään hienoa reissua ilman kuvia.
Veneretki sujui ongelmitta. Osoitin jokaiselle viidestä koirasta oman paikan veneessä. Jokainen pysyi omalla paikallaan nätisti. Soda nautti tuulesta kasvoillaam silminnähden. Aida istui rauahallisesti vieressäni ja Dina jaloissani. Kumpikin vain odottivat, että mihinhän tässä tällä kertaa. Dali istui takanani ja Endi matkasi puolisoni jaloissa rapsuteltavana. Vähän taisi sinistä herraa aluksi jännittää, mutta tyynesti se otti uuden elämyksen.
Mökillä koirat saivat juosta irti koko vuorokauden, joten kotimatkalle lähti todella väsyneitä koiria (ja ihmisiä...). Kun tulimme saaresta pois istuivat Dali, Soda ja Aida veneen lattialla. Dina istui puoliksi sylissäni, puoliksi kassini päällä. Endi istui veneen kokassa ja nukkui istuen. Koko lauma oli aivan poikki! Ensin Dali luovutti, se kävi makaamaan veneen pohjalle ja päätti nukkua satamaan saakka. Vähän ennen satamaa Soda rojahti isänsä viereen veneen pohjalle. Ja kun Soda antoi unelle periksi, rojahti Aida perässä huokaisten syvään.
Tämä oli niin mahtava reissu, että viimeistään ensi kesänä tämä pitää ottaa uusiksi ilman jalassa olevaa kaikkea tekemistä haittaavaa kipsiä!

Lomailua jatkettiin vinttikoiralauman kotona, jonne saimme seuraksemme myös Sirin (Monsterosa Boloria Polaris). Ennen juhannusta ehdimme myös treffata Ditaa (Monsterosa Parus Major) sekä Elmaa (Monsterosa Nefertiti) sekä Aatua (Nuetin Aina-Avulias).
Koko viikko vietettiin lähinnä koirien kanssa pihassa notkuen, kirppiksiä koluten ja hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta nauttien. 

Juhannus vietettiin yhdentoista koiran ja muutaman ihmisen porukassa, rauhallisissa tunnelmissa.

Loppuun kuvapläjäys juhannusviikosta, jonka myötä kiitän Tomulaa hauskasta viikosta, sekä Elman ja Ditan ihmisiä, että sain taas nähdä kasvattejani!

Siri

Lula

Kiki

Dina

Vili

Soda

Dali

Mytty

Aida

Endi

 

Paras Pinsku

Meidän laumalla on tekemiset vähän vähissä tällä hetkellä. Allekirjoittanut meni ja katkaisi kinttunsa, missäpä muuallakaan, kuin lenkillä koiran kanssa! Minä sain kuusi viikkoa kipsiä, koirat pakkoloman. Jouduin perumaan tämän takia alkukesän kaikki agisuunnitelmat, agiepikset, rallyepikset, joihin olin jo ilmoittautunut, kaikki suunnitelmat muustakin treenaamisesta, eikä edes mätsärituomarointi itse mätsäröinnistä puhumattakaan onnistunut tai onnistu hetkeen. Harmittaa niin etten voi sanoin kuvata!

Onneksi on muutamia juttuja, joita voi tehdä, jos niihin on käyttää tarpeeksi aikaa.

Viikolla käytiin viehejuoksutreeneissä. Minä otin mukaan tuolin ja istuin paikallani katsoen, kun koirat kirmasivat. Harmiksi alkoi sataa vettä kesken kaiken. Sodalla ja Aidalla oli kivaa, ne juoksivat innoissaan vieheen perässä. Endikin pääsi kokeilemaan. Eihän se vieheestä mitään ymmärtänyt, mutta kauhean kivaa sillä oli! Varsinainen hupinumero.

Eilen sitten pääsin Riihimäen näyttelyyn. Tuoli taas mukaan ja valtavan paljon enemmän aikaa siirtymätilanteisiin, kuin normaalisti.

Mukaan lähti Dina, joka kävi veteraaniluokassa pyörähtämässä Karin kanssa. Tuo mummo kyllä on siitä kiva, että sen hihnan voi tyrkätä käteen kenelle tahansa ja mummohan menee ja esiintyy. Tällä kertaa esiinnyttiin tuloksella VET-ERI1 ROP-VET.

Nyt sitten vietellään vain lomaa ja katsotaan päivä kerrallaan mitä kinttu kestää (eli miten kauan sitä voi pitää normaalissa asennossa, ennenkuin se on taas pakko nostaa ylös, astuahan sillä ei siis edes saa) ja mitä voidaan tehdä.