Dinan kanssa otimme hylsyn, ohjasin koiran väärälle esteelle. Joten se siitä. Muuten olen oikein tyytyväinen treenitauon antiin, Dinalle taot ovat välillä tervetullutta vaihtelua, joiden aikana motivaatio tekemiseen kasvaa entisestään. Välillä tuppaa vain ohjaajalta unohtumaan, miten hyvä taukoja onkaan pitää.
Pikkuisen jännitti Karin ja Sodan puolesta, koska Soda ei ole ikinä ennen tätä mennyt rataa, siis näin pitkää rataa. Kuusi estettä on pisin tähän saakka tehty yhtenäinen harjoitus, nyt radalla oli kymmenen estettä enemmän, eli 16 kpl. Soda odotti kauniisti lähtölupaa ja aloitti radan oikein mallikkaasti. Kolmannen esteen jälkeen rata kaartui katsomoa kohti, jossa olin kameran kanssa. Soda huomaa minut ja juoksee suoraan katsomoon! Tulee eteeni seisomaan, heiluttaa aivan vimmatusti töpöään, kuin kertoakseen miten kivaa radalla on. Ja kaartaa samantien jatkamaan rataa tasan siitä mihin jäi. :D Voitte kuvitella miten kovasti yleisö nauroi! Hylkyhän siitä toki tuli, mutta muuten rata meni hienosti. Soda otti kaksi kieltoa, molemmat putkilta, muuten puhdas rata. Soda jopa itse pysähtyi puomin alastulokontaktille ja odotti Karilta lupaa jatkaa matkaa. Olen oikein ylpeä tuosta pienestä agilitytähdestä!
Tässä vielä kuvia kisasta:
Torstai iltana oli sitten vuorossa Sodan pentuagilitykurssin viimeinen kerta. Jälleen kerran Sodan todettiin käyvän väärää kurssia, se on liian taitava siihen porukkaan. Niinpä Soda saikin potkut kurssilta, kehoituksen hakea syksyllä sellaiseen ryhmään, jossa tehdään jo oikeasti rataa. Ja näinhän me olimme muutenkin suunnitelleet toimivamme. Ei tämä vauvakurssi kuitenkaan hukkaan mennyt! Oli hienoa nähdä, että tämä entinen roturasisti on alkanut sietää muita koiria lähellään ja pystyy silti työskentelemään ja keskittymään. Ryhmässä treenaaminen on aina hyödyllistä, vaikka ryhmän taso ei ihana omaaa tasoaan vastaisikaan. Kiitos kurssin vetäjille, meillä oli mukavaa!
Ja loppuun viimeiset kuvat pentuagilitystä:
