lauantai 27. joulukuuta 2014

Sirin & Connanin vauvat

Pennut halusivat maailmaan tänään aamulla. Eilen Siri oli jo levoton, petasi, läähätteli, ei halunnut enää syödä, pyysi ulos useamman kerran. Saatoimme aavistaa, että jotain tapahtuu, joko jo yöllä, tai sitten tänään päivällä.

Doulalle (meillä tunnetaan humoristisempi nimitys: Kyylä) pedattiin peti pentulaatikon viereen. Yö olikin levoton. Minä sain kyllä nukuttua makeasti, mutta Kyylä joutui todella töihin. Siri jatkoi avautumistaan, pyysi ulos, petasi, ei löytänyt vuorotellen hyvää paikkaa ja hyvää asentoa. Pahimmillaan molempia. Aamulla 8.15 minulle tultiin sanomaan yllättäen, että nyt kannattaisi nousta. Olin ollut hereillä aiemmin ja ehdin miettiä, että jos päivästä tulee pitkä, niin ainakin minä olen saanut nukuttua niin hyvät unet, että jaksan sitten valvoa.

Miten väärässä olinkaan. Onneksi en tosi unen suhteen, vaan päivän pituuden. Ensimmäinen poika syntyi heti siinä hetkessä. Musta, pitkä häntä. Poika oli vielä märkä, kun jo seuraava kiirehti maailmaan, vain seitsemän minuuttia veljensä perässä. Myös musta, mutta töpöhäntäinen. Kolmas piti kuitenkin vielä suurempaa kiirettä. Vain viisi minuuttia edellisen jälkeen se oli jo maailmassa. Musta ja pitkä häntä. Siri ei ehtinyt kuin nuolla ja katkoa napanuoria. Pennut saivat itse löytää tiensä nisälle. Sitten Siri levähti liki puolitoista tuntia, kunnes se vielä ilahdutti meitä yhdellä pojalla. Musta ja pitkähäntäinen tämäkin tyyppi.

Ennen aamu kymmentä kaikki olivat maailmassa, kaikilla nisä suussa ja rauha maassa. Se siitä pitkästä päivästä.

Lopun päivää olenkin sitten ihmetellyt, että olipas nopeaa ja tehokasta toimintaa. Siri hoitaa pentujaan huolella. Maitoa riittää, emä on rauhallinen, pennut pontevia ja hiljaisia.

Ihanaa, kun joskus tämä on näin helppoa!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Viikonloppuretki

Ajelimme (liian) pitkästä aikaa viime viikonloppuna Joensuuhun tapaamaan vinttikoiralaumaa ja muutamaa Monsterosalaista. Ikävä kyllä sain karmivan flunssan juuri tätä viikonloppua hankaloittamaan, joten kaikkia, joita olisin halunnut tavata, en pystynyt kuitenkaan tapaamaan.

Kävin moikkaamassa Nadaa (Sooraba Nada) ja Daimia (Tarjuman Bahiyah). Daim on aikuistunut hurjasti sitten edellisen tapaamisen.




 
Sain tavata Ditan (Monsterosa Parus Major) ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon. Ja voi miten ihastuttava tyttönen se onkaan!




Kotimatkalla pääsin tapaamaan Luigia (Monsterosa Super Luigi) ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Mutta ikävä kyllä olin pojan näkemisestä niin suunnattoman innoissani ja iloinen, etten tajunnut ottaa yhtään kuvaa. Luigilla menee kuitenkin kivasti, se on kotiutunut hyvin ja sillä on mahtavat oltavat. Tällä hetkellä jäppinen on lähinnä pelkkää lihasta. Tästä syystä kuvien puute harmittaa erityisesti, olisi ollut mukava ikuistaa jätkän timmi kunto.

Kotimatkalla poimimme myös kyytiin Sirin (Monsterosa Boloria Polaris), joka tuli mammailemaan Nurkkalaan. Mahan kasvattaelu on hyvällä alulla. Jäämme odottelemaan loppuvuotta odotuksesta innoissamme.

 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

JV-14

Tsäppädäppäduu!

Ruu Ruupio Ruuppanen, Monsterosa Super Princess Peach, avasi tänään SERT-tilin komeasti VOITTAJA 2014-näyttelyssä nappaamalla itselleen sekä JUNIORI VOITTAJA 2014-titteli, että ekan SERTin.

Sanomattakin ehkä selvää, mutta sanon silti, että tämä kasvattajatätskä on sekä hämmentynyt, että suunnattoman onnellinen. En olisi aamulla silmät ristissä lähtiessäni ajamaan, voinut kuvitellakaan, että kun iltapäivällä ajan kotiin (silmät ristissä) on takana ollut näin huisi päivä.

Kehässä nähtiin tänään myös Ilkka, Monsterosa Niuserra, tuloksella VAL-ERI3 SA.

Jedi, Pirunsaaren Komarov VAL-ERI4. Kuva kertokoon kaiken Jedin motivaatiosta tänään, kun pitikin vain seisoa pönöttää, eikä tehtykään niitä uusia rally-toko juttuja tai mentykään tuhatta putkeen.

Ruusta on myös pari kuvaa kehästä.


Varsin ERInomaisia koiria siis kaikki!

Brassikehältä kiidin tuhatta ja sataa Aidan kanssa Kennelliiton Kaverikoira ständille, jossa Aipi-Ai edusti hienosti pitkän, mutta hyvin antoisian työrupeaman. Rapsuttelijoita riitti koko vuoron ajan, lapset halailivat ja Aida keräsi rapsutuksia ja silityksiä iloisena.


Eilenkin olin toki He-Wi-näyttelyssä, kuskina ja henkisenä tukena.

Kehässä nähtiin:
Elma, Monsterosa Nefertiti, VAL-ERI4

Ilkka, Monsterosa Niuserra, VAL-ERI2 SA PU4 VARACA

Mytty, Tarumetsän Sydänyön Tähti, VET-ERI3

Eilinen iltapäivä Messukeskuksessa käytettiin shoppailuun, pällistelyyn ja fiilistelyyn. Kotiin kannettiin kassikaupalla herkkuja ja uusia leluja -kotijoukot kiittivät. 

Loppuun totean, että kuohuvakin on tänään parempaa, kuin ehkä koskaan ennen. Kippis!