Normaali elämä?

Tätäkö se on, kun ollaan vaan omalla laumalla ja nautitaan? Tuntuu taas niin kummalliselta. Mutta ihanalta! Meillä on taas keittiössä matto -kukaan ei pissaa siihen!- eikä kukaan pure mun varpaita aamulla tai revi hupparin nauhoja irti, kun kumarrun. Mun päänahka pääsee ehkä paranemaan, kun rastoja ei enää kiskota niin että silmistä vesi lentää. Eikä kukaan ala haukkua aamulla kuudelta, jos ruoka ei ole edessä sillä minuutilla.

Vasemmalta: Dina, Aida, Dali, Soda ja edessä Jedi.

Miki lähti eilen uuteen kotiinsa. Toivotamme onnea ja pitkää ikää!

Mano lähti keskiviikkona. Pikkuisen haikeissa fiiliksissä pakkasin pennun boxiin. Vaikka Mano oli vain neljä päivää pidempään täällä kuin sisarksensa, niin jotenkin silti se aika tuntui pitkälle. Mutta Mano on lähellä! Vain muutaman kadun päässä. Eipä sillä, nyt on kyllä koko pentue aivan ennätyksellisen lähellä. Bruno asuu tuossa viereisessä kaupunginosassa, Tuikku ei ole Hollolaa kauempana ja vaikka Eddie meni Joensuuhun, niin eiköhän se kohta sieltä muuta etelämmäksi veikkansa kanssa. Kaikilla pennuilla on myös lähtenyt elämä mukavasti käyntiin oman perheen kanssa. On jo ehditty maistella sängynjalkoja, käydä sosiaalistumisvierailuilla, tulla tutuiksi kissojen ja isojen koirien kanssa, aiheuttaa lässytyshetkiä tuntemattomissa kadulla ja muutenvaan hurmata.

Oman mamman sylissä.

Emä Dinan kanssa terassilla.

Jedi pääsi aloittamaan "vauva agilityn" ja treenaa tiistai-iltaisin. Ensimmäinen treeni oli tällä viikolla. Jedi on kyllä mahtava! Niin kuuliainen ja motivoitunut. On mukava päästä tekemään Jedinkin kanssa nyt säännöllisesti ja niin, että paikalla on asiansaosaava kouluttaja. Jospa sitä itsekin vähän kehittyisi, kun muistelee, että mitenkäs ne perusjutut tehtiinkään oikein.

Dinan ja Dalin kanssa treenit jatkuu tänään. Dalillehan tässä ei ole mitään uutta, Dali on koko talven ollut ryhmässä. Mutta Dina pääsee nyt palaamaan mammalomalta. Mukavaa kun päästiin samaan ryhmään. Vähän vaan hirvittää, kun Dali ja Kari on edistyneet huimasti ja me ollaan varmaan unohdettu kaikki sekin minkä Jedi jo osaa. Tai minä olen unohtanut, tuskin Dinalla mitään ongelmia on. Yhdet P-HAU Cup-kisat käytiin kokeilemassa tuossa viime kuun lopulla ja ne meni kyllä ihan mukavasti. Soda voitti mölliluokan ja Dina ykkösluokan medeissä. Mun ei pitänyt Dinaa edes ilmoittaa radalle alunperin, kun synnytyksestä oli vasta joku kahdeksan viikkoa, mutta treenikaverit sai puhuttua ympäri. Soda teki puhtaan radan ja alitti ihannejan yli 13 sekunnilla. Dinalla meni yliaikaa yli sekunti ja joku kieltokin me taidettiin ottaa. Mutta jos kaikki muut ottaa HYLsyn niin voittohan se sitten kuitenkin napsahtaa. :)

Video Dalin ja Karin treenistä. Videosta kiitokset Sari Laamaselle!

Sodalle ei kuulu tällä erää mitään uttaa. Treenit jatkuu normaalisti ja Ilmoitinpa neitosen tarjolla olleeseen joukkotarkastukseen silmien, polvien ja sydämen osalta. Mutta niistä sitten lisää, kunhan ajankohtaisia ovat.

Aida on jatkanut kaverikoiraamista, nyt kun iho on pysynyt hyvänä ja nauttii työstään. Ja kohtahan ne viehejuoksutreenitkin taas jatkuu kun kesä tulee! Se jos mikä on Aidan lempparia. Aidalle teki sterkkaaminen muutenkin todella hyvää. Aidasta on tullut leikkisä, iloinen, huoleton ja onnellinen. Se on innokas osallistumaan kaikkeen ja on koko ajan niin hyväntuulinen, että sitä on ilo seurailla.

Kaverikoiravermeet mukaan ja menoksi.

Tälläistä tällä kertaa. Palaillaan taas, kunhan me jotain keksitään!