tiistai 26. huhtikuuta 2011

Virallisia terveystuloksia

Dinan silmäpeilauslausunto oli kahden vuoden takaa, joten oli aika hankkia uusi. Ja koska Aipi lähestyy kahden vuoden ikää, jossa perinteisesti olen koirani tutkituttanut, oli aika hankkia viralliset tulokset myös Aidalle. Eli siis silmät ja polvet. Molemmille otin samaan syssyyn myös sydänkuuntelun, kun se oli mahdollista pakettiin lisätä.

Dinan silmät ovat ennallaan. Tästä olemme oikein iloisia! Sydämmessä ei kuulunut mitään mikä ei sinne kuuluisi, joten kaikki kunnossa.

Dina pupillit laajentuneina tarkastuksen jälkeen.















Aidan sydän niin ikään on täysin terve ja polvet 0/0. Aidan oikea silmä on kunnossa, vasemmassa silmässä on muutamia ylimääräisiä ripsiä, joten tuloksena tästä lievä distichiasis. Tämä ei kuitenkaan menoa haittaa, joten äärimmäisen tyytyväinen voin olla molempien tuloksiin!

Aida pupillit laajentuneina tarkastuksen jälkeen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Agilitykoirat

Tänään kisattiin Janakkalassa Janakkalan koirakerhon kisoissa. Sää suosi jälleen, mikä on erityisen mukavaa koska kyseessä oli ulkokisa.

Tällä kertaa sain nukuttua, söin aamiaisen, enkä edes aikonut oksentaa, itkeä, lähteä kotiin tai muutakaan mitä viimeksi uhkasin tehdä. Oli oikeastaan kaikinpuolin ihana fiilis jo kotoa lähdettäessä. Jännitin, mutta vain vähän ja terveellä tavalla. Rataantutustuminen ei lisännyt paniikkiani, vaikka sitä vähän ennakkoon odotin. Oikeastaan mahanpohjassa alkoi kihelmöidä vasta, kun luokka alkoi -me olimme Dinan kanssa ensimmäinen koirakko.
Dina oli ulkoradasta kovasti fiiliksissä jo ennen omaa vuoroamme, otti hirmuisesti kontaktia, joka aina lupaa minulle hyvää rataa ajatellen. Ikävä kyllä fakta on kuitenkin se, että kun neidin kintut pääsevät kunnolla vauhtiin on korvilla täysi työ kuunnella mamman hidastamiskäskyjä. Niinpä jälleen otimme puomin alastulolta viisi virhepistettä, neiti ei edes yrittänyt jarruttaa, vaikka aika kuuluvasti käskytin. Muuten rata mentiin kuitenkin mallikkaasti, joten sijoitus kolmas!

Jälkimmäisellä radalla minä olin jo alussa jotenkin omissa ajatuksissani, keinun jälkeen oli jyrkkä kaarros, en sanonut koiralle mitään, niinpä Dina päätti itse mikä hyppy mennään ja väärähän se oli, joten kauan odotettu HYLky tältä radalta.

A radalla Dalille HYLky kepeillä sählänneen ohjaajan vuoksi ja B radalta 15 virhepistettä. Dina oli varmaan autossa odotellessa neuvonut välttämään kontaktipintoja, koska hyvin epädalimaisesti jannu loikkasi A:n alastulokontaktin yli, lisäksi sähläystä kepeillä toi loput virhepisteet.

Hirveän hyvä mieli jäi kuitenkin. Koiralla oli kivaa ja itsellä oli kivaa. Ensi kerralla voin jo ehkä luottaa siihen, että ei se jännittäminen ole enää niin paha. Tästä on hyvä jatkaa!

Ja kuvia tottakai loppuun palkintoporsaasta.

Dina haluaa pokaalin.















Posetukset.















Mamman rakas.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Näyttelykoira

Soda pääsi tänään ensimmäistä kertaa kehään LAHTI KV:ssa. Neiti käyttäytyi aivan mahtavasti. Tuloksena EH.

Odottelua ennen kehää:















Poseerausta kehässä:















Arvostelu kuuluu näin: Hyvät mittasuhteet omaava narttu. Kaunis ilmeinen pää. Hyvä kallo & kuono-osa. Vielä hieman kevyesti kannetut korvat. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä runko ikäisekseen. Liikkuu sekä edestä että takaa ristiin. Liikkeiden tulee vielä kehittyä. Tarvitsee aikaa.
Tuomarina Satu Stenroos.
Suhtautuminen tuomariin rodunomainen lähestyttäessä. 

Pöydällä.















Posettelua.















Olen kovin ylpeä tuosta nuoresta neidistä, joka käyttäytyy nätisti näyttelykehässä, mutta vetää täysillä agikentillä ja rakastaa yhteistyötä ihmistensä kanssa.

Hyvällä mielin jatkamme treenailuja. :)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Liitelyä.

Viikonloppuna päästiin treenaamaan ulos, kenttä on vapautunut lumesta ja vedestä. Koirien riemulla ei ollut rajaa! Tässä kuvia, olkaapa hyvät.

Dina.





















































































































Dali.
























































































































































































































sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ensimmäinen agilitykisa.

Viikon myöhässä -mutta kerron kuitenkin!

Viime viikonloppuna siis Dina ja Dali vihdoinkin siirtyivät mölleistä medi1-luokkaan. Ihan rehellisesti: on tätä jo odotettukin. :)

Minä en nukkunut edellisenä yönä, jännitti niin kovasti. Käytin koiria ulkona joskus neljän jälkeen, seisoin terassilla ja mietin, etten lähde aamulla Karin ja Dalin mukaan Kouvolaan. Aamulla kuitenkin pakkasin tavarat, otin koiran, purin hammasta ja istuin autoon. Kouvolassa meidät otti vastaan aurinkoinen päivä ja äärettömän ystävällinen kisan järjestäjäporukka. Rokotusten tarkistusten, mittaamisten ja muiden alkuhässäköiden jälkeen mua alkoi todenteolla jännittää. Jalat meni niin totaalisen jumiin, etten meinannut kävelemään pystyä. Nyt tiedän mitä sanonta "mennä kipsiin" tarkoittaa. Sille minusta todella tuntui. Ensimmäinen rataantutustuminen meni jossain ihmeellisessä sumussa, olin varmaan kaikkien tiellä siellä. Teki mieli lähteä kotii itkemään.

Onneksi Dalin ja Karin vuoro oli ennen meitä, itseasiassa herrat aloittivat luokan. Kun Dali juoksi maaliin nollatuloksen tehneenä tulivat kyyneleet silmiin. Niiiiiiin hienoa! En voinut uskoa, että minun Kuulapäiden Kuninkaani suoritti ensimmäisen virallisen ratansa ikinä niin hienosti! Kun lähdin hakemaan Dinaa autosta jalat lopettivat taas toimimisen. Olin varma etten pysty ottamaan ensimmäistäkään juoksuaskelta. Se muutama koira ennen omaa vuoroa, kun numeroa ja koiran nimeä kuulutetaan että "valmistautuu", mun teki mieli lyödä sen kuuluttajan laitteet rikki, ettei se koko ajan muistuttaisi mua edessäolevasta. Kun oma vuoro viimein tuli sain jotenkin kerättyä itseni. Annoin Dinalle käskyn odottaa, mutta Dina varasti alun. Onneksi olin ennakoinut tämän. Jo rataantutustumisessa mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa. A: näin tämä olisi hyvä mennä ja näin tahtoisin tämän mennä. Ja B: näin Dina menee tämän. Suunnitelma B otettiin käyttöön ja sain mielestäni onnistuneesti paikattua Dinan varastamisesta huolimatta. Keskellä rataa mä eksytin (!) itseni, en yhtäkkiä tiennyt mihin pitää mennä. Olin totaalisen hukassa. Koira tuli kuitenkin miljoonaa ja jotain oli keksittävä. Ehkä Dina osaa numerot tai jotain, mutta kun huomasin, että koira menikin oikein mun sähläämisestä huolimatta, niin sain pikaisesti ihmeenkaupalla kasattua itseni ja jatkettua radan loppuun. Ja maalissa en uskonut, kun Kari tuli vastaan ja hehkutti meidän nollaa. Selitin vaan et ei se nyt mitään nollaa, mutta en kyllä pystynyt virheitäkään nimeämään. 


Ensimmäisen radan jälkeen lähdin kahvioon, vaikka toinen rata oli vielä edessä. Pahimmat paineet kuitenkin katosivat nollan myötä. Kun rataantutustuminen läheni jotenkin paniikki alkoi taas hiipiä mukaan. Rataantutustuminen meni tällä kertaa paremmin, mutta nyt jännitin poikienkin puolesta. Kun tuomari vihelsi pilliin rataantutustumisen päättymisen merkiksi, jalat lopettivat taas toimintansa. Oman vuoroni koittaessa jätin Dinan lähtöalueelle. Otin pannan pois ja näytin käsimerkillä koiralle, että pysyy siinä. Sitten lähdin kuitenkin kävelemään väärään suuntaan! Dina katsoi mua sen näköisenä, että nyt on mamma sekaisin. Jossain veiheessa heräsin siihen tosiasiaan, että minun pitäisi olla ihan toisessa suunnassa ja pääsimme kuin pääsimmekin Dinan kanssa radalle. Kolmen enismmäisen esteen jälkeen sain jalat ja kädet toimimaan ja siitä rata alkoikin sujua paljon paremmin. Maalissa olin ehkä maailman onnellisin! Se typerä vitonenhan sieltä tuli otettua, mitäs en vaatinut sitä puomin alastulon kontaktia ehdottomasti, mutta tyytyväinen olen. Kahta hylkyä mä lähdin kuitenkin hakemaan. 

Ehkä ensi kerralla on jo helpompaa. Kun pääsisi tuosta jännityksestä jotenkin. Sitten kaikki olisi jo aika loistavasti.

Dalia ei kiinnostanut jälkimmäinen rata sitäkään vähää mitä ensimmäinen. Herra päätti suorittaa radan kävellen ja nuuskien. Pohja oli suolattu ja Dalin mielestä hiekan nuoleminen oli olennaisempaa kuin agility. Kepeiltä Dali otti viisi virhepistettä. Mutta miettikää miten nopeita brassit ihan todella on, jos kävellen ja nuuskien pääsee sijalle 5.! 

Lopputuloksena siis Dali hyppärillä 0-tuloksella sijalle 3/20! Luva ja -9,28. Suoritusaika oli 33,72, ihanneaika oli 43. Dina samalla radalla 0-tuloksella sijalle 4/20! Luva ja -9,22. Suoritusaika siis 33,78. Ja agilityradalta Dalille 5 virhepistettä kepeiltä ja aikaverhettä +0,95. Sijoitus 5. Dina samalla radalla 5 virhepistettä puomin alastulolta ja -6,75, ihanneaikahan oli 53. Sijoitus 4. 

Äärettömän tyytyväinen olen!


Loppuun Dalin ja Karin palkintoposeeraukset.