sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mikkeli KV

Monsterosa Parus Major "Dita" JUN-EH.
Monsterosa Super Princess Peach "Ruu" AVO-EH.
Sooraba Hessa "Dina" VET-ERI VSP-VET.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Virallinen rallyttaja

Tänään Jedi pääsi ihka ensimmäiseen viralliseen rally-tokokilpailuunsa. Minua jännitti tietysti, koska sain kipsin pois vasta viime viikolla ja treenaamiset on todellakin olleet minimissään koko kesän (tai siis nollassa, koska mitään ei ole todellakaan voinut tehdä). Ja vaikka sain kipsin pois, en ole voinut ottaa ainoatakaan juoksuaskelta esimerkiksi. Lääkäri kielsi agilityn ainakin kolmeksi kuukaudeksi ja jalan kuntouttaminen on hitaampi prosessi, kuin ehkä alunperin ymmärsinkään. Lisäksi jalka on ollut myös melko kipeä kipsinpoiston jälkeen, joten tuntui, että taivaankappaleet eivät todellakaan ole otollisessa asennossa minkäänlaista kisaamista varten. Olin kuitenkin jo ilmoittanut koiran kisaamaan (ilmoitin heti, kun sain tietää kipsinpoistopäivän, eikä kyllä tullut mieleenkään etten voisi kisata, heh...) ja päätin, että nyt mennään katsomaan ne kisat, kävi miten kävi.

Niinpä aamulla pakkasin koiran autoon ja hurautin Orimattilaan. Kisa oli mukava ja radalla kivoja juttuja. Ihana kisata lajissa, jossa ilmapiiri on hyväntuulinen, tuomari auttaa ensikertalaisia alkuun kärsivällisesti ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen! Oikein hyvänmielenkisat.

Minulla oli salaisena tavoitteena saada hyväksytty tulos, eli yli 70 pistettä, koska tiesin, että koira kyllä osaa. Kyse on vain siitä mihin minä jalkani kanssa pystyn tai en pysty. Rata oli iloinen yllätys: ei juoksemista! Loppu olikin sitten vain hauskaa tekemistä koiran kanssa, joka keskittyi hienosti. Jedi tietää, että jalkani on kipeä, niinpä se oikein odottaa minua. Antaa hitaan vauhtini anteeksi ja toimii kuuliaisesti. Tuomarin kommentti paperin lopussa: "oikein kaunis kontakti" on oikein osuva. Jedi teki töitä nätisti.

Tuloksena ensimmäisestä kisasta 99 pistettä! Ei huonosti murtuneella jalalla ja koiran kanssa, joka pääsi treenaamaan vain pari kertaa ennen kisaa koko kesänä.
Tästä on hyvä jatkaa. Mutta ensin kyllä odotan, että jalka tulee vähän enemmän kuntoon. 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Palanen Monsterosa-historiaa on tehty

AgiRotu 2015 takana. Rankka viikonloppu, mutta jokaisen vuodatetun hikipisaran, palaneen nahkan ja onnenkyyneleen arvoinen!

Perjantaina oli todella, todella kuuma. Radoilla nähtiin Max (Monsterosa Neferefre) ja Ilkka (Monsterosa Niuserra). Ilkka ylsi hienosti palkinnoille, nollaradalla kolmossija, ikävä kyllä helle aiheutti Ilkalle vähän yliaikaa, joten LUVA jäi saamatta. Ilkan piti myös komeilla kameralle A:n huipulla, meneehän sellaiseen aikaa, mutta jos sattuu syntymään noin komeaksi niin pitää osata myös poseerata. Mutta minä hurrasin lujaa, kun Ilkka nousi palkintopallille.













Lauantaina Max kisasi lisää ja ylsi AVO SM finaaliin! Mä ihailen ohjaajan asennetta, kun lähtee tuollaiselle silminnähden vaikealle radalle koiran kanssa, joka on kisannut vasta muutaman hassun startin, iloisena ja rennolla asenteella. Viimeinen asia, jonka Maxin omistaja sanoi mulle ennen omaa vuoroaan oli "tuolla radalla on sellaisia juttuja, joita me ei olla ikinä tehty edes treeneissä, en mä tiedä osaako Max, mutta ajattelin kokeilla." Oli todella kuuma ja Max olisi halunnut vain loikoilla varjossa. Koira suoritti radan siirtymällä varjopaikasta toiseen. Siinä vaiheessa, kun Max yritti jäädä kyhjöttämään keinun varjoon, joka oli korkeintaan A4-paperiarkin kokoinen, koko yleisöä jo nauratti. Mutta millä tsempillä ja ilolla Max kannustettiin maaliin! Ihan huippua, tuollaista on ilo katsoa!




Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekisa ja päivä jota minä henkilökohtaisesti olin odottanut eniten jo pitkän aikaa. Ensimmäistä kertaa ikinä radalla nähtiin TEAM MONSTEROSA, kilpailevissa medeissä. Joukkue koostui Hipistä (Monsterosa Super Mario), joka oli kisannut ennen tätä neljä starttia. Ilkasta, jolla oli takana yhdeksän starttia. Maxista, jolla niin ikään neljä starttia. Sekä "kaiken pahan alku ja juuri"-koirasta Supermummo Dinasta (Sooraba Hessa), joka kisaa medi2-luokassa. Mutta koska matkassa on aina se mutta, Dina ei tietenkään mennyt radalle oman ohjaajansa kanssa, vaan Hipin omistajan kanssa, joka ei ole koskaan ennen tätä tehnyt Dinan kanssa yhden yhtä estettä. Kaksikko ei käynyt edes lämmittelyesteillä! Minä ehdin sanoa ohjeeksi ennen rataa, että "Dina kepittää ihan hyvin, irtoaa kivasti ja hakee itse esteet, mutta puomin kontaktin sen varmaan hyppää yli." Siinä oli suunnilleen kaikki ohjeet, joita lainakoiransa ohjaamiseen irtosi. Uskomatonta rohkeutta! Aika harva lähtee kylmiltään kisaamaan yhtään minkäänlaisen koiran kanssa edes epävirallista joukkuekisaa.

Sanoin jo etukäteen, että tuloksialla tuskin juhlitaan, mutta pääasia on, että ollaan paikalla ja on päästy tekemään palanen Monsterosa-historiaa. Mutta kuinkas kävikään. Kun luin tuloksia, olin aidosti ja iloisesti yllättynyt, kun Monsterosan tulos komeili sijalla 27! Joukkueita oli mukana 38. Ei yhtään huonosti joukkueelta, joka on suurimmalta osin juuri vasta aloittanut kisaamisen.
Hipin aika 58.00, ratavirheitä 10.
Ilkan aika 41,00, ratavirheitä 5.
Maxin aika 81,00, ratavirheitä 50.
Dinan aika 48,28, ratavirheitä 10.







Mun viikonloppu oli ihan täydellinen! Minä kuljen taas muutaman hetken nokka kohti taivasta (onneksi ei sada vettä), koka MUN kasvateista plus supermummosta on saatu kasattua joukkue AgiRotuun! Hah! Tätä ei ollutkaan vielä kukaan kasvattaja tässä rodussa aiemin tehnyt. Mä olen niin sanoinkuvaamattoman ylpeä ja onnellinen!

Ja ihan älyttömän väsynyt... 
Kuvan otti Tiina Lukkarinen