Agilityä Janakkalassa

Eilinen sai tänään jatkoa, kun auton nokka käännettiin kohti Janakkalaa jo seitsemän jälkeen aamulla. Joskus sitä aina miettii tälläisinä hetkinä, että on tuo koiraharrastus hullujen hommaa, kun edes viikonloppuna ei voi nukkua, kun on vaan mentävä. Mutta on se sen arvoista!

Janakkalassa olivat nyt siis Dali ja Dina jälleen samassa luokassa, joten päivästä ei tullut niin pitkä kuin eilinen. Joka oli ihan helpottavaa, koska eilinen kyllä tuntui jaloissa.

Dali aloitti agilityradalla medi2-luokan ja teki heti alkuun nollatuloksen. LUVAksi tämä nolla ei sentään muuttunut (eikös se olisi ollut vähän liikaa jos kolmella startilla olisi noussut?), koska sijoitus oli viides. Dina päätti kyseisen luokan tuloksella viisi virhepistettä. Puomin alastulokontakti koitui heti kohtaloksi, kun en ollut vieressä huutamassa sitä odottamista. Silloin ei malteta. Mutta rata meni muuten aivan nappiin, olin todella tyytyväinen Dinan iloiseen mieleen, tarkkaavaiseen olemukseen ja hyvään meninkiin, jota radalla nähtiin.

Toisen agiradan aloitti myös Dali. Rata oli vaikea. Tuomarikin sen myönsi, mutta sanoi, että jos kerta joskus nousta mielii, niin kokeillaan niitä kolmosen juttuja sitten jo tässä vaiheessa. Minä olin vähän kauhuissani, vastahan me päästiin kakkosiin! Dalille vitonen keinun alastulolta, pienoinen lentokeinu, josta kiitokset ohjaajalle. Dina oli jälleen vireessä. Ja tulos sen mukainen: nollarata ja neljäs sija! Harmillisesti emme ihan palkinnoille yltäneet, mutta hyvä mieli jäi radalta, etenkin kun tiesi miten vaikea se oli ollut.

Sitten oli jäljellä vielä hyppyrata. Tässä vaiheessa kaduin päätöstäni ilmoittaa koira kaikille radoille. Omat jalat huusivat armoa. Mietin myös, että vieläkö koira jaksaa. Aika turha ajatus edes tuollainen, kyllähän Dina jaksaa! Dali teki hyppäriltä jälleen nollan. Sijoituksena kolmas, mutta LUVAhan heillä jo oli. Palkintopallilla on silti kiva käydä pokkaamassa kunniaa. Dina teki myös nollan. Me saimme nousta palkintopallille 2 ja LUVAhan tästä napsahti!

Hyvillä mielin, mutta äärettömän väsyneinä suuntasimme kohti kotia hienon kisaviikonlopun päätteeksi. Molemmilla koirilla viisi starttia, joista neljä Dali suoritti nollatuloksella ja Dinakin kolme! Tässä ei paljon vitoset paina. Jesh! mukava jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Kotona palkintoposeeraukset:

Kuvan ottamisen jälkeen sanoin Dinalle "vapaa", se kävi maate noille sijoilleen tuohon terassille ja sulki silmänsä, väsynyt kisakoira. Mutta niin me taidetaan olla kaikki.