Vielä yksi satavarma keväänmerkki on olemassa: Lahti KV! Ja niin me tänäkin vuonna suuntasimme paikalle.
Tämä oli Dinan mielestä erityisen mahtava viikonloppu: kaksi päivää kehässä! Tuo Diiva ei varmaan tiedä mitään parempaa, tai no, jos olisi päässyt vielä kehästä agittamaan niin sitten olisi varmaan ollut jo täydellistä. Mutta nyt ei agiliidelty, nyt pönötettiin. Lauantaina Dina oli JH-kehässä lainassa. Kisaajia oli paljon, eikä jatkopaikkaa irronnut, mutta hauskaa Dinalla tuntui olevan. Häntä heilui niin, että jossainvaiheessa mietin sen jo irtoavan.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa rotukehä. Cvetka Bogovic sai arvosteltavakseen kahdeksan brasilialaista, omista koiristani mukana olivat äiti ja tytär, Dina ja Tuikku. Tuomari päätti tutkia kaikki koirat maassa, pöytää ei käytetty lainkaan.
Tuikku, Monsterosa Apple Delight:
Nice looking female. Good type. Nice head. Not totally correct ears. Good neck and topline. Goog angulations and excellent movements.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
JUN-ERI2.
Dina, Sooraba Hessa:
Good type. Nice head with good expression. Good front. Good neck and topline. Good movement.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
VAL-ERI1 SA PN2 CACIB.
Paikallehan me huristimme perinteiseen tapaan Monsterosa-wagenilla.
Lauantaina Ilkka (Monsterosa Niuserra) oli käväissyt Pellon ryhmiksessä, jossa tuomarina oli Marja Talvitie.
Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä runkoinen. Edestä niukasti kulmautunut uros.
Kuono-osa saisi olla vahvempi. Hieman liikaa otsaryppyjä. Tyypillinen ylälinja
ja liikkeet.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
NUO-ERI1 SA PU1 SERT ROP.
Hieno viikonloppu! Tällä tavalla oli oikein kiva avata kesän näyttelykausi.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kevätfiiliksiä.
Moneen viikkoon suurin ja hienoin asia meidän laumalle on ollut ehdottomasti se, että lumet ovat poissa, terassilla voi köllötellä auringossa ja pihassa juosta ja leikkiä olematta yltä päältä rapainen. Tästä onkin sitten otettu ilo irti monena päivänä. Onnea on oma piha!
Dali on esitellyt meille taas taitojaan kivenpyörittäjänä, joka kevät tämä on jostain syystä yhtä hauskaa.
Pakko laittaa pari kuvaa Sodasta, joka on keksinyt uuden tavan naamioitua.
Onneksi neulaset ovat kuivia ja rapisevat juostessa pois.
Jedin kanssa kävin alkuviikosta sateisena iltana P-Hau Cupissa kartuttamassa pistetiliä. Poika nappasi toisen sijan medi mölleissä. Ihan ei todellakaan oltu parhaassa iskussa, 10 vp tuli kieltojen seurauksena ensimmäiseltä putkelta, kun piti moikkailla niin ratatyöntekijä, kuin tuomarikin. Mutta kivaa oli silti. Seuraava Cup-kisa päästäänkin sitten kisaamaan varmaan jo ulkosalla.
Muuten ollaan mätsäröity pari kertaa. Dali on ollut veteraaneissa, Dina ja Jedi vaihtelevasti pienissä aikuisissa. Kukaan ei usko Dalia yli kahdeksan vuotiaaksi. Enkä kyllä uskoisi itsekään, kun katson herraa kehässä, jos en tietäisi. Dali on niiiiiiiin iloinen päästessään kehään, pussaa joka kerta tuomarin ja loikkii sellaisia ilohyppyjä, että harva nuorempikaan lentää sellaisella korkeudella.
Dalia ei haittaa kylmä tai tuulinen sää, vähän se selkää köyristää, mutta jatkaa eteenpäin iloisena. Ajattelin, että jos tuo herran mielestä on kerta noin mahtavaa touhua, niin mennään muutaman mätsärit ennenkuin kesän muut kiireet iskee päälle.
Muuten meille ei mitään erikoista kuulukaan. Soda tekee juoksuja. Dina hajoaa liitoksistaan joka kerta, kun pääsee treeneihin (epäilen, että lääkäri vaihtoi sterkkauksen yhteydessa Dinaan vielä suuremmat paristot...). Dali agiliitelee entiseen itsevarmaan tyyliin. Jedin kanssa ollaan uudella kouluttajalla. Aidan kanssa on etsitty aktiivisesti vastausta mystisiin iho-oireisiin edelleen tuloksetta. Ja Dolly iloitsee mukana kaikessa ja kaikkien kanssa.
Ihanaa, että vihdoinkin voi sanoa: "JEEE, kevät!"
Dali on esitellyt meille taas taitojaan kivenpyörittäjänä, joka kevät tämä on jostain syystä yhtä hauskaa.
Pakko laittaa pari kuvaa Sodasta, joka on keksinyt uuden tavan naamioitua.
Onneksi neulaset ovat kuivia ja rapisevat juostessa pois.
Nautinnollista. |
Muuten ollaan mätsäröity pari kertaa. Dali on ollut veteraaneissa, Dina ja Jedi vaihtelevasti pienissä aikuisissa. Kukaan ei usko Dalia yli kahdeksan vuotiaaksi. Enkä kyllä uskoisi itsekään, kun katson herraa kehässä, jos en tietäisi. Dali on niiiiiiiin iloinen päästessään kehään, pussaa joka kerta tuomarin ja loikkii sellaisia ilohyppyjä, että harva nuorempikaan lentää sellaisella korkeudella.
Vet-Sin3. |
Vet-Sin1. |
Dalia ei haittaa kylmä tai tuulinen sää, vähän se selkää köyristää, mutta jatkaa eteenpäin iloisena. Ajattelin, että jos tuo herran mielestä on kerta noin mahtavaa touhua, niin mennään muutaman mätsärit ennenkuin kesän muut kiireet iskee päälle.
Muuten meille ei mitään erikoista kuulukaan. Soda tekee juoksuja. Dina hajoaa liitoksistaan joka kerta, kun pääsee treeneihin (epäilen, että lääkäri vaihtoi sterkkauksen yhteydessa Dinaan vielä suuremmat paristot...). Dali agiliitelee entiseen itsevarmaan tyyliin. Jedin kanssa ollaan uudella kouluttajalla. Aidan kanssa on etsitty aktiivisesti vastausta mystisiin iho-oireisiin edelleen tuloksetta. Ja Dolly iloitsee mukana kaikessa ja kaikkien kanssa.
Ihanaa, että vihdoinkin voi sanoa: "JEEE, kevät!"
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Elämä heittelee.
Pientä koiraa nimittäin. Joka on taas kerran itse syytön kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu. Miten paljon huonoa tuuria voikaan yksi koira elämäänsä saada? Toivoisin, että tässä alkaisi tämän kohdalla olla jo kiintiö täynnä.
Monsterosa Maahinen, tuttujen kesken Dolly, on jälleen palautunut luoksemme Nurkkalaan. Dollyn edellisestä kerrasta ehti kulua kaksi vuotta ja kaksikymmentäviisi päivää. Sijoitussopimus Dollysta on purettu. Hain maanantai-iltana luokseni iloisesti pomppovan pusukoneen, joka lähti mukaani häntää iloisesti heiluttaen, tietämättä tulevasta tai murehtimatta mennyttä.
Dolly on sanalla sanoen ihana. Sitä ei ole kohdeltu huonosti. Se on päässyt ulos ja saanut ruokaa. Sillä ei ole mitään hätää. Kaikilta muilta osin Dollyn elämä on oikein mukavasti mallillaan, siltä vain puuttuu oma ihminen, joka rakastaisi ja antaisi loppuelämäksi kodin. Dolly on terve ja se osaa alkeet sekä agilitystä, että tokosta. Se ei vedä hihnassa ja käyttäytyy muutenkin hienosti, mitä nyt vahtii kovaan ääneen epämääräiset hiippailijat, mutta niihän kunnon brassin kuuluukin.
Jos Nurkkalan ovesta kävelee ihminen (soittakaa kuitenkin ensin, pliis), joka lupaa ja vannoo kautta kiven ja kannon, että Dolly saa hyvän kodin, mielekästä tekemistä, paljon hellyyttä ja rakkautta ja kaiken sen mitä hyvään koiranelämään kuuluu, lupaan harkita, miettiä, pähkäillä ja pohtia ja ehkä jopa uskaltaa kokeilla vielä kerran.
Kiinnostuneille lisäinfoa soittamalla tai sähköpostitse.
Monsterosa Maahinen, tuttujen kesken Dolly, on jälleen palautunut luoksemme Nurkkalaan. Dollyn edellisestä kerrasta ehti kulua kaksi vuotta ja kaksikymmentäviisi päivää. Sijoitussopimus Dollysta on purettu. Hain maanantai-iltana luokseni iloisesti pomppovan pusukoneen, joka lähti mukaani häntää iloisesti heiluttaen, tietämättä tulevasta tai murehtimatta mennyttä.
Dolly on sanalla sanoen ihana. Sitä ei ole kohdeltu huonosti. Se on päässyt ulos ja saanut ruokaa. Sillä ei ole mitään hätää. Kaikilta muilta osin Dollyn elämä on oikein mukavasti mallillaan, siltä vain puuttuu oma ihminen, joka rakastaisi ja antaisi loppuelämäksi kodin. Dolly on terve ja se osaa alkeet sekä agilitystä, että tokosta. Se ei vedä hihnassa ja käyttäytyy muutenkin hienosti, mitä nyt vahtii kovaan ääneen epämääräiset hiippailijat, mutta niihän kunnon brassin kuuluukin.
Jos Nurkkalan ovesta kävelee ihminen (soittakaa kuitenkin ensin, pliis), joka lupaa ja vannoo kautta kiven ja kannon, että Dolly saa hyvän kodin, mielekästä tekemistä, paljon hellyyttä ja rakkautta ja kaiken sen mitä hyvään koiranelämään kuuluu, lupaan harkita, miettiä, pähkäillä ja pohtia ja ehkä jopa uskaltaa kokeilla vielä kerran.
Kiinnostuneille lisäinfoa soittamalla tai sähköpostitse.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Kaikki tiet vievät Joensuuhun...
...Ainakin jos ne on tarkoitettu minun ja koirieni kuljettaviksi. Niinpä jälleen tänäkin viikonloppuna auton keula kääntyi kohti Joensuuta, takakontissa omissa boxeissaan, matkusti kaksi nuorta tyttöstä: Daim ja Tuikku.
Daimin elämän ensimmäinen välietappi ja seikkailu meillä on saatu onnelliseen päätökseen. Oli neitosen aika muuttaa omaan kotiin, oman ihmisen ja oman koirakaverin luo. Kuukauden verran ehdin tutustua tuohon ihastuttavaan neitoseen ja antaa eväitä elämän varalle. Kun Daim saapui meille, se oli arka, varovainen ja tottumaton. Tiesin jo melko pian Daimin saavuttua, että minulla on kuukausi aikaa tehdä töitä sen kanssa, näyttää sille millainen maailma on, mihin kaikkeen hauskaan aikansa voi käyttää ja miten paljon voi uskaltaa, kun vain kokeilee. Käytimme kuukauden tehokkaasti ja olen tyytyväinen Daimin kehitykseen. Paljon se ehti nähdä, kuulla, kokea, haistaa ja maistaa, mutta paljon on vielä edessäkin. Daim opetti minulle paljon tässä lyhyessä ajassa. Ja tiedän, että vaikka minä en ole enää hihnan toisessa päässä johdattelemassa Daimia uusiin seikkailuihin, se tulee silti vielä opettamaan minulle paljon. Daim myös muistutti minua elämän pienistä valinnoista, sellaisista, joita ei ehkä siinä hetkessä tule paljonkaan ajatelleeksi, mutta joilla on merkitystä pitkällä aikavälillä -paljon. Tämä koira on ainutlaatuinen omalla aivan erityisellä tavallaan.
Uskon vakaasti, että kun seuraavan kerran pääsen Daimia tapaamaan, se on taas ottanut niin suuren edistysaskeleen, että minun on vaikea uskoa sitä siksi koiraksi, joka minulle tullessaan linnoittautui piiloon ruokapöydän alle, koska maailma vain yksinkertaisesti oli kaikkine kummallisuuksineen liian jännittävä paikka. Siksi koiraksi, joka muutamia viikkoja myöhemmin loikki iloisena muun lauman perässä ja kapusi illalla vieraan syliin, koska rapsutukset ovat jotain aivan ihanaa. Nauti elämästäsi Daim! Olet hyvissä käsissä.
Tuikun ja Tuin oman ihmisen S:n kanssa suuntasimme Elman ja laumansa luokse yökyläilylle. Tuikku pääsi riekkumaan Elma-ikiliikkujan kanssa. Virtaa tuossa kaksikossa on yhden ydinvoimalan verran helposti.
Suunutai aamuna olikin sitten suuntana Liperin ryhmänäyttely, jonne olin ilmoittanut Tuikun ja Dorin. Tuomarina meillä piti olla Tanya Ahlman-Stockmari, mutta tottakai brassien kohdalle lykättiin tuomarimuutos (tuntuu olevan brasseilla enemmän sääntö kuin poikkeus) ja niinpä brassit arvosteli Tarmo Viirtelä. En ollut ajatuksesta järin innoissani, mutta koska Daimin vuoksi reissu oli jokatapuaksessa tehtävä, en viitsinyt poiskaan jättäytyä. Hallista sain aikalailla täysilaidallisen jo viime viikolla, kylmä kuin pakastearkku ja tuollainen pohja ei ehkä ole ihan paras näyttelyä pitää, mutta... Jokainen koira oli umpijäässä ja kyyristeli kuka mitenkin, onneksi tuomari tuntui ymmärtävän, että tämä ei ehkä ollut ihan brasseille paras mahdollinen ympäristö.
Tuikulle EH, tuomari paihoitteli, ettei voinut antaa ERIä, koska korvat... no ne ovat hyvin eloisat ja varsin vallattomat 99% Tuikun valveillaoloajasta. Kun Tui pitää korviaan nätisti, ne ovat todella nätisti, mutta ikävä kyllä ne ovat sitä melko harvoin.
Tämä oli Tuikun virallisten ensiesiintyminen ja olen oikein tyytyväinen tulokseen.
Elman esiintyminen tuotti tuloksen NUO-ERI1, SA, PN3, Va-SERT.
Dori meni ensimmäistä kertaa ikinä kehään oman ihmisensä kanssa ja tuloksena ERI! Jippii! Ikävä kyllä kuvaaja ei ollut oikein hereillä tähän aikaan aamusta ja Dorista ei ole laittaa kuvaa. Mutta kylläpä lämmitti kylmässä hallissa mieltä, kun pikkuakka sai noin hienon tuloksen. Ja esittäjä hyvää kokemusta positiivisin maustein.
Ennen kotimatkaa pääsin vielä tapaamaan Iisaa, josta on kasvanut siskonsa Sirin tavoin hurmaava neito. Ihan yhtä älyvapaa, kuin pappansa Dali kahdeksan vuotta sitten, mutta juuri siksi niin rakastettava.
Kiitos Joensuun tiimille majapaikasta ja Tuikulle ja S:lle seurasta! Olipa mukava reissu.
Daimin elämän ensimmäinen välietappi ja seikkailu meillä on saatu onnelliseen päätökseen. Oli neitosen aika muuttaa omaan kotiin, oman ihmisen ja oman koirakaverin luo. Kuukauden verran ehdin tutustua tuohon ihastuttavaan neitoseen ja antaa eväitä elämän varalle. Kun Daim saapui meille, se oli arka, varovainen ja tottumaton. Tiesin jo melko pian Daimin saavuttua, että minulla on kuukausi aikaa tehdä töitä sen kanssa, näyttää sille millainen maailma on, mihin kaikkeen hauskaan aikansa voi käyttää ja miten paljon voi uskaltaa, kun vain kokeilee. Käytimme kuukauden tehokkaasti ja olen tyytyväinen Daimin kehitykseen. Paljon se ehti nähdä, kuulla, kokea, haistaa ja maistaa, mutta paljon on vielä edessäkin. Daim opetti minulle paljon tässä lyhyessä ajassa. Ja tiedän, että vaikka minä en ole enää hihnan toisessa päässä johdattelemassa Daimia uusiin seikkailuihin, se tulee silti vielä opettamaan minulle paljon. Daim myös muistutti minua elämän pienistä valinnoista, sellaisista, joita ei ehkä siinä hetkessä tule paljonkaan ajatelleeksi, mutta joilla on merkitystä pitkällä aikavälillä -paljon. Tämä koira on ainutlaatuinen omalla aivan erityisellä tavallaan.
Uskon vakaasti, että kun seuraavan kerran pääsen Daimia tapaamaan, se on taas ottanut niin suuren edistysaskeleen, että minun on vaikea uskoa sitä siksi koiraksi, joka minulle tullessaan linnoittautui piiloon ruokapöydän alle, koska maailma vain yksinkertaisesti oli kaikkine kummallisuuksineen liian jännittävä paikka. Siksi koiraksi, joka muutamia viikkoja myöhemmin loikki iloisena muun lauman perässä ja kapusi illalla vieraan syliin, koska rapsutukset ovat jotain aivan ihanaa. Nauti elämästäsi Daim! Olet hyvissä käsissä.
Tuikun ja Tuin oman ihmisen S:n kanssa suuntasimme Elman ja laumansa luokse yökyläilylle. Tuikku pääsi riekkumaan Elma-ikiliikkujan kanssa. Virtaa tuossa kaksikossa on yhden ydinvoimalan verran helposti.
Pikku ämmät leikkimässä. |
Elmaa väsyttää. |
Tuikku tarkkailee. |
Tuikulle EH, tuomari paihoitteli, ettei voinut antaa ERIä, koska korvat... no ne ovat hyvin eloisat ja varsin vallattomat 99% Tuikun valveillaoloajasta. Kun Tui pitää korviaan nätisti, ne ovat todella nätisti, mutta ikävä kyllä ne ovat sitä melko harvoin.
Tämä oli Tuikun virallisten ensiesiintyminen ja olen oikein tyytyväinen tulokseen.
Elman esiintyminen tuotti tuloksen NUO-ERI1, SA, PN3, Va-SERT.
Dori meni ensimmäistä kertaa ikinä kehään oman ihmisensä kanssa ja tuloksena ERI! Jippii! Ikävä kyllä kuvaaja ei ollut oikein hereillä tähän aikaan aamusta ja Dorista ei ole laittaa kuvaa. Mutta kylläpä lämmitti kylmässä hallissa mieltä, kun pikkuakka sai noin hienon tuloksen. Ja esittäjä hyvää kokemusta positiivisin maustein.
Ennen kotimatkaa pääsin vielä tapaamaan Iisaa, josta on kasvanut siskonsa Sirin tavoin hurmaava neito. Ihan yhtä älyvapaa, kuin pappansa Dali kahdeksan vuotta sitten, mutta juuri siksi niin rakastettava.
Äitikoira on aika paljon kylmänarempi kuin tyttärensä... |
Kiitos Joensuun tiimille majapaikasta ja Tuikulle ja S:lle seurasta! Olipa mukava reissu.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Epistelyä
P-Hau Cup sai jatkoa tänään, kun Pennalan hallilla kisattiin toinen osakilpailu.
Jedi medi mölleissä yli 16 sekunnin ihanneajan alituksella ja hienolla nollaradalla sijalle 1!
Jälleen voi sanoa: JIPPII!
Jedi medi mölleissä yli 16 sekunnin ihanneajan alituksella ja hienolla nollaradalla sijalle 1!
Jälleen voi sanoa: JIPPII!
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen tiivistetysti
Pääsiäisen viettoon suunnattiin tänä vuonna Joensuun maisemiin. Tarkoitus oli kisailla pari päivää agia ja makailla pari päivää sen jälkeen tekemättä mitään erityistä. Ja näin tapahtui. Perjantaina Sodalle kaksi lähtöä, Dinalle kaksi ja Dalille kolme. Lauantaina sama juttu. Molempina päivinä odottamista rutkasti, niin koirilla kuin ihmisillä.
Onneksi Soda päätti lunastaa tavoitteet jo heti ekalla radalla ja nappasi LUVAn sijoituksella neljä. Vauhti ei päätä huimannut aamulla kasin jälkeen, kun sekä koira, että ohjaaja varmaan nukkuivat vielä, mutta mitäpä tuosta, puhdas rata ja hyvä mieli. Seuraavalta radalta 10 vp, sijoituksella 3. Lauantaina molemmat radat sitten hyllytettiin.
Dina käväisi samaisella palkintopallilla perjantaina, vaikka virhepisteitä otettiin rutkasti molemmilta radoilta, oli koko ajan ihan liikaa jäljessä ja koira aivan liian innoissaan. Puomin alastulo on ihan liian tylsä tehdä kisoissa koskaan loppuun saakka, paljon jännempää loikata mahdollismman läheltä kontaktin reunaa. Lauantaina sama juttu, ekalta radalta hyl ja toiselta vitonen.
Dali-parka joutui odottamaan omaa vuoroaan koko päivän. Perjantain lähdöistä vitonen ja kaksi hylkyä. Vitonen sikäli harmillinen, että se oli kielto ja täten täysin typerä ja turha virhe, ei yhtään dalimainen. Lauantaina ekalta radalta (joka oli muuten vaikein mitä olen ehkä koskaan kisoissa nähnyt) hylky, tokalta radalta pienoisella ylijalla nolla ja kolmannelta vitonen.
Loppuloma vietettiin sitten todella vain rentoutuen, metsässä liikkuen sekä ystäviä ja kasvattejani tapaillen.
Käytiin moikkaamassa Elmaa (Monsterosa Nefertiti), tuota kaikkien pomppupapujen prinsessaa, joka ei pysy koskaan paikallaan, sekä kotimatkalla ihanaista pikku Siriä (Monsterosa Boloria Polaris), josta on kasvanut hurmaava nuori neitonen.
Onneksi Soda päätti lunastaa tavoitteet jo heti ekalla radalla ja nappasi LUVAn sijoituksella neljä. Vauhti ei päätä huimannut aamulla kasin jälkeen, kun sekä koira, että ohjaaja varmaan nukkuivat vielä, mutta mitäpä tuosta, puhdas rata ja hyvä mieli. Seuraavalta radalta 10 vp, sijoituksella 3. Lauantaina molemmat radat sitten hyllytettiin.
Dina käväisi samaisella palkintopallilla perjantaina, vaikka virhepisteitä otettiin rutkasti molemmilta radoilta, oli koko ajan ihan liikaa jäljessä ja koira aivan liian innoissaan. Puomin alastulo on ihan liian tylsä tehdä kisoissa koskaan loppuun saakka, paljon jännempää loikata mahdollismman läheltä kontaktin reunaa. Lauantaina sama juttu, ekalta radalta hyl ja toiselta vitonen.
Dali-parka joutui odottamaan omaa vuoroaan koko päivän. Perjantain lähdöistä vitonen ja kaksi hylkyä. Vitonen sikäli harmillinen, että se oli kielto ja täten täysin typerä ja turha virhe, ei yhtään dalimainen. Lauantaina ekalta radalta (joka oli muuten vaikein mitä olen ehkä koskaan kisoissa nähnyt) hylky, tokalta radalta pienoisella ylijalla nolla ja kolmannelta vitonen.
Kisamaskotti. |
Kisaturisti. |
Loppuloma vietettiin sitten todella vain rentoutuen, metsässä liikkuen sekä ystäviä ja kasvattejani tapaillen.
Jedi |
Dali |
Mytty ja Lula |
Vili ja Dali |
Jedi |
Soda |
Dina |
Käytiin moikkaamassa Elmaa (Monsterosa Nefertiti), tuota kaikkien pomppupapujen prinsessaa, joka ei pysy koskaan paikallaan, sekä kotimatkalla ihanaista pikku Siriä (Monsterosa Boloria Polaris), josta on kasvanut hurmaava nuori neitonen.
Ikiliikkuja Elma. |
Siri |
Dali ja Siri |
Siri ja Dali |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)