perjantai 31. toukokuuta 2013

Viikonloppuretki.

Viime lauantaina jätimme muun lauman hyviin käsiin kotiin ja suuntasimme Jedin kanssa Iittiin, jonka ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu 4 brassia. Kokoonpano oli siitä hassu, että ryhmänäyttely veti paikalle pelkästään valioluokan koiria. No, Jedin kohdalla ainoa syy paikallaoloon oli, että olin ehtinyt ilmoittaa koiran mukaan, en todellakaan uskonut sen valioituvan niin salamavauhtia, kuin mitä lopulta tapahtui. Tuloksista ei siis ollut minkäänlaisia paineita ja hyvä niin, koska tuomarin mielestä Jedi oli sekä liian matala, että liian lyhyt. Korkeutta ja ennenkaikkea selän pituutta olisi pitänyt kuulemma olla lisää.

Paikalla nähtiin myös Jedin Muru-sisko ja sisaruksista löytyi uskomattoman paljon samaa!
Kehän jälkeen matkasimme kolmisin Kuopioon, jossa vietimme hauskan illan ystävien kanssa. Jedi nautti täysillä ainoan koiran roolista ja kamalasta määrästä huomiota, jota osakseen sai.

Aamulla haimme mukaamme Dorin ja siskoni Sofian ja otimme suunnaksi Kuopio KV:n.

Jedi meni jälleen kehään ilman minkäänlaisia paineita tuloksista. Tuomisina oli kuitenkin VAL-ERI2 SA PU2 VA-CAC.  Sorsasalossa oli todella kuuma ja varjopaikkoja ei juurikaan ollut. Tälläinen sää ei todellakaan ole omiaaan Jedille, joka viihtyy ennemmin talvisessa viileydessä, kuin kesän helteissä.

Sää sen sijaan oli Dorin mieleen, joka meni kehään siskoni kanssa. Olen todella ylpeä kaksikosta! Sofia esitti Dorin hienosti tuloksella AVO-ERI1.

Ennen kotimatkaa meillä oli vielä hetki aikaa moikata Iisaa, josta on kasvanut oikein kivan näköinen nuori neiti.
Oikein mukava reissu, vaikka autoilu alkaakin olla taas kesän myötä melkoisen hikistä hommaa ilman ilmastointia. Mutta on ihanaa, kun jokaisen rannan kohdalla on hyvä tekosyy pysähtyä "uittamaan koiria" ja itse pääsee kahlailemaan siinä sivussa.

Kiitos koirahoitajalle ja kiitos Kuopion porukalle majoituksesta!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Valioitumista.

Jedi kävi tänään Jämsässä näyttelyretkellä. Katastrofin ainekset olivat olemassa, koska matkaan lähdimme siskoni ja Jedin kanssa kolmisin varhain aamulla. Kiitos ihana Tanja, että lähdit mukaan! Ensinnäkin, en osaa suunnistaa luotettavasti edes toiselle puolelle kotikaupunkia, saati että löytäisin paikan, jonne pitää ajaa melkein kaksi tuntia. En saanut navikkaa lainaan ja näin ollen olin Google mapsin ja intuition varassa. Toiseksi, en osaa esittää yhtäkään koiraa niin, että se tekisi kehässä toivottuja asioita. Kolmanneksi, jännitti ihan hirveästi.

Jedi täytti keskiviikkona kaksi vuotta. Synttäreitä juhlittiin olemalla töissä agilitykisojen ilmoittaumisessa, myös siis synttärisankari tarkasti rokotuksia, antoi kisanumeroita ja keräsi kisakirjoja toimistoa varten. Iltaa vietimme kannustaen tuttuja maxi kolmosia ja hurraten hienoille radoille. Tottakai nautimme myös kakkua ja annoimme herkkuja muullekin laumalle sitten kotona.
Jämsään oli ilmoitettu vain yksi brassi, epäilenpä, että johtui tuomarista. Ja minäkin mietin, että jätän väliin. Ennenkaikkea edellämainittujen seikkojen vuoksi, mutta en myöskään ymmärtänyt missä mielenhäiriössä olin itse koirani ko. näyttelyyn ilmoittanut. Koska siskoni lupautui mukaan, päätimme kuitenkin lähteä seikkailulle.

Paikalla olimme hyvissä ajoin ja onneksi olimme, tuomaritäti työskenteli rivakasti ja eriväriset kortit viuhuivat tiheää tahtia. Kehänlaidalla oli kuuma, Jedi läähätti ja haki varjopaikkaa, jota ei oikein meinannut löytyä. Aurinko paistoi armottomasti ja mietin jo, että miten paljon Jediä kehässä huvittaa yhtään mikään, kun on niin kuuma. Ja sitten alkoi jännittää, minua nimittäin. Kädet täristen lähdin kehään, kun meidän vuoromme koitti. Jedi loi minuun "älä nyt hölmöile"-katseen ja sitten mentiin.

Käveleminen sujui hienosti, josta olin tyytyväinen, se on aina meillä se johon homma kaatuu, jos kaatuu. Minä saan Jedin kyllä pomppimaan, loikkimaan ja riehumaan, mutta en esittämään kauniita liikkeitään edukseen. Paitsi nyt, juuri siinä hetkessä, kun malttia tarvittiin, se kerrankin löytyi! Tuomari pyysi koiran pöydälle ja koirahan teki työtä käskettyä. Ennen kuin ehdin tajuta, Jedi loikkasi pöydälle itse ja alkoi pönöttää. Tuomaria nauratti, minä lähinnä hämmästyneenä keräilin leukaani ja yleisöstä kuului naurunpyrskähdyksiä myös. Tuomari kommentoi "taitaa koira tietää mitä on tekemässä". Sain vastattua jotain epämääräistä siitä, että onhan se aina tuossa pöydällä tykännyt olla... Tuomari kehui koiran ihastuttavaa luonnetta jo tässä vaiheessa.

Sitten taas liikuttiin, joka meni jälleen oikein nappiin ja sen jälkeen pönötettiin tuomarin pöydän edessä, yritin kuunnella samalla mitä tuomari saneli, mutta suurin osa meni ohi korvien. Ja sitten taas lähdettiinkin liikkelle. Ja kun palasimme takaisin, olikin meitä vastassa jo kehäsihteeri punaisen ja pinkin kortin kanssa ja tuomari käsi ojossa onnitellakseen. Voi sitä riemua! ERI ja SA! Kiittelin kovasti ja kerroin koiran valioituvan tällä SERTillä. Kehäsihteeri lappoi käteni täyteen lappua, lippua ja ruusuketta. Minä olin tyytyväinen koiraan, joka esiintyi jälleen kerran iloisella ja itsevarmalla tyylillään, vaikka hihnan toisessa päässä olikin hermostunut ja häseltävä handleri.
Vasta kun tulin kehästä pois tajusin, että Jedi ihan todella meni ja valioitui ekalla yrittämällä samalla viikolla heti synttäreiden jälkeen! Aivan mahtavaa!
Tuomrina Soile Bister ja arvostelukaavakkeessa lukee seuraavaa:
Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä luustoinen. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Voisi olla edestä paremmin kulmautunut. Hyvä takaosa. Seistessä hyvä ylälinja. Taka-askel voisi olla pidempi. Ihastuttava luonne.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
AVO-ERI1 SA PU1 SERT ROP -> FI MVA SE MVA!
Jedi tosiaan valioitui samalla myös Ruotsiin, koska viime kesäinen Ruotsin SERT oli valmiina odottelemassa.


Loppuun vielä muutama kuva eiliseltä metsäreissulta, kävimme Dinan, Aidan, Jedin sekä Tanjan ja Kitin kanssa tarkastamasa missä kunnossa koiraranta on talven jäljiltä. Jedi juoksi suoraan järveen, kun päästin hihnasta ja sanoin vapaa. Dinakin kävi kuplia puhaltelemassa, mutta Aida ja Kiti eivät olleet vielä valmiit kastelemaan tassujaan.











maanantai 13. toukokuuta 2013

Rauhallista.

Kiitos kysymästä, kaikki hyvin.

Ei olla oikein tehty mitään erikoista, niin ei ole ollut mitään mullistavaa päiviteltävääkään. Oikeastaan voisin toistaa tuon 26.4. tehdyn merkinnän fiiliksiä. Olemme edelleen vain äärettömän iloisia siitä, että on kevät. Olemme käytännössä lähes muuttaneet pihalle. Ihanaa!
Terassi on saanut kukat (kiitos Jedille avusta) ja koirien uima-allas on kaivettu talviteloilta. Pesin puunasin ja täytin kaivovedellä. Ajattelin laittaa kannen päälle ja jättää lämpenemään. Ennen kuin ehdin tehdä ajatuksesta totta, Jedi loikkasi nauttimaan kevään ekat uinnit. Pikkujätkällä on nyt jo liian kuuma koko ajan. Talvikoira ei ole kesäkoira. Muu lauma makaa terassilla kielet pitkällä ja ottaa arskaa, Jedi menee varjoon, makaa auton takana auringolta piilossa. En sitten enää sulkenut allasta, olkoon siinä, pääsee poika vilvoittelemaan. Muut käyvät korkeintaan kurkkaamassa reunalta tai juomassa altaasta.

Ringo poika kävi moikkaamassa isi Dalia, äiti Dinaa ja kasvattajaa.

Dolly majailee edelleen meidän riemunamme. Tuo pieni, ihana ja aina äärettmän iloinen kirppu.

Tässä meidän kuulumiset lyhykäisyydessään. Agitreenit jatkuu, juoksut sotkevat kahden neidin mielenrauhaa ja muuten me vaan olla möllötellään nyt ja levätään laakereillamme. Tälläistä tältä erää. Jospa seuraavalla kerralla olisi jotain oikeaa kerrottavaakin jo.

Team Monsterosa kuittaa.