Meillä oli kiva juhannus! Toivottavasti teilläkin.

Kotka Int.

Mä en ole eläessäni käynyt niin kauniissa koiranäyttelyssä kuin tänään. Enkä niin hyvin järjestetyssä. Ensinnäkin, opasteet paikanpäälle oli todellakin oivalliset, kaukaa ja selkeät. Aivan mahtavat. Monella paikalla olisi mallia otettavana tästä. Kun ajoimme parkkiin, meiltä tiedusteltiin ystävällisesti tahdommeko purkupaikalle vai menemmekö vain parkkiin, parkkiin kiitos, yksi koira eikä häkkiä, joten eiköhän selvitä. Kun sitten auto oli pysäköity ja talsimme kohti kehää, tuli purkupaikan kohdalla melkein harmistus siitä, että tavaraa ei ollut enempää. Olivat nimittäin järjestäneen mönkkärikuljetuksen tavaroille! Siellä avuliaat miehet kyselivät painavia häkkejä ja telttoja kantavilta ihmisiltä, että tahdotteko apua ja kuskasivat tavaraa ihmisten pyytämiin paikkoihin ilman erillistä korvausta. WAU!

Näyttelypaikka oli kaunis, merimaisemalla, puistossa, jossa kauniita polkuja, istutuksia, vesielementtejä, leikkipaikkoja lapsille ja kuntoiluvälineitä aikuisille. Hurmaava ympäristö järjestää koiranäyttely!

Itse kehään oli ilmoitettu viisi brassia. Kolme narttua ja kaksi urosta. Itseltäni mukana vain Ruu (Monsterosa Super Princess Peach). Ruun tulos JUN ERI2 SA PN3. Ruu meni kehään oman ihmisensä kanssa ja tällä kertaa suostui myös esittelemään kauniita liikkeitään. Olen todella tyytyväinen! Ruu on ihana koira, mahtavalla luonteella ja kauniilla ulkomuodolla varustettu.

Kiitos Kotka, tulemme uudestaan!

Seikkailu vieraalla maalla.

Tarkempi kertomus lauantailta siis.

Aamulla pakkasin Jedin mukaan, kun lähdin töihin. Jedi odotteli kiltisti autossa, kun minä piipahdin hoitamassa muutaman asian ja sitten lähdettiin kohti seikkailua.

Suuntasimme ensin Lappeenrantaan, jossa tapasimme Elman tiimeineen. Minä ja Jedi jätimme oman Keekki-automme parkkiin ja siirsimme itsemme ja kamamme Team Elman autoon. Matka jatkui kohti Nuijamaata, josta suuntasimme rajan yli. Rajalla tosin jouduimme jonottelemaan puolitoista tuntia, mutta onneksi olimme huomioineet sen jo suunnitteluvaiheessa ja aikaa odotella oli kyllä ihan reilusti. Ja muodollisuuksiahan riitti. Kävele luukulle, näytä passi, aja pieni matka, kävele toiselle luukulle näytä passi, esitä matkavakuutus. Avaa auton ovet ja tavaratilan luukku. Aja pieni matka, näytä passi. Esitä passi auton ikkunasta. Aja taas pieni matka. Heiluta passia auton ikkunasta...

Päästyämme kaikista Suomen ja Venäjän rajamuodollisuuksista auto suunnattiin kohti Viipuria ja näyttelypaikkaa. Matkalla napsin muutamia kuvia auton ikkunasta.

Me tunnolliset suomalaiset jätimme auton kiltisti kadun varteen parkkiin, kun se olisi voinut myös ihan yhtä hyvin ajaa kehän laidalle. Näyttelypaikalla ilmoittauduimme ja saimme numerolaput, jonka jälkeen siirryimme odottelaamn omaa kehää. Kukaan ei puhunut mitään muuta, kuin venäjää, joten päädyimme laskeskelemaan luettelon avulla milloin oma vuoro koittaa. Onneksi luetteloon oli merkitty rodut myös englanniksi, joka helpotti kehän seuraamista huomattavasti. Katsoimme mikä rotu on ennen meitä ja suuntasimme sen arvostelun aikana odottelemaan omaa vuoroa kehän laidalle.

Kuuntelimme, kun toiset suomalaiset kävivät kehässä ja kertoivat miten tiukka täti tämä tuomari on. EH:ta oli sadellut yhdelle jos toiselle ja menestystä ei liiemmin irronnut. Alkoi jännittää.

Kun oma vuoro sitten koitti, oli se yhtä nopeasti ohi, kuin oli alkanutkin. Tuomari katsoi koiran pöydällä, kävelytti ympäri, edestakaisin ja kätteli sanoen samalla "Excellent and cac!" Ehdin jännittää myös Elman puolesta, joka meni kehään meidän jälkeemme. Mitään kortteja, nauhoja tai muuta näkyväähän kehässä ei heiluteltu tai jaettu, josta olisi voinut päätellä mitä kulloinenkin koira sai. Jonnan tullessa kehästä en ehtinyt edes kysyä mitä koira sai, kun meidät molemmat huidottiin takaisin kehään. Kävelimme vielä kerran ympäri, tuomari kertoi Jedin olevan ROP ja Elma näin ollen VSP (jota Venäjällä ei tosin jaeta virallisesti). Vasta kehän jälkeen ehdin kysyä "valioituiko se?". Kyllä, myös Elma valioitui.

Välissä ehdimme etsiä käsiimme koirien arvostelut, kunniakirjat ja ruusukkeet. Yksi seikkailu sekin. Ensin jonottamaan yhteen paikkaan, sitten toiseen ja vielä kolmanteenkin. Jos jotain tällä reissulla opin, niin jonottamaan!

Jäimme odottelemaan ryhmäkehää, koska sen alkamiseen oli enää puolisen tuntia. Mitään kehänauhoja (kehää rajaamassa) tai kokoomakehiähän ei ollut. Ryhmäkehään käveltiin suoraan yleisöstä, juuri siihen kohtaan, kun itsestä tuntui hyvälle. Kukaan ei kysellyt mitä koiria kehässä oli tai ei ollut. Ryhmissä Jedille lämmintä kättä ja me lähdimme kotimatkalle hyvillä mielin.

Tuoreet valiot pakattiin autoon ja me ihmiset päätimme vielä pistäytyä ostoksilla paikallisessa kauppakeskuksessa.

Shoppailujen jälkeen suuntasimme jälleen rajalle. Venäjän puolellahan passia sai olla näyttämässä monen monta kertaa ennenkuin eteenpäin aina pääsi. Mutta vasta Suomen puolella takaisin tullessa ketään ensimäisen kerran kiinnosti koirien paperit. Olin kulkenut koiran passin kanssa koko päivän, mutta kukaan sitä ei ennen tätä halunnut katsoa. Koirilta luettiin sirut ja paperit käytiin hyvin huolellisesti läpi.

Lappeenrannassa minä ja Jedi siirryimme jatkamaan jälleen matkaa omalla autolla ja sanoimme Elmalle tiimeineen kiitos ja heippa.

Mukava reissu vaikkain melkoisen raskas. Seuraava yö nukutti oikein makoisasti sekä koiraa, että minua.

Kiitos vielä kerran Jonna! :)