Ennen agilityrataa minua alkoi jännittää taas aivan älyttömästi. Tuntui, että jalat menevät jumiin, mistään ei tule mitään, oksettaa ja paniikki hiipii. Radalla oli pahoja ansoja, manailin mielessäni, että tämä on ykkösluokka, tuollaisen ansat kuuluvat kakkosille. Dina on luokkansa viimeinen, joten minulle jäi vielä aikaa panikoida lisää muiden jo mennessä rataa. Dina sentään oli edelleen äärettömän hyvässä vireessä, iloinen, onnellinen ja aktiivinen.
Radan lopussa, kaikkien ansapaikkojen jälkeen, oli kuuden esteen suora. Minä yritin pinkoa minkä kintuistani vain pääsin, mutta eihän se mihinkään tuollaisen nopean koiran kanssa riittänyt. Luotin siihen, että Dina menee silti. Ja niihän se meni! Minä olin neljän esteen päässä maalista kun Dina sen jo saavutti tehden samalla nollaradan! LUVA, palkintopallille 1 paikalle ja SERT! Siirto kakkosluokkaan!
Minä leijuin tässä vaiheessa aika korkealla, jalat irti maasta ja pää pilvissä. Poikien vuoro oli kuitenkin vasta alussa. Dali oli niin ikään ilmoitettu kahdelle radalle, hyppäri ja agirata. Tämä oli kakkosluokan korkkaus, sitten Porvoon ei olla kisattu.
Dali vaikutti väsyneeltä ennen radan alkua. Oikein mikään palloleikkikään ei tuntunut herraa piristävän. Koko aamupäivän odottelu ei ole koskaan sopinut tuolle jäppiselle ja niin nytkin. Dalille sopii "tulin näin ja voitin"-tyyli huomattavasti paremmin. Tällä kertaa kuitenkin herra yllätti positiivisesti: tuloksena hyppäriltä LUVA ja sijalle 1 (ei muita tuloksen saaneita)!
Jos ykkösluokan agilityrata oli ollut vaikea, niin kakkosluokan rata vaikutti jo lähes epäinhimilliseltä. Tämä ei kuitenkaan hyvään vauhtiin päässeitä äijiä enää pidätellyt ja niinpä brassi komeili vielä kerran ykkösenä tämän päivän aikana. Mukaan tuli tottakai myös toinen LUVA.
Takana Dalilla nyt siis kaksi starttia kakkosluokassa ja heti taskussa kaksi LUVAa. Ei yhtään huonosti! Ei taideta Dinan kanssa päästä ihan tuohon. ;)
Kotona oli sitten otettava palkintoposeerauksia.
Jippiaijee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti