Tai niin hiljaista, kun se nyt kuuden koiran kanssa voi olla, mutta siis sellaista normaalia elämää. Juuri sitä, jota kaipaa aina kaiken sähläämisen keskellä.
Agitreenit jatkuu talvitauon jälkeen. Jedi pääsi uuteen ryhmään, joka on huippukiva. Meillä on oikein mukava kouluttaja ja hyvänkokoinen ryhmä. Ollaan edistytty nyt kivasti, kun minunkin kauan kadoksissa ollut motivaatio on pikkuhiljaa taas herännyt. Tästä voin toki kiittää koiraani, joka jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen järkähtämättömällä keskittymisellään, motivaatiollaan ja hyvillä hermoillaan. Jedin kanssa on kiva tehdä töitä, se auttaa itseäkin silloin kun ei huvittaisi.
Dinan kanssa on myös palattu treenien pariin. Tosin nyt suunnittelen kovasti tuon mummoiran sterkkaamista, että päästäisiin niistä juoksuista eroon, joka tarkoittaa automaattisesti lomaa agikentiltä, mutta katsotaan miten aikataulut antaa myöten (sekä minun että lääkärin). Dinan kanssa on myös ollut ilo treenailla joululoman jälkeen. Dinalla on vauhtia vaikka muille jakaa ja motivaatio kunnossa. Treeneistä on tullut iloisia pakopaikkoja arjen kiireiden keskellä, joita nyt tuntuu riittävän. On ihana lähteä treeneihin, kun tietää että kahteen tuntiin ei tavitse ajatella kuin koiraansa ja itseään. Nauttia tekemisen riemusta, vaikkei meillä kaikki ehkä ihan sujukaan niinkuin toivoisi.
Dali jatkaa samassa ryhmässä Dinan kanssa. Pakertaa menemään varmalla ja vakaalla tyylillään. Kuluneella viikolla juhlimme treenien merkeissä Dalin kasi vee synttäreitä, joita kukaan ei usko todeksi. Eihän tuo pappa nyt vielä mikään veteraani ole. Mutta niin se vaan on. Herrasmiehenä Dali tarjosi treenikamuille karkkia, tosin vain ihmiskamuille, jokainen koirakamu sai tyytyä omiin nameihin. Illalla Dali sai tottakai nauttia synttäripäivän ylensyönnistä kakun merkeissä. Kotona Dali tarjosi muulle laumalle myös nakit mieheen ja naiseen suuren päivän kunniaksi.
|
Kahdeksan nakkia kahdeksan vuoden kunniaksi. |
|
Ota nyt äkkiä ne kuvat, että pääsee syömään, tuumaa Dali. |
|
Parasta! |
Soda treenaa niin ikään uudessa ryhmässä, uuden kouluttajan johdolla. Sodan motivaatio on kyllä ällistyttävä! Tuollaista työnarkomaania en ole toista nähnyt. Siihen kun yhdistää sen perfektionismin, josta tuo koira on raennettu... huh mikä pikku akka! Jäin katsomaan Sodan treenejä pitkästä aikaa ja haukoin jälleen henkeäni edistyksestä jota on sitten viime näkemän tapahtunut. Ja se vauhti... sitä riittää.
Aida on taas rapsutellut itseään. Otimme allergiatestit, mutta kuten odottaa saattoi, eivät nekään selittäneet iho-ongelmaa. Kaikki kohdat tulivat takaisin merkinnällä "negatiivinen".
Viime talvinen sterilointi auttoi, helpotti oloa, muttei poistanut koko ongelmaa. Kortisonin syöttämisestä ei ole apua, enkä myöskään sitä tuon
etujalan vuoksi viitsisi paljon syöttääkään. No nyt on testattu sekin, eipä auta syöttää, joten voin huokaista helpotuksesta. Mutta umpikujassa ollaan taas. Neuvottelut jatkosta ovat käynnissä, mitähän sitä sitten kokeilisi...
Siri Sirpukka (Monsterosa Boloria Polaris) ilostuttaa elämäämme vielä hetken. Reipas neiti kulkee muun lauman mukana niin jäällä, metsässä kuin kaduillakin. Kun väsy iskee Siri pääsee takin sisään lämpimään tai omaan kassiin katselemaan maailman menoa. Siri on päässyt tapaamaan paljon vieraita ihmisiä ja hänelle ennestään tuntemattomia (meille ihmisille tuttuja) koiria. Näen tuossa pikkuneidissä paljon mummoaan Dinaa, joka ilahduttaa minua suuresti. Ihana lapsi!
|
Kännyräpsy, mummokoira ja lapsenlapsi. |
Sirin sisarukset ovat sopeutuneet omiin koteihinsa mutkattomasti, kaikilla on kaikki hyvin. Olen saanut paljon kuulumisia ja kuvia, joista olen kiitollinen. On ihanaa kuulla Perhosten seikkailuista.
Sellaista tänne. Normaalia ja hiljaista, ei mitään uutta... Odottelemme uusia seikkailuita, käymme metsissä riehumassa, jäälläkin silloin kun sinne ei uppoa vyötäröään myöten. Loppun kuvia viime kertaiselta jäällä kirmailulta. Harmi kun aurinkoisia päiviä ei tunnu löytyvän millään. Niitä odotellessa!
|
Dali |
|
Dina |
|
Aida ja Siri |
|
Soda |
|
Jedi |
|
Siri |
|
Siri ja Dina |
|
Dali ja Jedi |