maanantai 28. syyskuuta 2015

Mummoenergiaa!!!

Viikonloppuna oli vuorossa perinteeksi muodostunut syysretki Ahvenanmaalle ja Eckerö KV. Mukaan pakattiin neljän ihmisen lisäksi kaksi brassia, mummo Dina (Sooraba Hessa), lapsenlapsensa Tintti (Monsterosa Parus Cristatus), sekä italianvinttikoiramummo Mytty (Tarumetsän Sydänyön Tähti).

Tällä kertaa säät eivät ihan yhtä ihanasti suosineet, kuin aiemmin, mutta pääasiassa säästyimme sateilta. Oli kuitenkin pilvistä, sunnuntaina satoi. Osittain tästä syystä ja osittain ihan vaan laiskuuttani kuvasin enemmän kännykällä, kuin oikealla kameralla. Näin jälkeenpäin se tietenkin harmittaa, mutta minkäs teet enää. Erityisesti harmittaa, etten saanut kuvia ihanaisesta Cindystä (Monsterosa Boloria Frigga).

Lauantaina aloitimme päivän italiaanokehällä. Minä olin luvannut esittää Mytyn. Mukaan oli ilmoitettu viisi itskua, yksi uros ja neljä narttua, Mytty kehässä viimeisenä, koska osallistui näyttelyyn veteraaniluokassa. Minä en ollut ennen tätä esittänyt yhtään itskua, niinpä arvostelun maininta "hyvin esitetty" lämmitti mieltä.

Mytty kipitteli kauniisti ja sen kanssa oli mukava tehdä yhteistyötä. Ilokseni sain olla paikalla vastaanottamassa viimeistä SERT-ruusuketta ja näin ollen käteeni ojenneettiin myös FI MVA-ruusuke! Hieno hetki! Mytyn rivi oli vakuuttava: VET-ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET FI MVA!

Kehän jälkeen koirat pääsivät metsään juoksemaan ja minä ymmärsin ulkoiluttaa kameraa koko reissun aikana sen ainokaisen kerran.
Sunnuntaina olivat vuorossa brassit. Aamulla yhdeksältä kehässä nähtiin kahdeksan brassia (olin ilmoittanut mukaan myös Jodin, mutten lopulta ottanut sitä mukaan reissulle, koska en kokenut sen olevan valmis virallisiin kehiin), viisi urosta ja kolme narttua.

Junnunartuissa Tintille EH.
Avoimessa luokassa Cindylle AVO-ERI1 SA PN2 SERT!
Ja veteraaneissa Dinalle VET-ERI1 SA PN1 VSP ROP-VET!
Hienolla fiiliksellä oli kiva matkata muutaman nähtävyyden kautta kotiin.
Kiitos Ahvenanmaa, nähdään ensi vuonna! 

lauantai 12. syyskuuta 2015

Porvoo kr

Kolme viikkoa sitten Marja Talvitie piti Tintistä kovasti. Tällä kertaa kaikki mikä Heinolassa oli "erinomaista", oli nyt "hyvää". Tintille ERI.

Ja jotta tasapaino säilyisi, kaikki mikä Dinassa oli Heinolassa "hyvää" oli nyt "erinomaista". Niinpä Dinalle ERI SA PN2 ja VSP-VET.

lauantai 5. syyskuuta 2015

RTK1!!!

 Tänään kisattiin Vantaalla Jedin kanssa kolmas ja viimeinen kisa ALO-luokassa rallya.

Ainoa ikävä asia oli se, että satoi vettä. Rata oli mukava, juuri sellainen meille tehty. Sopivasti kaikkia kieputuksia, joista me tykätään. Ainoa haastavampi juttu oli juoksuosuus radalla. Minä pelkäsin jalkani puolesta. Tällä kertaa juoksuosuus oli vielä pidempi kuin viimeksi ja tottakai siihen sisältyi pujottelu. En uskaltanut ennen rataa tällä kertaa ottaa yhtään juoksuaskelta, ettei jalka rasitu. Yritin luottaa siihen, että kyllä se sitten radalla toimii. Onneksi toimi.

Lähdössä Jedi oli niin kierroksilla ja innoissaan, että haukkui minulle ja meni maahan, kun pyysin perusasentoon. Tämä toistettiin kolmesti, josta -1. Kun Jedi sitten viimein päätti, että nyt on hyvä hetki ottaa kaunis perusasento oli loppurata todella mukavaa tekemistä ja menemistä. Voi että mä tykkään tehdä tuon koiran kanssa, kun se on aina niin järkyttävän innoissaan!

Lopputuloksena siis 99/100 pistettä ja elämäni ensimmäinen koulutustunnus!
En olisi voinut villeimmissä kuvitelmissanikaan vielä hetki sitten uskoa, että ensinnäkin kisaisin rallya Jedin kanssa, tai että kolmella kisalla meillä olisi koulutustunnukseen oikeuttavat tulokset kasassa. Suuret kiitokset tsemppareille:
Johannalle, joka meitä on ahkerasti kouluttanut ja jaksanut kehua.
Liisalle, joka uskoo meihin käsittämättömällä tavalla ja haastaa eteenpäin.
Sekä Karille, joka jaksaa rakentaa treeniratoja ja tsemppaa aina seuraavalle etapille.
Kiitos!

Kiitoksena Jedin loistavasti tehdystä työstä lupasin sille ennen kisaa "ihan mitä vaan" hyvistä tuloksista. Niinpä Jedi sai tulevia treenejä varten kartiot, röhkö-possun, koska ne on sen mielestä niin kamalan hauskoja sekä kokonaisen broilerin, koska tiedän, että se tykkää siitä (ei, se ei saa syödä sitä kerralla). Itseni palkitsin viinipullolla.

Nyt on hyvä mieli.