Tiistaina kisattiin jälleen P-HAUn omat epikset, eli P-HAU Cup Pennelan helteisessä illassa. Tällä kertaa mukaan pääsivät Dina, jonka treenitauko on venynyt kuukauden mittaiseksi ja Soda, joka starttasi ensimmäistä kertaa mölliradalla.
Dinan kanssa otimme hylsyn, ohjasin koiran väärälle esteelle. Joten se siitä. Muuten olen oikein tyytyväinen treenitauon antiin, Dinalle taot ovat välillä tervetullutta vaihtelua, joiden aikana motivaatio tekemiseen kasvaa entisestään. Välillä tuppaa vain ohjaajalta unohtumaan, miten hyvä taukoja onkaan pitää.
Pikkuisen jännitti Karin ja Sodan puolesta, koska Soda ei ole ikinä ennen tätä mennyt rataa, siis näin pitkää rataa. Kuusi estettä on pisin tähän saakka tehty yhtenäinen harjoitus, nyt radalla oli kymmenen estettä enemmän, eli 16 kpl. Soda odotti kauniisti lähtölupaa ja aloitti radan oikein mallikkaasti. Kolmannen esteen jälkeen rata kaartui katsomoa kohti, jossa olin kameran kanssa. Soda huomaa minut ja juoksee suoraan katsomoon! Tulee eteeni seisomaan, heiluttaa aivan vimmatusti töpöään, kuin kertoakseen miten kivaa radalla on. Ja kaartaa samantien jatkamaan rataa tasan siitä mihin jäi. :D Voitte kuvitella miten kovasti yleisö nauroi! Hylkyhän siitä toki tuli, mutta muuten rata meni hienosti. Soda otti kaksi kieltoa, molemmat putkilta, muuten puhdas rata. Soda jopa itse pysähtyi puomin alastulokontaktille ja odotti Karilta lupaa jatkaa matkaa. Olen oikein ylpeä tuosta pienestä agilitytähdestä!
Tässä vielä kuvia kisasta:
Torstai iltana oli sitten vuorossa Sodan pentuagilitykurssin viimeinen kerta. Jälleen kerran Sodan todettiin käyvän väärää kurssia, se on liian taitava siihen porukkaan. Niinpä Soda saikin potkut kurssilta, kehoituksen hakea syksyllä sellaiseen ryhmään, jossa tehdään jo oikeasti rataa. Ja näinhän me olimme muutenkin suunnitelleet toimivamme. Ei tämä vauvakurssi kuitenkaan hukkaan mennyt! Oli hienoa nähdä, että tämä entinen roturasisti on alkanut sietää muita koiria lähellään ja pystyy silti työskentelemään ja keskittymään. Ryhmässä treenaaminen on aina hyödyllistä, vaikka ryhmän taso ei ihana omaaa tasoaan vastaisikaan. Kiitos kurssin vetäjille, meillä oli mukavaa!
Ja loppuun viimeiset kuvat pentuagilitystä:
torstai 30. kesäkuuta 2011
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Kesäkuun kuulumisia
Kiirettä pitää. Loma lähenee, tekemistä riittää ja kun aurinkoiset päivät ovat täällä, on aikaa istua koneella entistä vähemmän.
Sunnuntaina 5.6. ravattiin RotuRace Hyvinkään vinttikoiraradalla. Minä ilmoitin mukaan kaksi joukkuetta, Nurkkalan Rakit, joka koostui näistä kotona asuvista vauhtihirmuista, sekä Team Monsterosan, joka koostui kasvateistani.
Nurkkalan Rakit juoksivat ensin.
Soda aloitti. Eikä neidillä ollut mitään havaintoa, mitä olisi pitänyt tehdä! Niinpä Soda päätti tervehtiä lähettäjän, pussata kuvaajan ja vipattaa töpöään yleisölle, siis kaikkea muuta paitsi juosta vieheen perässä! Kaiken tämän jälkeen Soda juoksi maaliin pikkusisko Sofian perässä, heilutti minulle iloisesti häntää ja kääntyi kannoillaan -juostakseen takaisin lähtöalueelle Karin luokse. Yleisön riemulla ei ollut rajaa Sodan esitystä katsellessa.
Sitten oli vuorossa Aida, joka kyllä tiesi mitä vieheen kanssa tulee tehdä.
Tämän jälkeen juoksi Dina, joka myös vanhasta muistista veti vieheen perässä aivan innoissaan.
Nurkkalan Rakeista viimeisenä juoksi Dali, joka oli jälleen päivän nopein brassi!
Sitten vaihdettiinkin joukkuetta ja Miki aloitti Team Monsterosan vuoron.
Mikin jälkeen vuorossa oli Dori, joka ei siskopuolensa tavoin ollut erityisen kiinnostunut vieheestä. Dori pussasi lähettäjän, moikkasi kuvaajaa ja juoksi lopulta aidan alitse yleisöön! Enkkuihmiset olivat hereillä ja saivat pikkuneidin kiinni. Dori palautettiin radalle ja neiti pääsi maaliin Sofian sylissä.
Sitten juoksi Dolly, joka ei oikein tiennyt, että olisiko seurannut viehettä vai juossut mamman luo.
Joukkueen viimeinen koira oli Valdo, joka juoksi Meean kanssa.
Vielä koko jengi yhdessä.
Vasemmalta: Sofia ja Dori, Laura ja Miki, Julia ja Dolly sekä Meea ja Valdo.
Viikko tämän jälkeen kävimme Vieremällä moikkaamassa Doria kotioloissa.
Reissullemme sattui mukavan aurinkoinen viikonloppu ja brassit viihtyivät ulkona leikkien ja lekotellen.
Aida.
Dali.
Dori.
Koko jengi. Vasemmalta: Soda, Dori, Aida, Dina ja Dali.
Illalla kuvasin vielä Talitiaista puuhissaan. Tässä samalla kesäisiä lintukuvia, olkaapa hyvät!
Muistakaahan, että klikkaamalla kuvaa se aukeaa hieman suurempana!
Sitten kehittelinkin itselleni aikamoisen kamalan flunssan, jonka paranteluun meni viikko. No, jotainhan sitä piti kipeänäkin kehitellä, niinpä suristelin ompelukoneella ihan urakalla. Tässä tuotoksia:
Ja koska tässä ei vielä muka ollut tarpeeksi, niin eilen pääsimme vielä tapaamaan Mörriä (Monsterosa Mörrimöykky)! Tässä vielä pari kuvaa kovasti Esko-isukkia muistuttavasta pikku herrasta.
Tälläistä tällä kertaa. Palaillaan! :)
Sunnuntaina 5.6. ravattiin RotuRace Hyvinkään vinttikoiraradalla. Minä ilmoitin mukaan kaksi joukkuetta, Nurkkalan Rakit, joka koostui näistä kotona asuvista vauhtihirmuista, sekä Team Monsterosan, joka koostui kasvateistani.
Nurkkalan Rakit juoksivat ensin.
Soda aloitti. Eikä neidillä ollut mitään havaintoa, mitä olisi pitänyt tehdä! Niinpä Soda päätti tervehtiä lähettäjän, pussata kuvaajan ja vipattaa töpöään yleisölle, siis kaikkea muuta paitsi juosta vieheen perässä! Kaiken tämän jälkeen Soda juoksi maaliin pikkusisko Sofian perässä, heilutti minulle iloisesti häntää ja kääntyi kannoillaan -juostakseen takaisin lähtöalueelle Karin luokse. Yleisön riemulla ei ollut rajaa Sodan esitystä katsellessa.
Sitten oli vuorossa Aida, joka kyllä tiesi mitä vieheen kanssa tulee tehdä.
Tämän jälkeen juoksi Dina, joka myös vanhasta muistista veti vieheen perässä aivan innoissaan.
Nurkkalan Rakeista viimeisenä juoksi Dali, joka oli jälleen päivän nopein brassi!
Sitten vaihdettiinkin joukkuetta ja Miki aloitti Team Monsterosan vuoron.
Mikin jälkeen vuorossa oli Dori, joka ei siskopuolensa tavoin ollut erityisen kiinnostunut vieheestä. Dori pussasi lähettäjän, moikkasi kuvaajaa ja juoksi lopulta aidan alitse yleisöön! Enkkuihmiset olivat hereillä ja saivat pikkuneidin kiinni. Dori palautettiin radalle ja neiti pääsi maaliin Sofian sylissä.
Sitten juoksi Dolly, joka ei oikein tiennyt, että olisiko seurannut viehettä vai juossut mamman luo.
Joukkueen viimeinen koira oli Valdo, joka juoksi Meean kanssa.
Vielä koko jengi yhdessä.
Vasemmalta: Sofia ja Dori, Laura ja Miki, Julia ja Dolly sekä Meea ja Valdo.
Viikko tämän jälkeen kävimme Vieremällä moikkaamassa Doria kotioloissa.
Reissullemme sattui mukavan aurinkoinen viikonloppu ja brassit viihtyivät ulkona leikkien ja lekotellen.
Aida.
Dali.
Dori.
Koko jengi. Vasemmalta: Soda, Dori, Aida, Dina ja Dali.
Illalla kuvasin vielä Talitiaista puuhissaan. Tässä samalla kesäisiä lintukuvia, olkaapa hyvät!
Muistakaahan, että klikkaamalla kuvaa se aukeaa hieman suurempana!
Sitten kehittelinkin itselleni aikamoisen kamalan flunssan, jonka paranteluun meni viikko. No, jotainhan sitä piti kipeänäkin kehitellä, niinpä suristelin ompelukoneella ihan urakalla. Tässä tuotoksia:
Ja koska tässä ei vielä muka ollut tarpeeksi, niin eilen pääsimme vielä tapaamaan Mörriä (Monsterosa Mörrimöykky)! Tässä vielä pari kuvaa kovasti Esko-isukkia muistuttavasta pikku herrasta.
Tälläistä tällä kertaa. Palaillaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)