maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jippii!

P-Hau Cup käynnistyi mahtavissa merkeissä. Uskalsin kuin uskalsinkin ilmoittaa mukaan Jedin. En koe, että olisimme kisavalmiita vielä missään määrin, mutta ajattelin myös, että olisi hauska kokeilla miten poika suhtautuu tuollaiseen tilanteeseen, kun ympärillä onkin porukkaa ja vierasta koiraa enemmänkin. No, Jedihän suhtautui hyvin jedimäisellä tyylillä, otti rauhallisesti, teki työn tarkasti ja keräsi pisteet kotiin.

Toinen sija ja äärettömän hyvä mieli!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Daim-karkki

Meillä on "lainassa" ihastuttava karkkikoira Daim. Daim on Aidan siskon Alman ja Monsterosa-maailmasta jo aiemmin tutun Tahvon (Faaraoiden iskä) tytär. Daimin paras kamu on Soda. Lempipaikka on hellan edessä lämpimässä. Ja lempiruokaa kaikki mikä kuppiin laitetaan. Ihana neitonen, painonsa verran kultaa.

Eilen käytiin Dinan ja Daimin kanssa maalla katsomassa pötkökoiria Tahvoa ja Taikaa. Dina rikkoi lähes kaikki pötkökoirien vinkulelut. Daim käyttäytyi esimerkillisemmin kuin mummokoira, joka ei voi vastustaa vinkulelujen huumaavaa ääntä.

Tänään team Monsterosa suuntasi kaupungin katolle koko jengillä.

Ihanaa, kun aurinko paistaa viimeinkin!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Miten tehdä koira onnelliseksi?

Otetaan nippu käytettyjä, rikkinäisiä sukkia ja pyöritellään palloksi sisäkkäin. Nakataan hankeen. Tadaa! Onnellinen koira (tai kaksi) on valmis!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Potilaat toipuu

Dalin suu näyttää todella hyvältä. Tällä viikolla herra pääsee jo treenaamaan, liikuntakiellot ovat historiaa hänen osaltaan. Luitakin saa kohtapuoleen jo alkaa taas antaa. Dali on katsonut vähän ihmeissään, kunen hänen eteensä kannetaan kaikki mössönä (kiitos MurreMixeille ja Musch Barfille että tämä mahdollisuus on!) ja toiset saavat luita entiseen tapaan. Onneksi ahneus on sitä luokkaa, että ihan sama mitä kupista löytyy, kranttuilua ei esiinny vaikka toiset saavatkin erilaista ruokaa välillä.

Dina on mielestään jo hyvinkin toipunut. Liikuntakieltoja ja -rajoitteita riittää vielä muutamaksi viikoksi, joten varovaisia ollaan edelleen, vaikka haava näyttää todella siistille ja kauniisti kiinnittyneelle. Kauluri ei ole neitiä haitannut, jona tiesin jo etukäteen. Kauluria pidetään yöllä ja silloin kun emme ole kotona. Mutta tein Dinalle "sairaala-asun" niihin hetkiin kun olen kotona, jo pelkästään itseni vuoksi. Dina nimittäin kulkee perässäni ja tökkii pohkeeni mustelmille sillä pöntöllään. Lisäksi kohtasimme omituisen ja uuden ongelman kaulurin kanssa: Dinan toinen korva kääntyy kaulurissa herkästi nurinpäin ja kauluri hankaa korvan sisäosan verille. Tähän onneksi löytyi ratkaisu yksinkertaisesti huivista, joka kääräistään korvien suojaksi kaulurin ja pään väliin. Mutta enpä ole koskaan edes ajatellut, että tuollainen muovinen satelliitti hankaa korvan rikki.
Sairaala-asu on ollut hyvä ja toimiva. Se on puku, jossa hännälle jää kolo, joten se ei pysty nousemaan, eikä näin ollen haavaan pääse "käsiksi" (tai kuonoiksi tässä tapauksessa). Dina itse ei ole kiinnostunut haavasta, enemmän olen huolissani noita kahdesta sisar-hento-valkoisesta Sodasta ja Aidasta, jotka kyllä hoitaisivat jos vain pääsisivät. Niinpä Dina onkin asustellut olkkarissa portin takana yöt ja työpäivät. Dina tuntuu nauttivan huomiosta, jota asu herättää, joten se on sille mieleinen. Tosin Dina nyt on aina prinsessamaiseen diivailijan tyyliinsä pitänyt kaikista päälle puetuista vaatteista.