Mökkeilyä, agiliitelyä ja mätsäröintiä.

Viikko sitten viikonloppuna suuntasimme eräälle mukavalle mökille, jonka olimme vuokranneet käyttöömme. Koiralauma pääsi tottakai mukaan, italiaanovahvistuksella varustettuna.

Mökkeily oli mukavaa, erityisesti brassilauman mielestä, koska järvestähän olivat jäät jo lähteneet. Sieltä ei sitten meinannut Team Monsterosaa saadakaan pois, mitä nyt tytöt välillä saunassa pyörähtivät.

Pihassa oli tilaa juosta ja temuta ja yöt sai nukkua sängyssä, mikäpä sen mukavampi tapa viettää viikonloppua. Emmeköhän me suuntaa kyseiselle mökille uudestaan myöhemmin.

Viikko kuluikin sitten agilityn merkeissä. Orimattilan Pennalassa järjestettiin oman seuramme P-HAUn iltakisat, joista riemua, työtä ja kisaamista riitti neljälle illalle. Maanantaina kisasivat ykkösluokkalaiset ja Sodakin avasi kisauransa kahdella HYLsyllä. Juoksujen panttaaminen näkyy Sodassa ja ensimmäistä kertaa voin sanoa, että työskentelymotivaatio ei ollut kohdallaan. Toisella radalla tulos oli jo lähellä, mutta kolmen kiellon seuraksena HYL.

Tiistaina kisaamassa olivat vuorostaan Dina ja Dali. Dalille molemmilta radoilta HYL. Dina ensimmäisellä radalla sijalle 2 (5 vp) ja toisellakin radalla saimme tuloksen, mutta sijoitus (jota en edes tiedä) oli jossain häntäpäässä, kiitokset siitä minulle, joka sählään näköjään vuosi toisensa perään nämä omat kisat oikein kunniakkaasti.

Dina oli kuitenkin ensimmäisellä radalla erinomaisen hieno ja osaava! Sanomattakin oli aika selvää jo ennen kisaa, että tulossa oli pirun vaikea rata... lähes kaikille tuloksena HYL. Vaikka se vitonen harmittaa, niin olen ylpeä koirastani. Itseasiassa ihan helkkarin ylpeä! Jos jollakin on radanlukutaitoa niin tuolla pikku elukalla. Taas se nähtiin. Mä olen ollut reilun viikon flunssassa, tässä kunnossa ei olisi edes pitänyt lähteä koko kisoihin, mutta meninpä silti. Eksyin radalle neljän esteen jälkeen. Ei ollut pienintä harmainta havaintoa siitä mihin päin nokan pitäsi näyttää. Näytin kädellä epämääräiseen suuntaan, jalkoja en saanut liikkeelle. Dina haki kepit aivan täydellisesti ja minäkin pääsin taas mukaan kun muistui mieleen, että tosiaan, sinnehän sitä. Myöhemmin radalla oli A, jonka jälkeen eksyin uudestaan. Dina osasi silti jostain ihmeestä päätellä mihin suuntaan rata jatkuu (A:lta lähes suoraan eteenpäin oli hyppy, jonka jälkeen 90 asteen kaarros oikealle, jossa keinu.), mä olisin ohjannut väärin, suoraan keinulle, onneksi tuo koira haki sen hypyn. Luulin siinä vaiheessa että otettiin hylky. Onneksi en lopettanut ohjaamista. Loppupäässä rataa oli paha pommi, jossa putken suuaukko ja puomin ylösmeno olivat aivan vierekkäin. Olin miettinyt, että ehdin (HAH!) valssaamaan puomin eteen ettei tuo vaan ammu sinne. Putkeen piti siis mennä. No enhän mä ehtinyt sinnepäinkään, mä olin niin paljon jäljessä, etten edes kädellä ehtinyt näyttämään. Koitin huutaa "putki, putki, putki" mutta eihän musta ole viikkoon lähtenyt kuin pihinää! Meinasi leuka loksahtaa, kun koira ampui aivan täysillä putkeen. Jähmetyin niin rajusti, että olin sitten taas myöhässä siellä putken toisessa päässä. Hyvä etten tuomaria alkanut hihasta kiskoa, että kato nyt, mun koira meni putkeen! Tein sitten vielä tyhmästi, kun kaikesta säätämisestä johtuen takaaleikkasin puomilla, en tajua miksi. Loppusora huomioiden olisi vaan kannataanut pysyä siellä missä olin. Kaikenkaikkiaan aika katastrofirata -minulta. 
 Toinen rata menikin sitten vielä enemmän sähläämiseksi. Tein agilityohjaaja"urani" typerimmän päätöksen ja muutin suunnitelmaa kesken radan. Kaikkihan tietää, että näin ei saa ikinä tehdä, kun on rataantutustuessa päätökset tehty niin niissä pysytään. No ajattelin olla noheva ja kokeilla. En suosittele. Meni sitten koko hommasta maku ja loppurata läskiksi.

Loppuviikko oltiinkin sitten töissä kisoissa. Minä keskityin kuvaamiseen ja ammuttuja ruutuja onkin nyt kiitettävä määrä läpikäytävänä.

Tänään oli sitten vuorossa Match Show Vantaalla. kehässä nähtiin Jedi tuloksella pentujen PUN1 ja BIS1!

Viikkoon mahtui myös hoitokoiria, Eddie ja Valdo pyörähtivät meillä muutaman yön. Eddie pääsi siskoaan tapaamaan. Siitä vielä loppuun muutama kuva.

Lahti KV

29.4.2012 Tuomarina Harry Tast, Suomi.

Pirunsaaren Komarov, Jedi.
11 kk. Vankka syvä neliömäinen runko. Tyypillinen ylälinja. Riittävä raajakorkeus. Oikea pään muoto. Hyvä ilme. Tsapainoisesti kulmautunut. Rintkakehä jo valmis ja selkä alkaa levitä. Erinomainen karvapeite. Käpälät saisivat olla pidemmät. Täysin säännölliset liikkeet. Hyvä temperamentti.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
JUN-ERI1 SA PU3.

Tarjuman Al-Shama, Aida.
3v erinomainen narttu. Syvä neliömäinen runko. Ryhdikäs kaula. Kauniisti kaartuva selkälinja. Tyypillinen pään muoto. Silmät saisivat olla isommat. Hyvät tan-merkit. Erinomainen raajarakenne ja tyypilliset käpälät. Hyvä karvapeite. Oikein kiinnittynyt pitkä häntä. Leveät takaliikkeet. Itsevarma ja iloinen käytös.

Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.  

AVO-ERI1 SA PN1 CACIB ROP.  

Agilityä Janakkalassa

Eilinen sai tänään jatkoa, kun auton nokka käännettiin kohti Janakkalaa jo seitsemän jälkeen aamulla. Joskus sitä aina miettii tälläisinä hetkinä, että on tuo koiraharrastus hullujen hommaa, kun edes viikonloppuna ei voi nukkua, kun on vaan mentävä. Mutta on se sen arvoista!

Janakkalassa olivat nyt siis Dali ja Dina jälleen samassa luokassa, joten päivästä ei tullut niin pitkä kuin eilinen. Joka oli ihan helpottavaa, koska eilinen kyllä tuntui jaloissa.

Dali aloitti agilityradalla medi2-luokan ja teki heti alkuun nollatuloksen. LUVAksi tämä nolla ei sentään muuttunut (eikös se olisi ollut vähän liikaa jos kolmella startilla olisi noussut?), koska sijoitus oli viides. Dina päätti kyseisen luokan tuloksella viisi virhepistettä. Puomin alastulokontakti koitui heti kohtaloksi, kun en ollut vieressä huutamassa sitä odottamista. Silloin ei malteta. Mutta rata meni muuten aivan nappiin, olin todella tyytyväinen Dinan iloiseen mieleen, tarkkaavaiseen olemukseen ja hyvään meninkiin, jota radalla nähtiin.

Toisen agiradan aloitti myös Dali. Rata oli vaikea. Tuomarikin sen myönsi, mutta sanoi, että jos kerta joskus nousta mielii, niin kokeillaan niitä kolmosen juttuja sitten jo tässä vaiheessa. Minä olin vähän kauhuissani, vastahan me päästiin kakkosiin! Dalille vitonen keinun alastulolta, pienoinen lentokeinu, josta kiitokset ohjaajalle. Dina oli jälleen vireessä. Ja tulos sen mukainen: nollarata ja neljäs sija! Harmillisesti emme ihan palkinnoille yltäneet, mutta hyvä mieli jäi radalta, etenkin kun tiesi miten vaikea se oli ollut.

Sitten oli jäljellä vielä hyppyrata. Tässä vaiheessa kaduin päätöstäni ilmoittaa koira kaikille radoille. Omat jalat huusivat armoa. Mietin myös, että vieläkö koira jaksaa. Aika turha ajatus edes tuollainen, kyllähän Dina jaksaa! Dali teki hyppäriltä jälleen nollan. Sijoituksena kolmas, mutta LUVAhan heillä jo oli. Palkintopallilla on silti kiva käydä pokkaamassa kunniaa. Dina teki myös nollan. Me saimme nousta palkintopallille 2 ja LUVAhan tästä napsahti!

Hyvillä mielin, mutta äärettömän väsyneinä suuntasimme kohti kotia hienon kisaviikonlopun päätteeksi. Molemmilla koirilla viisi starttia, joista neljä Dali suoritti nollatuloksella ja Dinakin kolme! Tässä ei paljon vitoset paina. Jesh! mukava jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Kotona palkintoposeeraukset:

Kuvan ottamisen jälkeen sanoin Dinalle "vapaa", se kävi maate noille sijoilleen tuohon terassille ja sulki silmänsä, väsynyt kisakoira. Mutta niin me taidetaan olla kaikki.

Agilityä Kouvolassa

Dina oli ilmoitettu sekä hyppärille, että agiradalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi, edellisestä kisasta kun on aika kauan aikaa. Tahdoin tietää millä fiiliksillä kisaan lähdetään ja toivoin, että hyppäri kisataan ensin. Ja niinhän se kisattiin. Dina oli hyvässä vireessä, kuunteli, otti kontaktia ja oli hyvällä tuulella. Lähdin radalle hyvillä mielin. Kepeillä sekoilin jotain ihmeellistä ja siitä vitonen. Muuten rata meni oiken nappiin ja Dina nousi sijalle 1.

Ennen agilityrataa minua alkoi jännittää taas aivan älyttömästi. Tuntui, että jalat menevät jumiin, mistään ei tule mitään, oksettaa ja paniikki hiipii. Radalla oli pahoja ansoja, manailin mielessäni, että tämä on ykkösluokka, tuollaisen ansat kuuluvat kakkosille. Dina on luokkansa viimeinen, joten minulle jäi vielä aikaa panikoida lisää muiden jo mennessä rataa. Dina sentään oli edelleen äärettömän hyvässä vireessä, iloinen, onnellinen ja aktiivinen.
Radan lopussa, kaikkien ansapaikkojen jälkeen, oli kuuden esteen suora. Minä yritin pinkoa minkä kintuistani vain pääsin, mutta eihän se mihinkään tuollaisen nopean koiran kanssa riittänyt. Luotin siihen, että Dina menee silti. Ja niihän se meni! Minä olin neljän esteen päässä maalista kun Dina sen jo saavutti tehden samalla nollaradan! LUVA, palkintopallille 1 paikalle ja SERT! Siirto kakkosluokkaan!

Minä leijuin tässä vaiheessa aika korkealla, jalat irti maasta ja pää pilvissä. Poikien vuoro oli kuitenkin vasta alussa. Dali oli niin ikään ilmoitettu kahdelle radalle, hyppäri ja agirata. Tämä oli kakkosluokan korkkaus, sitten Porvoon ei olla kisattu.

Dali vaikutti väsyneeltä ennen radan alkua. Oikein mikään palloleikkikään ei tuntunut herraa piristävän. Koko aamupäivän odottelu ei ole koskaan sopinut tuolle jäppiselle ja niin nytkin. Dalille sopii "tulin näin ja voitin"-tyyli huomattavasti paremmin. Tällä kertaa kuitenkin herra yllätti positiivisesti: tuloksena hyppäriltä LUVA ja sijalle 1 (ei muita tuloksen saaneita)!

Jos ykkösluokan agilityrata oli ollut vaikea, niin kakkosluokan rata vaikutti jo lähes epäinhimilliseltä. Tämä ei kuitenkaan hyvään vauhtiin päässeitä äijiä enää pidätellyt ja niinpä brassi komeili vielä kerran ykkösenä tämän päivän aikana. Mukaan tuli tottakai myös toinen LUVA.

Takana Dalilla nyt siis kaksi starttia kakkosluokassa ja heti taskussa kaksi LUVAa. Ei yhtään huonosti! Ei taideta Dinan kanssa päästä ihan tuohon. ;)

Kotona oli sitten otettava palkintoposeerauksia.

Jippiaijee!

Terveystuloksia

Tänään Dali on jälleen todettu silmien osalta terveeksi. Edellinen tutkimus oli kahden vuoden takaa ja seuraava sitten taas parin vuoden päästä.

Samassa tarkastuksessa tutkittiin myös Sodan silmät, polvet ja sydän. Polvet 0/0, sydämessä ei sivuääniä ja silmät terveet, ei perinnöllisä silmäsaurauksia.

Soda kotona tarkin jälkeen.

 

Jälleen kerran voi olla tyytyväinen tuloksiin!

Lappeenranta

Tänään suunnattiin auton nokka kohti Lappeenrantaa. Kehässä Elma ja Jedi. Elma pentuluokassa ensimmäistä kertaa ja Jedi junnuissa ensimmäistä kertaa. Tuomarina Harri Lehkonen. 

Jedi odottelee kehien alkamista.

Monsterosa Nefertiti:
Reippaasti esiintyvä vielä kesken kehityksen oleva pentu. Hyvät korvat, hyvät värimerkit, erittäin hyvät kulmaukset, rungon tulee vahvistua. Oikean muotoinen lantio. n.7cm luonnontöpö. Liikkuu halutessaan hyvällä askeleella. 
KP1, ROP-pentu.

Pirunsaaren Komarov:
Ikäisekseen vahvarunkoinen reippaasti esiintyvä uros. Oikeanmuotoinen pää. Etuosa voisi olla kulmautuneempi. Liian tynnyrimäinen rintakehä häiritsee. Hieman iloinen häntä. Terveet liikkeet. Erinomainen temperamentti.
JUN - EH1.