2875 km.

Sen verran suunnilleen tulee matkaa, kun lähtee kotoa Lahdesta, ajaa Vieremälle, siitä Raaheen ja Kilpisjärven kautta Tromssaan ja tulee samaa reittiä kotiin.

Torstaina pakkasin pieneen tilaihmeeseeni kolme koiraa boxeineen, pikkusiskoni, kahden ihmisen ja kolmen koiran tavarat ja lähdin matkaan. Ensimmäinen etappi oli Vieremä, jossa vietimme yön ja jonne jätin siskoni ja Iisan.

Jedi ja siskonsa Muru, joka tuli kyydissäni, keksivät illaksi mukavaa tekemistä kahdstaan ja niinkuin kunnon näyttelykoirat, tämä kaksikko löysi lammen, mutaisine rantoineen ja päätti käydä pikkuisen uimassa. Jälleen kerran sain olla kiitollinen brassin helposta turkista ja siitä, että koiran saa antaa mennä pitkin mutalikkoja, vaikka olisikin näyttely tulossa, kun ei tarvitse karvojen asennosta stressata.

Perjantaina matka jatkui Raaheen, josta jatkoimme sitten isommalla porukalla ja ennenkaikkea isomalla autolla kohti Tromssaa lauantaina. Jedi sai konttiin seurakseen spinone rouvan ja Muru pääsi matkamaan italiaano neidon kanssa takapenkillä.

Yövyimme Kilpisjärvellä, Saana-tunturin kyljessä, hienoissa maisemissa.

Aamulla matka jatkui jo ennen kuutta kohti Tromssaa. Harmi, että päivä oli pilvinen ja sateinen. Kuvaaminen enemmältikin olisi kiinnostanut sään suosiessa.

Näyttelypaikalla oli koleaa ja tiedossa oli paljon odottelua. Ennen kehää minua alkoi tottakai jännittää, edelleenkään en tunne oloani varmaksi hihnanjatkeena kehässä. Jedi oli hyvällä tuulella ja innoissaan. Sää oli Jedin mielestä juuri sopiva, jos herra saa valita on aina mieluummin viileää kuin lämmintä.

Mukaan oli ilmoitettu viisi brassia, kolme urosta ja kaksi narttua, kaikki valioluokassa. Jedi aloitti shown. En odottanut mitään, kanssamme kehässä oli menestyneitä koiria. Mutta niin vain Jedi kipitteli kolmikon kärkeen hämmästyksekseni, saaden Norjasta SERTin ja CACIBin (jolla se tosin ei tee mitään) ja samalla se valioitui Norjaan, mutta keräsi myös Pohjoismaiden valionarvon näin ollen itselleen.

VAL-ERI1 SA PU1 SERT CACIB VSP NO MVA POHJ MVA.

Iltapäivällä söimme Jedin kanssa eväitä, kävelimme pitkin ja poikin, otimme kuvia ja ennenkaikkea odottelimme.

Odottelu ei suinkaan ollut turhaa, sillä ryhmäkehissä itaalianoneito Jolle sijoittui neljänneksi!

Ja niin pitkä kotimatka pääsi alkamaan. Päivästä tuli pitkä, aamulla oli herätty viiden maissa, näyttelypaikalla olimme ennen yhdeksää. Kotimatka alkoi kuuden maissa illalla ja yöllä puoli viisi olimme Raahessa. Kolmen ja puolen tunnin yöunilla jatkoin aamulla yhdeksältä Jedin ja Murun kanssa kohti Vieremää, jossa pysähdyin puolilta päivin sen verran, että poimin Iisan uudestaan kyytiini. Ja niin ajelin kolmen koiran kanssa kotiin, jossa olin kuudelta illalla. Jos väsytti koiria, niin väsytti minuakin.

Mutta olipahan mukava reissu! Nyt Jedi voi jäädä eläkkeelle näyttelytouhuista tittelirivillä FI MVA SE MVA NO MVA POHJ MVA kahden vuoden ja yhden kuukauden iässä. Ei huono.  

Kesävieraita.

Kesä on ihanaa aikaa, aamulla et välttämättä tiedä kenen kanssa istut iltaa, kenet tapaat tai kuka soittaa. Suomalaiset kaivautuvat talviuniltaan ja lähtevät spontaanisti liikkeelle.

Viime viikolla sain juuri tälläisen ylläriviestin. "Ollaan siellä päin, nähtäiskö?"-meiningillä. Tottakai! Lähdettiin sitten mätsäröimään ja saatiin vieraaksemme Jokimaalle Ahvenenmaalta saakka Cindy (Monsterosa Boloroa Frigga).

 Cindy mätsäröi itsensä ammattilaisen ottein pentujen PUN4 sijalle.

Ihanaa oli nähdä Cindya ihmisineen! Hurmaava neitonen, joka hurmasi avoimella luonteellaan ja hyvillä tavoillaan.

Muutama päivä tämän jälkeen saimme vieraaksemme uuden "etälaumanjäsenen", eli pienen wipukkalapsen, Kiki-palleron, ikää 11 viikkoa. Kiki asuu siis Joensuussa italiaanolaumanjäsenenä.

Kiki esitti hyvin sujuvasti, että on aina tuntenut Monsterosa-maailman koirat. Ja oma laumamme katsoi Kikiä ilmeellä "ai tuollainen, fine, siinähän se menee". Ja sitten jo leikittiinkin.

Kyllä maittoi uni leikkien jälkeen.

Ja kun Kiki ihmisineen oli kaasuttanut kohti Joensuuta, saimmekin jo seuraavat vieraat. Iisa (Monsterosa Boloria Selene) -jo toinen perhonen muutaman päivän sisään- saapui viettämään muutaman päivän kaupungin vilinässä.

Iisan kanssa seikkailemme vielä lisää myöhemmin, niistä sitten myöhemmissä postauksissa.

Mutta tässäkään ei vielä kaikki... Lisäksi saimme yllärivierailulle Emma-brassin, joka tuli katsomaan millaista elämä on Monsterosa-maailmassa ja ihmiset pääsivät turinoimaan brasseista sydämensä kyllyydestä.

Muuten olemme jatkaneet normaaleja kesämeininkejämme. Makaamme ahkerasti auringossa riippumatossa.

Ja käymme uimassa ja leikkimässä ihanilla rannoilla.

 

Ihana, ihana kesä!

Melkein unohtui...

...Dollyhan siis on saanut jo kodin! Kerroin tästä heti tuoreeltaan FB:ssa sekä kotisivuilla. Mutta lisätään nyt tännekin, ettei jää epäselväksi.

Tuntuu omituiselta, kun pikkuinen Dolpanen ei enää olekaan täällä pomppimassa. Vietimme antoisan ja hauskan pikkuisen reilun kuukauden neidin kanssa. Ikävä on kova, mutta Dollylla on loistava koti ja emmeköhän törmäile vielä jossainvaiheessa.

Olen todella hämmästynyt miten suuresti ihmiset jakoivat FB:ssa ilmoitusta aikuisesta kodinvaihtajasta. Ilmoitusta jaettiin miltei sata kertaa, sen näki pitkälti yli 8600 ihmistä. KIITOS jokaiselle, joka näki sen pienen vaivan, että jakoi ilmoitusta omalta osaltaan!!! Olen hämmätynyt, mutta äärettömän kiitollinen näistä luvuista. Tuon ilmoituksen näkeminen muutti erään perheen ja erään pienen koiran elämän, juurikin FB:n avustuksella, vaikka ilmoitus oli näkyvillä muuallakin.  

Sulje portti, kiitos.

Viitisen vuotta sitten päätin, että portissa olisi syytä olla kyltti, joka kertoo tulijalle koirista. Ostin silloin jostain alesta kyltin ja sain ystävältäni lahjaksi tarran, jossa komeili brasseja.

Tänä keväänä totesin kyltin tulleen tiensä päähän. Se on kärsinyt pahasti vuosin aikana. Se on lohkeillut, halkeillut ja haalistunut. Uskomattomalla tavalla se tosin on kestänyt auringon, tuulen, tuiskun ja pakkasen armoilla. Mutta vielä uskomattomammalla tavalla on kestänyt tarra, jonka siihen liimasin silloin joskus. Tarran värit tuskin ovat muuttuneet, se ei ole irronnut, ei ole suuttunut auringosta eikä pakkasesta. Mahtavan hyvänlaatuinen tarra siis!

Vuosien varrella selväksi on tullut, että tärkeintä mitä kyltissä voin kertoa on juurikin tuo "Sulje portti!"-teksti. Niinpä oli tärkeää löytää jälleen kyltti, jossa vastaavanlainen teksti olisi. Muuten minulle oikeastaan on herttaisen yhdentekevää mitä kyltissä lukee.

Tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo kuin kuvittelin. Viidessä vuodessa ihmiset ovat selkeästi päättäneet, että tuollaiset kyltit ovat historiaa, eikä niitä juurikaan löytynyt enää. Kunnes satuin läheisen lemmikkitarvikeliikkeen alennusmyyntiin ja uusi kyltti löytyi eurolla! Uskomatonta! Minkäänlaisia tarroja heillä ei kuitenkaan ollut minulle kylttiin myydä. Päädyin tuttuun ja turvalliseen koiriemme "ruokakauppaan", jossa valittelin tarrojen puutetta. He valittelivat, että kun ei brasseista tarroja oikein ole saatavilla. Mukanani oli Jedi, joka sillä hetkellä kiinnitti myyjän huomion... "Paitsi että..." lause jäi kesken hänen rynnätessään hyllylle vilkaisutuaan koirani naamaa. "... On meillä tarupi-tarra, joka on kuin Jedistä tehty!" Ja tottahan se on. Moni on jo ehtinty kysyä, missä olen teettänyt Jedin kasvoista tarran.

Uusi uljas kyltti komeilee nyt portissa ja pyytää sulkemaan portin. Toivottavasti sekin kestää nyt sitten seuraavat viisi vuotta.

Tervetuloa kylään! Sulje kuitenkin portti perässäsi. ;)