Doulalle (meillä tunnetaan humoristisempi nimitys: Kyylä) pedattiin peti pentulaatikon viereen. Yö olikin levoton. Minä sain kyllä nukuttua makeasti, mutta Kyylä joutui todella töihin. Siri jatkoi avautumistaan, pyysi ulos, petasi, ei löytänyt vuorotellen hyvää paikkaa ja hyvää asentoa. Pahimmillaan molempia. Aamulla 8.15 minulle tultiin sanomaan yllättäen, että nyt kannattaisi nousta. Olin ollut hereillä aiemmin ja ehdin miettiä, että jos päivästä tulee pitkä, niin ainakin minä olen saanut nukuttua niin hyvät unet, että jaksan sitten valvoa.
Miten väärässä olinkaan. Onneksi en tosi unen suhteen, vaan päivän pituuden. Ensimmäinen poika syntyi heti siinä hetkessä. Musta, pitkä häntä. Poika oli vielä märkä, kun jo seuraava kiirehti maailmaan, vain seitsemän minuuttia veljensä perässä. Myös musta, mutta töpöhäntäinen. Kolmas piti kuitenkin vielä suurempaa kiirettä. Vain viisi minuuttia edellisen jälkeen se oli jo maailmassa. Musta ja pitkä häntä. Siri ei ehtinyt kuin nuolla ja katkoa napanuoria. Pennut saivat itse löytää tiensä nisälle. Sitten Siri levähti liki puolitoista tuntia, kunnes se vielä ilahdutti meitä yhdellä pojalla. Musta ja pitkähäntäinen tämäkin tyyppi.
Ennen aamu kymmentä kaikki olivat maailmassa, kaikilla nisä suussa ja rauha maassa. Se siitä pitkästä päivästä.
Lopun päivää olenkin sitten ihmetellyt, että olipas nopeaa ja tehokasta toimintaa. Siri hoitaa pentujaan huolella. Maitoa riittää, emä on rauhallinen, pennut pontevia ja hiljaisia.
Ihanaa, kun joskus tämä on näin helppoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti