Ei kummempia.

Jedin kanssa lähdin eilen kokeilemaan Korkeavireen halliin, mitä poika tykkää, jos tehdäänkin agilityasioita jossain muualla, kuin oman seuran tutussa hallissa. Ikinä ei olla nimittäin Jedin kanssa käyty missään muualla harjoittelemaasa tai mölleilemässä. 

Jedi käyttäytyi hienosti! Teki vain juuri sitä mitä vieraalle hallille tultiinkin tekemään, eli agia. Keskittyi ja kuunteli. Vauhtia riitti taas niin paljon, että minulla oli ihan täysi työ olla ajoissa antamassa ohjeita radalla.

Hienosti poika ylsi toiselle sijalle, vaikka 10 virhepistettä otettiinkin.

Jedi sai ihanan, ihanan, ihanan köysilelun ja minä itseluottamusta, uskallamme jatkossakin suunnata epiksiin myös muualle kuin tutulle ja turvalliselle omalle hallille.

Mitään muuta ihmellistä ei Monsterosa-maailmassa olekaan tapahtunut.

Luigi etsii edelleen omaa ihmistään.

Maanantaina, kun ikää tuli 16 viikkoa, käytiin tapaamassa Ulla-eläinlääkäriä, joka oli tälläkin kertaa Luin mielestä tosi hauska tyyppi. Namia kun satoi tuon tuosta. Mitään rokottamistahan Lui ei tälläkään kertaa edes huomannut. Ihastuttavan reipas pentu, jota mitään uusia asia ei tunnu suuremmin hetkauttavan. Kaikki otetaan suurella mielenkiinnolla vastaan ja kaikkeen suhtaudutaan avoimin mielin. Luin kanssa on käyty nyt myös pari kertaa agihallilla ja sekös vasta hauskaa on, kun menee putkeen niin johan tulee nannaa!

Luigi käy säännöllisesti moikkaamassa myös siskoaan Milaa. Näissä kuvissa mukana myös Milan kamu Kiti, sekä äippä-Soda ja Aida.

 
Loppuun muutamia kuvia poitsuista marraskuun ainoana päivänä, jolloin auinko pilkisti edes hetkellisesti. On ollut aika kurjat säät (kysykää vaikka Endiltä).