Valioitumista.

Jedi kävi tänään Jämsässä näyttelyretkellä. Katastrofin ainekset olivat olemassa, koska matkaan lähdimme siskoni ja Jedin kanssa kolmisin varhain aamulla. Kiitos ihana Tanja, että lähdit mukaan! Ensinnäkin, en osaa suunnistaa luotettavasti edes toiselle puolelle kotikaupunkia, saati että löytäisin paikan, jonne pitää ajaa melkein kaksi tuntia. En saanut navikkaa lainaan ja näin ollen olin Google mapsin ja intuition varassa. Toiseksi, en osaa esittää yhtäkään koiraa niin, että se tekisi kehässä toivottuja asioita. Kolmanneksi, jännitti ihan hirveästi.

Jedi täytti keskiviikkona kaksi vuotta. Synttäreitä juhlittiin olemalla töissä agilitykisojen ilmoittaumisessa, myös siis synttärisankari tarkasti rokotuksia, antoi kisanumeroita ja keräsi kisakirjoja toimistoa varten. Iltaa vietimme kannustaen tuttuja maxi kolmosia ja hurraten hienoille radoille. Tottakai nautimme myös kakkua ja annoimme herkkuja muullekin laumalle sitten kotona.

Jämsään oli ilmoitettu vain yksi brassi, epäilenpä, että johtui tuomarista. Ja minäkin mietin, että jätän väliin. Ennenkaikkea edellämainittujen seikkojen vuoksi, mutta en myöskään ymmärtänyt missä mielenhäiriössä olin itse koirani ko. näyttelyyn ilmoittanut. Koska siskoni lupautui mukaan, päätimme kuitenkin lähteä seikkailulle.

Paikalla olimme hyvissä ajoin ja onneksi olimme, tuomaritäti työskenteli rivakasti ja eriväriset kortit viuhuivat tiheää tahtia. Kehänlaidalla oli kuuma, Jedi läähätti ja haki varjopaikkaa, jota ei oikein meinannut löytyä. Aurinko paistoi armottomasti ja mietin jo, että miten paljon Jediä kehässä huvittaa yhtään mikään, kun on niin kuuma. Ja sitten alkoi jännittää, minua nimittäin. Kädet täristen lähdin kehään, kun meidän vuoromme koitti. Jedi loi minuun "älä nyt hölmöile"-katseen ja sitten mentiin.

Käveleminen sujui hienosti, josta olin tyytyväinen, se on aina meillä se johon homma kaatuu, jos kaatuu. Minä saan Jedin kyllä pomppimaan, loikkimaan ja riehumaan, mutta en esittämään kauniita liikkeitään edukseen. Paitsi nyt, juuri siinä hetkessä, kun malttia tarvittiin, se kerrankin löytyi! Tuomari pyysi koiran pöydälle ja koirahan teki työtä käskettyä. Ennen kuin ehdin tajuta, Jedi loikkasi pöydälle itse ja alkoi pönöttää. Tuomaria nauratti, minä lähinnä hämmästyneenä keräilin leukaani ja yleisöstä kuului naurunpyrskähdyksiä myös. Tuomari kommentoi "taitaa koira tietää mitä on tekemässä". Sain vastattua jotain epämääräistä siitä, että onhan se aina tuossa pöydällä tykännyt olla... Tuomari kehui koiran ihastuttavaa luonnetta jo tässä vaiheessa.

Sitten taas liikuttiin, joka meni jälleen oikein nappiin ja sen jälkeen pönötettiin tuomarin pöydän edessä, yritin kuunnella samalla mitä tuomari saneli, mutta suurin osa meni ohi korvien. Ja sitten taas lähdettiinkin liikkelle. Ja kun palasimme takaisin, olikin meitä vastassa jo kehäsihteeri punaisen ja pinkin kortin kanssa ja tuomari käsi ojossa onnitellakseen. Voi sitä riemua! ERI ja SA! Kiittelin kovasti ja kerroin koiran valioituvan tällä SERTillä. Kehäsihteeri lappoi käteni täyteen lappua, lippua ja ruusuketta. Minä olin tyytyväinen koiraan, joka esiintyi jälleen kerran iloisella ja itsevarmalla tyylillään, vaikka hihnan toisessa päässä olikin hermostunut ja häseltävä handleri.

Vasta kun tulin kehästä pois tajusin, että Jedi ihan todella meni ja valioitui ekalla yrittämällä samalla viikolla heti synttäreiden jälkeen! Aivan mahtavaa!

Tuomrina Soile Bister ja arvostelukaavakkeessa lukee seuraavaa:
Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä luustoinen. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Voisi olla edestä paremmin kulmautunut. Hyvä takaosa. Seistessä hyvä ylälinja. Taka-askel voisi olla pidempi. Ihastuttava luonne.
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.
AVO-ERI1 SA PU1 SERT ROP -> FI MVA SE MVA!

Jedi tosiaan valioitui samalla myös Ruotsiin, koska viime kesäinen Ruotsin SERT oli valmiina odottelemassa.


Loppuun vielä muutama kuva eiliseltä metsäreissulta, kävimme Dinan, Aidan, Jedin sekä Tanjan ja Kitin kanssa tarkastamasa missä kunnossa koiraranta on talven jäljiltä. Jedi juoksi suoraan järveen, kun päästin hihnasta ja sanoin vapaa. Dinakin kävi kuplia puhaltelemassa, mutta Aida ja Kiti eivät olleet vielä valmiit kastelemaan tassujaan.