Mua jännitti. Jännitti ihan kamalasti. Tuikun oma mami ei päässyt mukaan. Oli sovittu, että Kari esittää Tuikun. Lähtökohtaisesti olen aina sitä mieltä, että jos vain koiran oman ihmisen kantti kestää, niin hänen kannattaa mennä kehään (poislukien Aida, joka on aivan liian hieno näyttelypuudeli esiintyäkseen edukseen mitään muuta kuin oman handlerinsä kanssa ;) ), vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, koska välissä on melkoisen monta sataa kilometriä juuri nyt. Ajattelin, että Tui-pieni pistää leikiksi koko homman, loikkii ponimaisesti ympäriinsä eikä jaksa keskittyä. Mutta mitä vielä! Tuo neiti on varsin oivallinen näyttelypuudelin alku, oikein reipas ja iloinen. Ajattelin, että oman mamman puuttuminen pilaisi koko homman, mutta eihän Tuikku sellaista yksityiskohtaa edes muistanut. Pöydällä vähän jänskätti, kun tuomaritäti katsoi hampaita, mutta Tuikku kesti senkin niin kuin vain pieni iloinen poni voi. Tuloksena KP ja ROP-pentu! Arvostelu kuuluu näin:
8kk. Tyylikäs, linjakas narttu. ikäisekseen hyvin kehittynyt. Lupaava pää, kauniit silmät & korvat. Vahva kuono & purenta. Sopiva ylälinja ja lantion asento & häntä. Kauniit käpälät. Kevyet liikkeet. kaunis väritys ja kauniit pään värimerkit. Mukava luonne, riittävästi tempperamenttia.
Mua saattoi hymyilyttää aavistuksen noiden kauniiden korvein kohdalla. Toki jos Tuikku on ihan todella onnistunut kehässä juuri sillä sekunnilla pitämään korvansa normaalissa asennossa, niin silloin ne todella ovat hyvin kauniit. Mutta yleensä nuo eloisat ropellikorvat heiluvat mielialojen ja ajatusten mukana miten sattuu. Olen viikon aikana nähnyt korvat ehkä kahdesti siinä asennossa, jossa ne brassilla toivoisi olevan. Mutta en jaksa huolestua, asettuvat jos ovat asettuakseen.
Jedi pisti oman esiintymisensä läskiksi kävelyn osalta. Juoksuinen narttu ja kas, kiinnostus kymmenen kehäesiintymistä kohtaan. Tuloksena silti ERI, muttei SA:ta.
14 kk. Voimakasrunkoinen, hyvät mittasuhteet omaava juniori. Erinomainen uroksen pää, ilme ja korvat. Sopiva otsapenger, vahva purenta. vahva kaula. Sopivat kulmaukset. Ylä- ja alalinjassa voisi olla enemmän tyyliä. Hyvä häntä. Hyvin kaunis väritys myös päässä. Liikkuu vielä kovin pentumaisesti ja askelpituus voisi olla parempi. Hieno luonne.
Karin pitää ehkä vielä opiskella vähän noita meidän hurttien syntymäaikoja, Jedi ei siis todellakaan ole 14 kk. Mutta mitäpä tuosta.
Sitten vuorossa Dolly, jonka edellisestä kehäesiintymisestä onkin aikaa. Elokuussa 2011 käytiin kokeilemassa kahden kehän verran, joka oli virhe. Kerron lyhyesti Dollyn tarinan, jos joku ei vielä tiedä. Dolly palautui minulle siis 7 kk ikäisenä eläinsuojeluyhdistyksen ja poliisien avustuksella täysin sosiaalistamattomana kakarana, joka jännitti kaikkea ja kaikkia. Julia otti ison haasteen vastaan ja antoi Dollylle kodin, jollaisesta pieni toimelias brasilialainen sekä erityisesti kasvattajansa ovat hyvin iloisia. Työtä neidissä oli paljon, mutta niin paljon kuin tuollainen tapaus ottaa, vielä enemmän se antaa. Kehään ei kuitenkaan olisi pitänyt Dollya vielä elokuuksi 2011 ilmoittaa. Mutta tehty mikä tehty, helppoa olla jälkiviisas. Kouvolasta EVA pöytäkäytöksen vuoksi, hampaita ei saanut katsoa. Heinolasta H, koska pöydällä jännitti jälleen. Tuomari ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan "antaa ERIn koiralle EVAa". Tuosta lähtien Julia on paiskinut Dollyn kanssa töitä määrätietoisella otteella pöytäkäytöksen korjaamiseksi. Tänään niitettiin tämän työn hedelmää, kun koira palkittiin sille kuuluvalla arvosanalla AVO-ERI1!
2 v, tyylikäs nuori narttu, jolla kaunis alallinja, kauniit käpälät, sopiva luusto. Sievä nartun pää & ilme. Kauniit korvat. Oikea pään väritys. On vielä kovin takakorkea, mikä vaikuttaa takaliikkeeseen ja lantion asentoon. Ihana iloinen luonne. Hieno koko.
Noh, takakorkea tuo neiti ei minusta ole, mutta eihän se erityisen itseään mairittelevassa asennossa tuomaripöydän edessä seisonut. Tämä on minulle kuitenkin täysin yhdentekevää, kun arvostelussa lukee sanat: Ihana iloinen luonne! Koska sitä Dolly todella on, se Dolly jonka minä tunnen. Se Dolly, joka menee täysillä agilitykentällä. Se Dolly, joka rakastaa omia ihmisiään yli kaiken. Se Dolly, joka se koira oikeasti on, päästyään yli pentuajan huonosta kohtelusta. Tämä on niin suuri voitto, että tekee mieli purskahtaa itkuun!
Päivä ei olisi voinut paremmin sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti