Hain Ruun (Monsterosa Super Princess Peach) ja Sirin (Monsterosa Boloria Polaris) viikonlopuksi meille. Se tarkoitti yhdeksää brasilianterrieriä saman katon alla. Kyllä olin taas ylpeä laumastani, heitetään laumaan kaksi narttua, joista toinen tekee juoksua ja silti kaikki sujuu sulassa sovussa rauhallisesti.
Perjantaina järjestettiin mätsäri Pikku-Veskulla, johon päätin lähteä tyttöjen kanssa "valmistautumaan" viikonlopun rientoihin. Matkalla sain iloisia uutisia Elmasta, joista kerroinkin jo aiemmin, kuvan kera.
Mätsärissä Siri sai sinisen ja Ruu punaisen nauhan. Oli kylmä ilta. Puin työtille vaatteita päälle ja kiroilin hiljaa mielessäni, että itsellekin olisi voinut varata mukaan jotain lämmintä... Tytöt menivät kehässä nätisti. Siri sijoittui sinisten nauhan saaneiden pienten aikuisten toiseksi. Ruu ei sijoittunut.
Lauantaina lähdimme kohti Kouvolan koiranäyttelyä. Kehään oli ilmoitettu kahdeksan brassia, joista viisi uroksia ja kolme narttuja. Ruu esiintyi todella kauniisti ja sai ERIn. Sirillä vauhtia olisi riittänyt vähän vaikka muillekin jakaa ja tällä iloisella esiintymisellä EH. Olin iloinen, viikonlopun tavoitteet oli saavutettu!
Sunnuntaina oli vuorossa Heinola. Tyttökaksikon (josta tuli muuten viikonlopun aika ihan parhaat kaverukset, kumpikaan kun ei väsy leikkimään!) mukaan lähti Endi (Enare do Tingui), sekä tukihenkilö Aida, joka on Endille tärkeä.
Endi meni kehään ensin. Jännitin aivan tolkuttomasti, koska Endin edelliset esiintymiset eivät ole olleet varsinaisia menestyksiä (köh). Nyt Endi oli ilmoitettu mukaan, koska kuluneen vuoden aikana edistystä on tapahtunut hurjasti. Endistä on kuoriutunut hurmaava persoona, joka tervehtii iloisesti sanoen "vou vou" aina, kun tulet kotiin, joka on oppinut leikkimään, iloitsemaan ja ennen kaikkea, joka on avautunut hurjasti vuoden aikana. Ihmiset, jotka ovat nähneet Endin viime kesänä, sen jälkeen, kun se saapui Suomeen ja jotka näkevät sen vasta nyt uudestaan, ovat olleet hyvin hämmästyneitä: "Onko tämä se sama arka koira?" Kyllä, mutta ei se ole enää arka. Niinpä varovaisesti ilmoitin Endin mukaan Heinolaan. Tavoitteenamme oli ainoastaan se, että Endi heiluttaa minulle kehässä häntää edes kerran.
Odotukset eivät siis olleet korkealla. Tuomaritäti oli ihastuttava! Hän kohteli koiria kauniisti ja osasi lukea niitä hyvin. Hän sai Endin rentoutumaan myös pöydällä, joka on ollut suurin haasteemme. Endi räjäytti potin: ERI ja SA! Olin ratketa kyyneliin, kun kehäsihteeri nosti kortit. Endi, minun ihana kultainen Endi sai SA:n! Tämän myötä Endi sai Suomesta SERTin ja valioitui. Voi riemua ja iloa!
Kaikenkaikkiaan hieno viikonloppu. Ruu keksi mitä kehässä esiintyminen tarkoittaa ja Siri sai pitää hauskaa koko viikonlopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti