torstai 22. marraskuuta 2012

Pennuntuoksua

Meillä on pentuja! Kuusi ihanaa mustaa kääröä makoilee onnellisena pentulaatikossa emon hoivatessa hellästi ja määrätietoisesti. Neljä narttua ja kaksi urosta.
 Maanantaina illalla joskus klo 22 ja aika paljon päälle syntyi ensimmäinen tyttö. Itseasiassa olin odottanut Dorin aloittavan synnytyksen jo aiemmin illalla, niin rajua petaaminen ja läähätys oli. 

Kymmenen minsaa myöhemmin syntyi uros. 

Sitten näytti, että mitään ei tapahdu. Dori hoiti kahta penskaansa antaumuksella, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Kunnes reilut pari tuntia edellisen jälkeen syntyi narttu. Musta ja pitkällä hännällä niinkuin asiaan kuului.

Ja heti perään syntyi neljäs pentu, joka sekin narttu. 


Sitten Dori kävi pissillä, joi ja näytti sille, että tämä oli tässä. Me istuskeltiin pentulaatikon äärellä ja juteltiin. Koska oli vahvoja epäilyjä siitä, että pentumäärä tosiaan voisi olla tässä minä ajattelin käydä laittamassa nettiin pari kuvaa ja mennä ehkä sitten kohta nukkumaan. Laitoin kuvan, suljin koneen, kävelin olkkariin ja totesin "tuo koira ponnistaa". Samalla pentulaatikossa jo pötköttikin musta poika.
Kun viisi pentua makoili tyytyväisenä massut täynnä maitoa laatikossa, kävi Dori nukkumaan. Ja näin päättelimme synnytyksen viimein olleen ohi. Jäimme vielä juttelemaan toviksi, kunnes oli pakko todeta kolmelta yöllä, että reilun kolmen tunnin päästä soi herätyskello, joten mars sänkyyn.

Aamulla suuntasin lähes tulkoon ensitöikseni pentulaatikolle ja aloin laskea. Laskin laskemasta päästyäni ja totesin viimein, että kolmen tunnin yöunien jälkeen en osaa enää laskea viiteen. Joka tietysti voi johtua siitä, että pentuja olikin kuusi. Dorin "iltatähti", neiti Ylläri, syntyi kellonaikaan X, epäilyksiä on, että jossain pikkuisen ennen neljää. Hienosti on mammakoira hoitanut neiti Yllärin maailmaan, kun mitään en kuullut vaikka pentulaatikko on ihan lähellä sänkyäni. Toisaalta, niin se Dori hoiti koko synnytyksen, sain olla ihan vain sivustaseuraajana. Sentään vaakalle ei itse lapsosiaan laittanut, joten jotain tekemistä siinä meillä "apujoukoillakin" oli. 

Dori hoivaa pentujaan määrätietoisesti, hellästi ja ennenkaikkea paljon. Sellainen tarina tällä kertaa. Näitä tämänkaltaisia kokee oikein mielellään.

Oi tätä onnea! 

Ja näin imetetään koko jengiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti