Niin vain on kuusi viikkoa kulunut leikkauksesta, vaikka aluksi tuntui, että miten me ikinä selvittäisiin tänne saakka. Minni on toipunut yli kaikkien odotusten. Toipuminen on ollut pitkästyttävää -varsinkin Minnin kannalta, joka kokee ensimmäisen kerran moneen kuukauteen olevansa terve, energiaa riittäisi vaikka muille jaettavaksi.
Minni on siis tähän saakka lenkkeillyt lyhyellä hihnalla vain äärettömän lyhyitä pätkiä, kulkenut portaat sylissä, nukkunut yöt häkissä ja viettänyt päivät eristettynä muusta laumasta. Minni ei ole päässyt hyppimään sohville, tuoleille tai millekään kynnystä korkeammille asioille. Neiti ei ole mysökään saanut leikkiä kertaakaan toisten koirien kanssa, ottaa juoksuaskelia tai mitään muutakaan mikä voisi vaarantaa parantumisen. Elämä on ollut siis hyvin karua, varovaista, valvottua ja kurinalaista. Joku kysyy nyt miten tuollainen eloisa pikku brassi saadaan pysymään paikallaan kuusi viikkoa. Vastaus: järkähtämättömällä määrätietoisuudella! Ja ajatuksella siitä, että leikkaus on ollut täysin turha, jos tässä vaiheessa antaa koiran rikkoa itsensä, on itse välinpitämätön tai huolimaton. Ajatuksella siitä, että tämän jälkeen koira saa elää loppuelämänsä ilman huolta jaloista. Ilman kipua.
Tänään oli palkintojen aika. Minni kävi jälkitarkastuksessa ja saimme loistavia uutisia! Minni on toipunut myös lääkärin silmissä yli kaikkien odotusten. Polvet pysyvät siellä missä niiden kuuluu pysyä, koira käyttää tasaisesti molempia jalkojaan ja kaikki on mennyt juuri niinkuin kuuluukin. Jopa leikkaushaavat näyttävät paremmilta kuin osattiin odottaa. Nyt Minnin toipuminen siirtyy seuraavalle asteelle.
Minni saa tästä päivästä eteenpäin kulkea portaita itse. Minni saa lenkkeillä korttelin ympäri, eikä meidän tarvitse enää käyttää pelkkää lyhyttä hihnaa! MiiMaa saa myös juosta yksin pihassa irti. Oikeastaan tämä oli enemmän käsky, Miin täytyy juosta pihassa irti -yksin! Minni ei saa vieläkään juosta tai leikkiä toisten kanssa, eikä Mii saa jäädä työpäiväksi vieläkään toisten seuraan. Minnin lenkkien pituuttaa aletaan lisätä parin päivän kuluttua, kunhan ensin on katsottu miten korttelin kiertäminen alkaa sujua. Minni ei voi myöskään vielä nukkua öitään toisten kanssa. Muutaman seuraavan viikon aikana Minnin liikunnan määrää lisätään asteittan varoen niin, että päästään normaalille tasolle.
Minä olen enemmän kuin helpottunut. Minni on ollut reipas potilas, joka on sopeutunut kaikkeen eteentulevaan uskomattoman helposti. Minnin nopeaa paranemista on ollut ilo katsella.
Haluan vielä kiittää tällä matkalla mukanamme eläneitä kannustuksesta, myötäelämisestä ja tsempityksistä! Olette olleet äärettömän suuri tuki. KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti