Viime viikonloppuna siis Dina ja Dali vihdoinkin siirtyivät mölleistä medi1-luokkaan. Ihan rehellisesti: on tätä jo odotettukin. :)
Minä en nukkunut edellisenä yönä, jännitti niin kovasti. Käytin koiria ulkona joskus neljän jälkeen, seisoin terassilla ja mietin, etten lähde aamulla Karin ja Dalin mukaan Kouvolaan. Aamulla kuitenkin pakkasin tavarat, otin koiran, purin hammasta ja istuin autoon. Kouvolassa meidät otti vastaan aurinkoinen päivä ja äärettömän ystävällinen kisan järjestäjäporukka. Rokotusten tarkistusten, mittaamisten ja muiden alkuhässäköiden jälkeen mua alkoi todenteolla jännittää. Jalat meni niin totaalisen jumiin, etten meinannut kävelemään pystyä. Nyt tiedän mitä sanonta "mennä kipsiin" tarkoittaa. Sille minusta todella tuntui. Ensimmäinen rataantutustuminen meni jossain ihmeellisessä sumussa, olin varmaan kaikkien tiellä siellä. Teki mieli lähteä kotii itkemään.
Onneksi Dalin ja Karin vuoro oli ennen meitä, itseasiassa herrat aloittivat luokan. Kun Dali juoksi maaliin nollatuloksen tehneenä tulivat kyyneleet silmiin. Niiiiiiin hienoa! En voinut uskoa, että minun Kuulapäiden Kuninkaani suoritti ensimmäisen virallisen ratansa ikinä niin hienosti! Kun lähdin hakemaan Dinaa autosta jalat lopettivat taas toimimisen. Olin varma etten pysty ottamaan ensimmäistäkään juoksuaskelta. Se muutama koira ennen omaa vuoroa, kun numeroa ja koiran nimeä kuulutetaan että "valmistautuu", mun teki mieli lyödä sen kuuluttajan laitteet rikki, ettei se koko ajan muistuttaisi mua edessäolevasta. Kun oma vuoro viimein tuli sain jotenkin kerättyä itseni. Annoin Dinalle käskyn odottaa, mutta Dina varasti alun. Onneksi olin ennakoinut tämän. Jo rataantutustumisessa mietin kaksi erillistä vaihtoehtoa. A: näin tämä olisi hyvä mennä ja näin tahtoisin tämän mennä. Ja B: näin Dina menee tämän. Suunnitelma B otettiin käyttöön ja sain mielestäni onnistuneesti paikattua Dinan varastamisesta huolimatta. Keskellä rataa mä eksytin (!) itseni, en yhtäkkiä tiennyt mihin pitää mennä. Olin totaalisen hukassa. Koira tuli kuitenkin miljoonaa ja jotain oli keksittävä. Ehkä Dina osaa numerot tai jotain, mutta kun huomasin, että koira menikin oikein mun sähläämisestä huolimatta, niin sain pikaisesti ihmeenkaupalla kasattua itseni ja jatkettua radan loppuun. Ja maalissa en uskonut, kun Kari tuli vastaan ja hehkutti meidän nollaa. Selitin vaan et ei se nyt mitään nollaa, mutta en kyllä pystynyt virheitäkään nimeämään.
Ensimmäisen radan jälkeen lähdin kahvioon, vaikka toinen rata oli vielä edessä. Pahimmat paineet kuitenkin katosivat nollan myötä. Kun rataantutustuminen läheni jotenkin paniikki alkoi taas hiipiä mukaan. Rataantutustuminen meni tällä kertaa paremmin, mutta nyt jännitin poikienkin puolesta. Kun tuomari vihelsi pilliin rataantutustumisen päättymisen merkiksi, jalat lopettivat taas toimintansa. Oman vuoroni koittaessa jätin Dinan lähtöalueelle. Otin pannan pois ja näytin käsimerkillä koiralle, että pysyy siinä. Sitten lähdin kuitenkin kävelemään väärään suuntaan! Dina katsoi mua sen näköisenä, että nyt on mamma sekaisin. Jossain veiheessa heräsin siihen tosiasiaan, että minun pitäisi olla ihan toisessa suunnassa ja pääsimme kuin pääsimmekin Dinan kanssa radalle. Kolmen enismmäisen esteen jälkeen sain jalat ja kädet toimimaan ja siitä rata alkoikin sujua paljon paremmin. Maalissa olin ehkä maailman onnellisin! Se typerä vitonenhan sieltä tuli otettua, mitäs en vaatinut sitä puomin alastulon kontaktia ehdottomasti, mutta tyytyväinen olen. Kahta hylkyä mä lähdin kuitenkin hakemaan.
Ehkä ensi kerralla on jo helpompaa. Kun pääsisi tuosta jännityksestä jotenkin. Sitten kaikki olisi jo aika loistavasti.
Dalia ei kiinnostanut jälkimmäinen rata sitäkään vähää mitä ensimmäinen. Herra päätti suorittaa radan kävellen ja nuuskien. Pohja oli suolattu ja Dalin mielestä hiekan nuoleminen oli olennaisempaa kuin agility. Kepeiltä Dali otti viisi virhepistettä. Mutta miettikää miten nopeita brassit ihan todella on, jos kävellen ja nuuskien pääsee sijalle 5.!
Lopputuloksena siis Dali hyppärillä 0-tuloksella sijalle 3/20! Luva ja -9,28. Suoritusaika oli 33,72, ihanneaika oli 43. Dina samalla radalla 0-tuloksella sijalle 4/20! Luva ja -9,22. Suoritusaika siis 33,78. Ja agilityradalta Dalille 5 virhepistettä kepeiltä ja aikaverhettä +0,95. Sijoitus 5. Dina samalla radalla 5 virhepistettä puomin alastulolta ja -6,75, ihanneaikahan oli 53. Sijoitus 4.
Äärettömän tyytyväinen olen!
Loppuun Dalin ja Karin palkintoposeeraukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti