Lukukoira

Jedistä tuli vuoden alussa Launeen kirjaston oma lukukoira. Lahdessa lähdettiin mukaan lukukoiratoimintaan monelta muulta paikkakunnalta saadun postiivisen palautteen innostamana.

Lukukoiratoiminnassa lapsi tai nuori lukee koiralle ääneen, koira kuuntelee. Lapsi lukee koiralle rauhallisessa paikassa, paikalla on lapsen ja koiran lisäksi vain koiran ohjaaja. Koira ei arvostele lukemista, ei korjaa virheitä eikä naura lukijalle. Lukukoira auttaa ja innostaa lasta oppimaan lukemaan. Jokainen saa lukea juuri sitä tahtia ja sillä tavalla, luin hyväksi itse näkee. Tapaaminen kestää noin viisitoista minuuttia ja siihen mahtuu lukemisen lisäksi rapsuttelua ja herkkujen syöttämistä Jedille.

Tavoitteena on lukuharrastuksen edistäminen ja onnistuneen lukukokemuksen luominen lapselle. Koirien on todettu lisäävän ihmisen mielihyvähormonien määrää sekä rentouttavan mieltä, minkä vuoksi niiden vaikutus myös lukemiseen liittyvissä haasteissa on myönteinen. Koiralle lukemisen on todettu auttavan lukihäiriöisiä lapsia. Koiran läsnäolo vähentää lukemiseen liittyvää kynnystä ja stressiä.  Koira ei arvostele, takerru virheisiin tai keskeytä – lapsella on rauha harjoitella lukemista.

Jedi on käynyt "töissä" nyt pari kertaa. Tänään, kun menimme jälleen kirjastolle, Jedi kiskoi portaat ylös niin kovalla vauhdilla, että hyvä kun perässä pysyin. Sen mielestä lukukoiratoiminta on huippuhauskaa! Toivottavasti saamme Jedin kanssa kuulla vielä monen lapsen lukemana monenlaisia eri tarinoita. 

 

Hyvää Ystävänpäivää kaikille koiraystäville!

Kölvi Papparainen

Dali täytti eilen 11 vuotta!

Aika hurja ajatus, että 11 vuotta sitten Pohjois-Karjalan Öllölässä syntyi pieni ruskea poika, joka muutti monen ihmisen elämän. Tämä poitsu oli kekseliäs jo hyvin nuorena, pentulaatikosta pääsi karkaamaan, kun kasasi siskon ja veljet nurkkaan ja kiipesi niitä pitkin karkuun. Pudotus pentulaatikon reunan yli oli ehkä hurja, muttei niin hurja etteikö tätä temppua olisi voinut uusia kerta toisensa jälkeen. Yhdeksän viikkoa syntymästään tämä pieni ruskea poika pissasi komeassa kaaressa pitkin seinää, kun sitä nosti pentulaatikosta ja oksensi myöhemmin samana päivänä autossa ystäväni takille ikimuistoisen tuoksuisen läjän. Pieni ruskea poika sai kutsumanimekseen Dali, Salvador Dalin mukaan ja aloitti tutkimusmatkailun joka toivottavasti kestää vielä useita vuosia.

Eilen Dali nautti metsäretkestä ja peltoseikkailusta sekä synttärikakusta ja lämpimästä uuninkyljestä kissa kainalossa.

Onnea Kölvi!

Terveet siskokset

Eilen illalla pakkasin autoon siskokset Milan ja Ruun (M Super Yoshi & M Princess Peach) ja suuntasin kennelpiirin hallille joukkotarkkiin. Molemmilta tytöiltä tutkittiin silmät, polvet ja sydän.

Ja ilokseni voin ilmoittaa, että polvet ovat molemmilla 0/0, silmät ja sydämet terveet. Priimaa kaikinpuolin!

Tämä kaksikko on nyt hyvin perusteellisesti tutkittu, kuvattu ja syynätty. Kaikilta osin olen oikein tyytyväinen tyttöihini.

Sitten vaan suunnittelemaan seuraavia siirtoja näiden neitien osalta... tai pikemminkin odottamaan siirtojen tapahtumista. ;) 

Mummo on yhdeksän vuotta

Eilen Dina (Sooraba Hessa) täytti jo yhdeksän vuotta. Ja vaikka on vähän kornia vuosi toisensa jälkeen ihmetellä miten aika kuluukaan, ettei ehdi edes tajuta, niin teen sen silti. Mä en ihan todella voi ymmärtää, että tuo turbomummo on ilostuttanut elämäämme jo niinkin pitkän ajan!

Vauhtihan sillä ei hidastu, päinvastoin, energiaa siinä on kuin pienessä kylässä! Dina on saanut olla terve, se on iloinen, se loikkii, pomppii ja riehuu kuin mikäkin kakara. Ainoa asia mistä iän voi aavistaa on harmaantunut kuono. Muuten Dinasta ei ikä näy millään tapaa. Se juoksuttaa lapsensa ja lapsenlapsensa läkähdyksiin, tarvittaessa myös lapsenlapsenlapset. Arvonsa mummo tottakai tuntee, nuoremmat eivät silmille hypi. Muuten palautus maanpinalle on terävä ja tehokas. Dina rakastaa leluja, erityisesti niitä jotka vinkuvat. Dinan käsittelyssä ne eivät vaan vingu kauaa. Dina leikkii myös itsekseen, mitä harva tuonikäinen koira enää tekee.

Huippu tyyppi, jonka kanssa on saatu kokea vaikka minkälaisia hienoja juttuja!

Ihana, paras Pinsku!

Synttärilahjaksi käärmelelu ja tottakai kakkua Pinskun herkuilla! 

Enska 6 vee ja UV-lomakuvat

Tänään Endi, Ensio, Enska, Önkki, Enselmi, HK:n Sininen, Lahden Sininen, suuri ja sininen täyttää kuusi vuotta! Kotijoukot onnittelevat ihanaa ja lempeää Brasilian hurmuria.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, vuosi vaihdettiin mökillä. Sinne ei juurikaan rakettien pauke kuulu ja se jos mikä sopii minulle ja Dalille vallan mainiosti!

Lähdimme mökille jo heti joulunpyhien jälkeen, joten kuvasaastetta ehti kertyä melkoinen määrä. Muutama päivä saatiin nauttia auringostakin, mutta päätin, että minä kuvaan vaikka ei paistaisikaan. Viime vuodelta oli niin vähän kuvia, että melkein tipuin tuolilta, kun kävin niitä läpi (jalka kipsissä kolmen kilon kameramötikkä ei ole kyllä ensimmäinen käteenotettava asia...). Saimme mukaan myös whippet-Kikin sekä myöhemmin vuotta vaihtamaan Eepu Eepusen (M Alphabet).

Niinpä kuvia on nyt runsaammin ja niistä kooste myös FB:ssa nähtävillä. Tähän silti vielä muutama, koska oli niin mahtavan ihana reissu kirkkainen jäätiköineen, että tahdon fiilistellä vielä moneen kertaan tätä. Järvi oli siis luonnollisestikin jäässä, mutta lunta ei ollut lainkaan. Niinpä jäällä käveleminen oli hieno kokemus, koska samaan aikaan pystyi ihastelemaan pohjaa, kasveja veden alla sekä veden ja jään muovaamia taideteoksia.

Kerronpa vielä Enskasta, tähän loppuun. Mehän ei olla Endin kanssa kuljettu jäällä tuolla tavalla koskaan ennen. Aina ennen mökkireissuilla talvisaikaan jäätä olisi kyllä kävelemiseen riittänyt, mutta jäällä on ollut niin paljon joko vesisohjoa tai lunta tai molempia, ettemme ole päässeet omaa laituria pidemmälle vaeltamaan. Toki nytkin kuljimme rantoja pitkin, koska eihän keskemmälle vielä ollut mitään asiaa, mutta onneksi muita mökkiläisiä ei juurikaan ollut, niin tämä oli mahdollista. Endi oli kuitenkin aluksi tummasta jäätyneestä vedestä ihmeissään, pohja kun kuitenkin näkyi kirkkaana. Kun kävelin jäällä ja kutsuin koiria mukaani, Endin ilme oli näkemisen arvoinen. Se katsoi minua, kuin olisin (enemmänkin) päästäni vajaa. Sen ilme oli todella hämmentynyt! Kun pyysin sitä mukaani, se kuitenkin tuli jäälle reippaasti. Aluksi se katsoi jalkoihinsa hyvin ihmeissään, mutta lähti sitten reippaasti retkelle mukaan.

Ja sitten ne kuvat!

Ja sitten pari aurinkofiilistelyä vielä loppuun.