Sitten aiheeseen pennut.
Pikkuiset ovat kasvaneet hurjasti. Kohta jokainen painaa yli 500 g. Tässä muutamia kuvia.
 |
| Alphabet |
 |
| Applejack |
 |
| Angel |
 |
| Apple Delight |
 |
| 8 ja 1/2 kk. |
tiistai 31. tammikuuta 2012
Aida, pennut ja pihalla temmellystä.
Aloitetaan Aidasta.
Aida steriloitiin tänään. Leikkaus meni hyvin ja on nyt vihdoinkin ohi! Sterilisaatioon päädyttiin pitkäänjatkuneiden iho-ongelmien vuoksi. Aidasta on otettu koepaloja, verikokeita, raapenäytteitä ja ties mitä testejä, ikinä koirasta ei mitään järjellistä vikaa ole löytynyt, mutta aina vaan iho aukeaa säännöllisin väliajoin ja rapsuttelukierre antibiootteineen on valmis. Edellinen lause tavallaan jo kertookin kaiken oleellisen: säännöllisin väliajoin. Eli siis pari kertaa vuodessa. Eli siis juoksujen vuoksi! Aina kun Aida alkaa tehdä juoksuja, iho aukeaa. Kun Aidalla on juoksut iho on ja pysyy huonossa kunnossa, koira raapii pahimmoillaan kaulan, korvat ja kyljet itseltään auki. Joskus vatsan ja päälaenkin. Ja kun juoksut aikanaan päästävät otteestaan, niin ihokin jälleen rauhoittuu. Ikävä kyllä Aida reagoi ihollaan myös toisten narttujen juoksuihin, sekä tiineyteen ja valeraskauteen. Joka kerta, kun meillä on ollut tiine narttu kotona, on Aidan iho hajonnut. Aida onkin ollut pariin kertaan vanhemmillani hoidossa, kun meillä on ollut pentuja. Aidalla on myös äärettömän kova hoivavietti ja Aipi rakastaa pentuja yli kaiken! Se yrittää imettää niitä, joka sitten jälleen rikkoo ihon. Niinpä Aidan ollut ollut parempi olla "evakossa". Pahimmoillaan iho on ollut rikki useita kuukausia yhtäjaksoisesti. Sanomattakin selvää, että koska mitään allergiaa, sairautta tai muuta syytä ei koirasta ole löydetty, jota voitaisiin hoitaa, en pysty tälläisenään tuota raapimista katsomaan. Niinpä päädyimme steriloimaan Aidan ja nyt toivomme, että iho-ongelmat jäävät historiaan. Aida on myös syönyt aiemmin hurjat määrät antibiootteja, jotka viime kesänä lakkasivat auttamasta ongelmaan. Kortisonia Aidalle ei voi rikkinäisen etujalan vuoksi syöttää. Aida toipuu nyt äitini hellässä huomassa leikkuaksesta (Dinan pentujen vuoksi Aida on jälleen evakossa ettei ihon enää tarvitsisi rikki mennä, lisäksi sterilisaatiota ei voitu tehdä ihon ollessa pahimmoillaan ja halusin saada Aidan leikkautettua tämän talven aikana, ettei seuraavaa juoksua tarvitsisi enää nähdä) ja tulee kotiin sitten entistä ehompana ja valmiina töihin, eli Kaverikoiraamaan. Sekin on ollut tauolla ihon hajoamisen vuoksi, rikkinäiseen ihoon kun ei voi koskea. Toivotamme Aidalle pikaista paranemista!
Sitten aiheeseen pennut.
Pikkuiset ovat kasvaneet hurjasti. Kohta jokainen painaa yli 500 g. Tässä muutamia kuvia.
Ja loppuun vielä Jedin ja Sodan hauskanpitoa hangessa.
Sitten aiheeseen pennut.
Pikkuiset ovat kasvaneet hurjasti. Kohta jokainen painaa yli 500 g. Tässä muutamia kuvia.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Poneja!
Pennut saivat viralliset nimet yksiviikkoissynttärin kunniaksi. My Little Ponejahan niistä sitten tuli. Olen haavaillut jo jonkin aikaa My Little Pony -pentueesta, ovathan ponit jo pitkään olleet intohinoisen keräilyharrastukseni kohteena. Kaappien, hyllyjen ja tasojen kätköistä, päältä, sivulta ja vierestä löytyy varmaan viitisensataa ponia. Nyt pentulaatikossa makoilee neljä hieman eläväisempää pikkuponia ja yksi haave on jälleen toteutettu.
Ja kuvat kaikista. Tottakai.
Ja kuvat kaikista. Tottakai.
 |
| Poni Applejack, KLIK! |
 |
| Poni Alphabet, KLIK! |
 |
| Poni Angel, KLIK! |
 |
| Poni Apple Delight, KLIK! |
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Vauvat kasvaa.
Pikkuiset ovat vasta neljän päivän ikäisiä, mutta jo nyt huomaa miten hurjaa vauhtia ne kasvavat.
Ruskea poika.
Viirupäinen poika.
Musta poika.
Musta tyttö.
Ruskea poika.
Viirupäinen poika.
Musta poika.
Musta tyttö.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Pennuntuoksua
Vihdoinkin ne ovat täällä: Dinan ja Uunon vauvat!
Yksi narttu ja kome urosta -ihan niinkuin viime kerrallakin!
Ikävä kyllä Dina päätti noudattaa ensimmäisellä kerralla WILCOjen kanssa hyväksi havaitsemaansa linjaa muissakin asioissa. Niinkuin vaikka siinä, että tälläkin kertaa synnytettiin eläinlääkärin luona. Ja tälläkin kertaa mami meinasin saada sydänkohtauksen, menettää loputkin järjenrippeet ja repiä tukan päästään. Lisäksi Dina on keksinyt, että haluaa synnyttää yhden kokoruskean pienen palluraisen, josta ei lopulta ole tähän maailmaan eläjäksi. Niin tälläkin kertaa. Kohdussa odotti yllätys: pieni (97g) ruskea tyttönen, joka jaksoi sinnitellä n.12h. Edellisellä kerralla aivan samannäköinen (siis todella aivan samananäköinen!) pentu oli uros ja eli vain puolitoista tuntia.
Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin, keskiviikkoon, jolloin lämmöt päättivät laskea. Minä olin innoissani, Dina oli selkästi hyvävointinen, aktiivinen ja iloinen. Olin toiveikas, että kaikki menisi kerrankin hyvin. Aikaa kului, lämmöt pysyivät alle 37 asteen. Perjantaina lähdin vielä töihin, koska Dinalla oli oma doula, joka vahti jokaisen liikkeen. Odotin, että saisin kesken päivän puhelun, jossa synnytyksen kerrottaisiin alkaneen, olivathan lämmöt olleet alhaalla jo keksiviikkona ja torstaina. Kyllähän niiden nyt pitäisi alkaa nousta. Perjantaina saavuin kotiin puolenpäivän jälkeen ja istuimme odottamaan, ensin kuvittelimme, että nyt nyt nyt. Mutta aina saimme huomata, että ei sittenkään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Dina vapisi kuin haavanlehti. Nukuin sen kansa pentulaatikossa (kyllä! Sinne mahtuu hyvin.), yritin pitää sen itseäni vasten lämpimänä peiton alla. Jossain vaiheessa yön pitkinä tunteina päätin, että aamulla lähdemme lääkärille. Ei tämä näin voisi jatkua.
Niinpä aamulla sain ajan viereiselle Lahden eläinlääkäriasemalle kymmeneksi, lähdimme matkaan. Dina tutkittiin ja kuvattiin. Röntgenissäkin näkyi neljä pentua. Lääkäri yritti käynnistää synnytystä kaikin käytössä olevin keinoin. Ja mainittakoon, että koska kyseessä on koira, ei keinoja kovin montaa ole. Parin tunnin päästä päädyimme sektioon. Ajattelin tulevia tapahtumia kauhulla, kun ajoin kotiin hakemaan lämpölaukkuja, -pulloja ja vilttejä pentuja varten. Minulle oli kerrottu jos jonkinlaista kauhutarinaa keisarinleikkauksista. Kohdussa siis tosiaan odottikin yllätys, toisessa sarvessa pentuja olikin kolme. Saimme pennut hoivattavaksemme, kuivailimme, hieroimme ja pidimme hyvänä. Kohta Dina saapui, vielä nukkuvana ja tiputuksessa edelleen. Aloimme opettaa pentuja nisille. Pieni Keiju ei suostunut syömään nisää, muilta homma alkoi luistaa melko pian. Dina avasi silmiään ja yritti samantien alkaa hoitaa vauvoja, se oli selkeästi haltioissaan siitä, että pennut olivat siinä. Koska lääkkeet vielä tekivät olon tokkuraiseksi ei hoivaamisesta tietenkään mitään tullut. Dina sai vielä pahoinvointilääkettä ja saimme rauhassa viettää aikaa huoneessa, joka oli vain meidän käytössämme. Lopulta tuli aika lähteä kohti kotia. Pakkasimme Dinan ja pennut autoon ja saavuimme kotiin, jossa Dina alkoi entisestään virkoamaan ja pääsi itsekin hoivaamaan jälkikasvuaan.
Koska Keijua piti pulloruokkia parin tunnin välein ja saada se imemään nisää, päätimme jakaa vahtivuorot yötä varten. Karin vuoro alkoi kolmelta, Kari löysi elottoman Keijun, jonka sai vielä elvytettyä. Keijun tilanne oli huonontulut edellisestä ruokinnasta hurjasti, illan aikana se oli saatu nisällekin pariin kertaan ja tilanne oli välillä näyttänyt hyvinkin valoisalta. Kolmen jälkeen kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että Keijukaisemme keuhkot eivät olleet valmiit tähän maailmaan. Sen hengitysvaikeudet pahenivat, sen paino laski, eikä se enää kyennyt syömään, koska sen kaikki energia meni hengittämiseen. Samaan aikaan neljä muuta pentua voivat erittäin hyvin, ne söivät, niiden painot lähtivät hurjaan nousuun ja ne olivat aktiivisia möngertäjiä. Keijun tilan seuraaminen oli tuskaista, pelkäsin sen kärsivän. Yhteistuumin keiju päätettiin laskea sateenkaarisille, jossa sen ei tarvitsisi kärsiä. Dina hyväksyi tilanteen lähes samantien, se tiesi, että Keiju olisi menetetty jokatapauksessa ennen aamua.
Nyt meillä on rauhallista, emällä ja pennuilla on kaikki hyvin. Dina on toipunut aivan uskomattomalla tavalla. Sillä ei ole kipuja, se on erittäin ylpeä vauvoistaan ja hoivaa niitä suurella antaumuksella. Minä saan nauttia pennuntuoksusta, istun pentulaatikon reunalla ja silittelen Dinaa ja vauvoja. Ja voi miten ihania ne ovatkaan!
 |
| Vasemmalta: uros, narttu, uros ja uros. |
Yksi narttu ja kome urosta -ihan niinkuin viime kerrallakin!
Ikävä kyllä Dina päätti noudattaa ensimmäisellä kerralla WILCOjen kanssa hyväksi havaitsemaansa linjaa muissakin asioissa. Niinkuin vaikka siinä, että tälläkin kertaa synnytettiin eläinlääkärin luona. Ja tälläkin kertaa mami meinasin saada sydänkohtauksen, menettää loputkin järjenrippeet ja repiä tukan päästään. Lisäksi Dina on keksinyt, että haluaa synnyttää yhden kokoruskean pienen palluraisen, josta ei lopulta ole tähän maailmaan eläjäksi. Niin tälläkin kertaa. Kohdussa odotti yllätys: pieni (97g) ruskea tyttönen, joka jaksoi sinnitellä n.12h. Edellisellä kerralla aivan samannäköinen (siis todella aivan samananäköinen!) pentu oli uros ja eli vain puolitoista tuntia.
 |
| Keijukainen, joka ei jaksanut elää. |
Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin, keskiviikkoon, jolloin lämmöt päättivät laskea. Minä olin innoissani, Dina oli selkästi hyvävointinen, aktiivinen ja iloinen. Olin toiveikas, että kaikki menisi kerrankin hyvin. Aikaa kului, lämmöt pysyivät alle 37 asteen. Perjantaina lähdin vielä töihin, koska Dinalla oli oma doula, joka vahti jokaisen liikkeen. Odotin, että saisin kesken päivän puhelun, jossa synnytyksen kerrottaisiin alkaneen, olivathan lämmöt olleet alhaalla jo keksiviikkona ja torstaina. Kyllähän niiden nyt pitäisi alkaa nousta. Perjantaina saavuin kotiin puolenpäivän jälkeen ja istuimme odottamaan, ensin kuvittelimme, että nyt nyt nyt. Mutta aina saimme huomata, että ei sittenkään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Dina vapisi kuin haavanlehti. Nukuin sen kansa pentulaatikossa (kyllä! Sinne mahtuu hyvin.), yritin pitää sen itseäni vasten lämpimänä peiton alla. Jossain vaiheessa yön pitkinä tunteina päätin, että aamulla lähdemme lääkärille. Ei tämä näin voisi jatkua.
Niinpä aamulla sain ajan viereiselle Lahden eläinlääkäriasemalle kymmeneksi, lähdimme matkaan. Dina tutkittiin ja kuvattiin. Röntgenissäkin näkyi neljä pentua. Lääkäri yritti käynnistää synnytystä kaikin käytössä olevin keinoin. Ja mainittakoon, että koska kyseessä on koira, ei keinoja kovin montaa ole. Parin tunnin päästä päädyimme sektioon. Ajattelin tulevia tapahtumia kauhulla, kun ajoin kotiin hakemaan lämpölaukkuja, -pulloja ja vilttejä pentuja varten. Minulle oli kerrottu jos jonkinlaista kauhutarinaa keisarinleikkauksista. Kohdussa siis tosiaan odottikin yllätys, toisessa sarvessa pentuja olikin kolme. Saimme pennut hoivattavaksemme, kuivailimme, hieroimme ja pidimme hyvänä. Kohta Dina saapui, vielä nukkuvana ja tiputuksessa edelleen. Aloimme opettaa pentuja nisille. Pieni Keiju ei suostunut syömään nisää, muilta homma alkoi luistaa melko pian. Dina avasi silmiään ja yritti samantien alkaa hoitaa vauvoja, se oli selkeästi haltioissaan siitä, että pennut olivat siinä. Koska lääkkeet vielä tekivät olon tokkuraiseksi ei hoivaamisesta tietenkään mitään tullut. Dina sai vielä pahoinvointilääkettä ja saimme rauhassa viettää aikaa huoneessa, joka oli vain meidän käytössämme. Lopulta tuli aika lähteä kohti kotia. Pakkasimme Dinan ja pennut autoon ja saavuimme kotiin, jossa Dina alkoi entisestään virkoamaan ja pääsi itsekin hoivaamaan jälkikasvuaan.
Koska Keijua piti pulloruokkia parin tunnin välein ja saada se imemään nisää, päätimme jakaa vahtivuorot yötä varten. Karin vuoro alkoi kolmelta, Kari löysi elottoman Keijun, jonka sai vielä elvytettyä. Keijun tilanne oli huonontulut edellisestä ruokinnasta hurjasti, illan aikana se oli saatu nisällekin pariin kertaan ja tilanne oli välillä näyttänyt hyvinkin valoisalta. Kolmen jälkeen kävi kuitenkin hyvin pian ilmi, että Keijukaisemme keuhkot eivät olleet valmiit tähän maailmaan. Sen hengitysvaikeudet pahenivat, sen paino laski, eikä se enää kyennyt syömään, koska sen kaikki energia meni hengittämiseen. Samaan aikaan neljä muuta pentua voivat erittäin hyvin, ne söivät, niiden painot lähtivät hurjaan nousuun ja ne olivat aktiivisia möngertäjiä. Keijun tilan seuraaminen oli tuskaista, pelkäsin sen kärsivän. Yhteistuumin keiju päätettiin laskea sateenkaarisille, jossa sen ei tarvitsisi kärsiä. Dina hyväksyi tilanteen lähes samantien, se tiesi, että Keiju olisi menetetty jokatapauksessa ennen aamua.
Nyt meillä on rauhallista, emällä ja pennuilla on kaikki hyvin. Dina on toipunut aivan uskomattomalla tavalla. Sillä ei ole kipuja, se on erittäin ylpeä vauvoistaan ja hoivaa niitä suurella antaumuksella. Minä saan nauttia pennuntuoksusta, istun pentulaatikon reunalla ja silittelen Dinaa ja vauvoja. Ja voi miten ihania ne ovatkaan!
 |
| Ruskea uros. |
 |
| Musta uros. |
 |
| Musta uros. |
 |
| Musta narttu. |
torstai 19. tammikuuta 2012
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Odottavan aika on pitkä...
...vaikka oikeasti se on tässä tapauksessa todella lyhyt!
52 vuorokautta takana, eikä enää niin kovin montaa edessä! Kääk!
Ainiin, mä olen ihan unohtanut. 6.1.2012 Etelä-Suomen Sanomissa edustivat Dina ja Dali. Jutun pääsee lukemaan tästä, jos ei ole sitä vielä nähnyt.
52 vuorokautta takana, eikä enää niin kovin montaa edessä! Kääk!
Ainiin, mä olen ihan unohtanut. 6.1.2012 Etelä-Suomen Sanomissa edustivat Dina ja Dali. Jutun pääsee lukemaan tästä, jos ei ole sitä vielä nähnyt.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Meille tulee vauvoja!
Isikoirana on ihastuttava seitsemän ja puolivuotias Uuno (Umbro Of Temptation Brig Ven), joka oli Brasiliasta jalostuslainassa loppukesän ja syksyn. Uunolle on tehty niin silmä- kuin polvitarkastukset Suomessa. Polvet 0/0. Silmät: lasiaisen rappeuma, epäilyttävä (7/2011).
Emänä Prinsessoista Prinsessoin, agilitykenttien Diiva ja kaikkien rakastama sylikoira, Dina (Fi MVA Sooraba Hessa). Dina on tutkittu sekä silmien (4/2011) että polvien (10/11) osalta terveeksi.
Pennyt syntyvät viikolla neljä. Odotamme mustia, pitkähäntäisiä hurmureita, jotka valloittavat sydämiä niin kotisohvalla maaten, kuin harrastuskentillä juosten. Pentueen sukusiitos on 0%
Lisätietoja pentueesta kotisivuilla.
Emänä Prinsessoista Prinsessoin, agilitykenttien Diiva ja kaikkien rakastama sylikoira, Dina (Fi MVA Sooraba Hessa). Dina on tutkittu sekä silmien (4/2011) että polvien (10/11) osalta terveeksi.
Pennyt syntyvät viikolla neljä. Odotamme mustia, pitkähäntäisiä hurmureita, jotka valloittavat sydämiä niin kotisohvalla maaten, kuin harrastuskentillä juosten. Pentueen sukusiitos on 0%
Lisätietoja pentueesta kotisivuilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)