Ikää on jo yli kahdeksan viikkoa ja aika kasvattajamamman luona alkaa käydä vähiin. Minulle tämä on aina niin kovin lyhyt aika, pentua odottaville taas elämän pisimmät 10 viikkoa.
Hauskoja heppuja niistä on kasvanut, jokainen tottakai omanlaisensa persoona.
Lilo, M Paronitar Astikai, on reipas narttu, joka rakastaa kiipeillä ja kaivaa, etenkin kiipeillä. Liloa ei pidättele mikään, jos se päättää mennä aidan yli, se menee myös. Lilo suhtautuu uusiin asioihin itsevarmasti, käy katsomassa heti ja totetaa, että eihän tässä mitään.
Pico, M Paroni Munck, on pentueen rauhallisin ja tasaisin pentu. Sillä on pienimmät patterit, se herää viimeisenä ja menee nukkumaan ensimmäisenä. Se ei turhia huutele eikä rieku. Se ei koskaan juokse asioiden luo umpimähkään, vaan miettii ja katsoo aina ensin. Tottakai se leikkii ja painii sisarustensa kanssa, mutta yksinään se ei sooloile.
Leia, M Paronitar Wessel, on mukavuudenhaluinen Prinsessa. Eläinlääkärin tekemän pentuetarkastuksen Leia olisi halunnut suorittaa selällään maaten ja rapsutuksista nauttien. Se on kova pussailemaan ja lipitti onnellisena eläinlääkärimmekin naamaa puhtaaksi. Leia viihtyy sylissä, mutta tykkää riekkua sisarusparven mukana.
Armi, M Paronitar Geijer, on tytöistä rauhallisin. Usein se istuu veljensä Picon vieressä ja katselee, kun muu joukko aiheuttaa tuhoa ja hävitystä. Armi on pikkuinen tyttö, joka suhtautuu uusiin asioihin hieman varovaisemmin, kuin muut siskonsa. Riekkumisleikit porukassa sujuvat, tottakai, mutta sylissä on mukava köllötellä.
Tiko, M Paroni Romanov, on jengin suurin ja voimakkain. Ulkonäöltään se muistuttaa isoisoisäänsä Dalia ja luonteeltaan isäänsä Jediä, ripauksella Dalin huumorintajua. Se on rohkea, reipas, suorasukainen, toimelias ja kaikinpuolin avoin ja hyvin miellyttämishaluinen pentu. Se tietää mitä se haluaa, mutta jos tytöt ehtivät ensin ei Tikoa haittaa, se keksii sitten jotain muuta. Sillä on asiat aina hyvin ja se on aina tyytyväinen.
Vimma, M Paronitar Hermelin, on saanut kutsumanimensä vimmaisen, periksiantamattoman ja loputtoman energisen luonteensa vuoksi. Vimma on aina menossa, joskus tuntuu, että nukkuuko se lainkaan. Se on iloinen, se pomppii, hyppii ja telmii taukoamatta. Se on hyvin pieni, mutta ei anna kyllä kokonsa olla este yhtään missään asiassa. Vikkelät kintut korvaavat puuttuvan koon.
Mila lopettelee imettämistä vihdoinkin. Se hoiti urakkansa hienosti, täydet pisteet mammakoiralle mahtavasti hoidetusta, kauniista pentueesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti