Perjantaina tytöt saivat juosta erään mökin pihassa, josta kävimme noutamassa majapaikkamme avaimet. Rallattelu pitkin pihaa maittoikin molemmille pitkän matkan jälkeen.
Majapaikkamme sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Niinpä tytöt pääsivät kanssani hihnalenkeille satamaan, joka osoittautui todella mukavaksi lenkkeilypaikaksi. Pitää tunnustaa, että vaikka olen käynyt Iisalmessa lapsesta saakka, en ole koskaan tutustunut tähän osaan kaupunkia. Ikävä kyllä koko viikonloppu oli hyvin sateinen. Aurinkoa emme juurikaan nähneet koko retken aikana.
Toinen osa, joka minulta on jäänyt huomioimatta on Iisalmen aivan loistava koirapuisto! Harvassa paikassa on näin hienoa ja tilavaa puistoa koirille. Tämä tuli tutuksi lauantaina, kun pääsin tapaamaan Woodya (Monsterosa TS Sheriff Woody). Ihastuttava penska on kasvanut hurjasti ja muuttunut vieläkin ihastuttavammaksi isoksi penskaksi. Sydän suli, kun Woody loikki minua iloisena vastaan ja tervehti lämpimästi. On ihanaa, kun on tuollaisia kasvatinomistajia, jotka tulevat aina tapaamaan kasvattajamammaa, kun se sattuu eri paikkakunnilla pyörimään. Olen onnekas! Tytöt pääsivät mukaani puistoon, vaikka epäilinkin, että mummoa ei paljon penskojen leikit kiinnosta. Ruu oli onnellinen päästessään juoksemaan.
Sunnuntaina sitten oli vuorossa jo heti aamusta kehään meno Iisalmen juhlakentällä, kun brassit aloittivat shown. Kiitokset hyvin järjestetystä, tilavasta ja sujuvasta näyttelystä jälleen kerran Iisalmeen! Tuomarina brasseilla oli Marjo Nygård.
Minä olin luvannut esittää Nemon (Monsterosa Boloria Titania). Emme olleet Nemon kanssa tavanneet todella pitkään aikaan, mutta jälleennäkeminen oli lämmin. Taas olin todella onnellinen päästessäni tapaamaan kasvattia, jotka en ollut pitkään aikaan nähnyt. Nemo esiintyi nätisti, ihan kuin olisi ennenkin ollut näyttelyssä. Tulokseksi EH.
Ruu esiintyi varmalla rauhallaisella otteellaan, niinkuin aina. Mutta sellainen Ruu on. Ei samanlaisia riemuloikkia tai hurjaa hännänvipatusta, joita turbomummo Dinan tai lapsensa Dorin kohdalla nähdään usein. Ruu on tasainen ja varma. Aina tietää jo etukäteen mitä se kehässä tekee ja mitä se ei tee. Tuomari piti Ruusta kovasti ja antoi ERIn. Ruu yritti kiivetä tuomarin syliin pöydältä ja tykkäsi kovasti vinkulelusta, jota tuomari esitteli. Kilpailuluokassa Ruu sai SA:n ja Dori osoitettiin toiselle sijalle (mukana oli myös kolmas AVO-luokan narttu, joka niinikään sai EH:n). Olin riemuissani, jäljellä oli nimittäin enää valioluokan narttu ja Dina veteraaneissa.
Dina esiintyi iloisesti. Heilutti häntää, pussasi tuomarin (tuomari nosti Dinan takaisin pöydälle, kun Dina loikkasi tuomarin syliin ja totesi, että "Onpa jäntevä veteraani, miten se on näin hyvässä kunnossa!"), kiskaisi melkein käteni irti, kun tuomarilla olikin vinkulelu ja kipitteli vauhdikkaasti saaden ERIn. Dinan kanssa on aina niin mukava olla kehässä. Ihan sama mikä tulos on, kun tuo mummo on niin järisyttävän onnellinen siitä, että pääsee esiintymään. Hyppii, loikkii ja heiluttaa häntää heiluttamasta päästyään. Tuollaisen koiran kanssa on ilo tehdä asioita. Dinalle siis Iisalmesta VSP-VET.
Ruun kanssa menimme vielä parasnarttu-kehään, jonka jälkeen lopullinen saldo oli AVO-ERI1 SA PN2 VA-CAC SERT -> FI MVA! Aivan mahtava fiilis!
Mahtavalla fiiliksellä uuden valion kanssa oli kiva ajella kotiin, eikä enää yhtään haitannut, että vettä sataa koko ajan ja ulos pitää pukea takki, että tarkenee. Kotimatkalla nähtiin jopa aurinkoakin ja päätin tietysti heti pysäyttää ja napsia muutaman kuvan tytöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti