Eka se tämä tuo ne ja noi

Nyt eletään sitä jännittävää aikaa, kun pennut oppivat koko ajan jonkun uuden jutun. Kun viime viikolla lähdettiin liikkeelle heti, kun silmät oli saatu auki, on sen jälkeen uteliaisuus kasvanut päivä päivältä. On hauska seurata pentuja ja niiden touhuja ja hihkua samalla itsekseen, kun huomaa taas pentujen tekevän jotain mitä eilen ei vielä tehty ja kokeiltu.

On haukuttu ensimmäistä kertaa.
On muristu ensimmäistä kertaa.
On ulvottu ensimmäistä kertaa.
On purtu veljeä ensimmäistä kertaa.
On purtu omaa jalkaa ensimmäistä kertaa.
On purtu äitiä ensimmäistä kertaa.
On yritetty purra minuakin ensimmäistä kertaa.
On retuutettu leluja ensimmäistä kertaa.
On tultu itse ulos pentulaatikosta ensimmäistä kertaa.
On kiivetty takaisin pentulaatikoon ensimmäistä kertaa.
On juotu vesikupista ensimmäistä kertaa.
On seisottu vesikupissa ensimmäistä kertaa.
On saatu matolääke ensimmäistä kertaa.
On leikattu kynnet ensimmäistä kertaa.
On syöty kiinteää ruokaa ensimmäistä kertaa.
Lista on todella pitkä.

Tässä seuraillessa tulee myös hyvin esille jokaisen pojan oma luonne. Kuka on ahnein. Kuka on rohkein. Kuka ei juuri koskaan huutele. Kuka on aina viimeisenä paikalla. Kuka lähtee heti liikkelle, kun silmät aukeaa unien jälkeen. Jokainen on oma persoonansa.

Viikonloppuna siirrän pennut keittiöön kaiken elämän keskelle ja niin saa jäädä pentulaatikon hiljaiset ensimmäiset viikot taakse ja meillä alkaa huiske ja tohina.

Loppuun kuvasaastetta tämän viikon touhuista.

Vaikka kaikkea uutta kokeillaan innokkaasti, yksi asia tehdään joka ilta samalla tavalla kuin tähänkin saakka: mamman kanssa mennään nukkumaan. Koska kasassa nukkuminen oman äitin kanssa nyt vaan on parasta!