Lahden pentunäyttely

Meidän viikonloppu alkoi oikeastaan jo perjantaina aamupäivällä, kun saatiin kyläilemään Ruu (Monsterosa Super Princess Peach). Lauantaiaamuna hain vielä yöjunalta Luigin (Monsterosa Super Luigi) ja oman ihmisensä. Ja sen jälkeen ei enää vauhtia puuttunutkaan, kun Superlapset pääsivät kahdestaan vetämään rinkiä. Ikävä kyllä pakkanen on ollut niin kamala, että paljon ei tuolla ulkona ole pysynyt aikaa viettämään. Niinpä leikkikehänä on toiminut pihan sijaan keittiö, jossa olikin sitten matot seinillä ja tuolit kumossa, kun Ruu ja Luigi pistivät leikiksi. 

Sunnuntaiaamuna oli mahanpohjassa jännitystä, eikä aamupala oikein maistunut, koska oli lähtö Lahtihallille pentunäyttelyyn. Koirat kyytiin ja menoksi. Matkalta otettiin vielä mukaan Mila (Monsterosa Super Yoshi) oman ihmisensä kanssa ja näyttelyn parkkiksella tavattiin Hippi (Monsterosa Super Mario) omien kannustusjoukkojensa kera ja niin oli Monsterosan Superjengi kasassa tämän kerran osalta.

Kohti ääretöntä ja sen yli. Odotukset eivät olleet korkealla. Minä en tunnetusti ole kovin innoissani menossa kehään, mieluummin ottaisin niitä kuvia. Veikkailimme myös kenen koira esittää kaikki osaamansa temput, kuka ei kävele mihinkään näyttelyhihnassa ja kuka ei suostu seisomaan sekuntiakaan paikallaan. Naureskelimme siinä, että olemme päivän sirkusnumero. Onneksi kyseessä oli kuitenkin pentunäyttely.

Ja ikävä kyllä kehästä ei nyt sitten ole kuvia, koska kehässä ollessaan niitä ei itse ikävä kyllä pysty ottamaan.

Mukaan oli ilmoitettu kaksi urosta, Luigi ja Hippi ja kolme narttua, Fanni (Lacrimale Freya), Ruu ja Mila.

Molemmat pojat esiintyivät hienosti saaden myös KP:t. Luigi osoitettiin Markku Kipinän toimesta lopuksi seisomaan punaisen merkin eteen ja näin ollen se voitti luokan.

Luigi

Hippi

Narttujen kohdalla jännitin sekä omasta ja Ruun puolesta, että Milan ja sen oman ihmisen puolesta. Ruu esiintyi kyllä oikein edukseen yllättäen minut täysin. Ruu oli ennen kehää todella väsynyt viikonlopun riehumisesta veljen kanssa. Olin ihan varma, että se ei todellakaan jaksa esiintyä. Mutta Ruu pönötti pöydällä nätisti, kävelyssä nyt olisi aika ajoin ollut parantamisen varaa, mutta kaikenkaikkiaan olin todella tyytyväinen. Mila ei ollut ihan yhtä yhteistyöhaluisella tuulella, pöydällä oli tylsää ja kävellessä olisi voinut ennemmin loikkia, mutta hyvin Milakin oman osuutensa veti. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun Ruu osoitettiin paikalle yksi ja onniteltiin KP:n kera. Fanni tuli toiseksi ja Mila kolmanneksi.

Siinä seisoessani yhtäkkiä tajusin, että Monsterosan koirat kisaavat kahdestaan VSP-ROP-kehässä. En todellakaan olisi uskonut. Hymy korvissa lähdettiin Luigin perässä Ruun kanssa kiertämään kehää. Tässä kohdassa tahdon sanoa, että Luigi esiintyy todella hyvin, se kävelee nätisti, on pöydällä kuin vanha tekijä ja osaa seisoa tuomarin edessä, kuin olisi tehnyt sitä paljonkin. Niinpä hämmästys oli suuri, kun käteeni annettiin ROP-ruusuke ja onniteltiin "todella kauniista pennusta". Ihan mahtavaa! Vaikka samapa se olisi ollut kumminko päin tulos olisi ollut, olisin ollut täsmälleen yhtä tyytyväinen vastakkaiseenkin tulokseen.

Sitten oli vielä edessä Monsterosan ihka ensimmäinen kasvattajaryhmä ikinä! Hippi johti joukkoa, tulin Ruun kanssa perässä, kolmantena kipitti Luigi ja Mila seurasi meitä. Kiersimme kerran ympäri ja sitten asettelimme koirat tuomarin eteen. Kun siinä olin polvillani maassa ja katsoin sitä nelikkoa, mietin vain miten kamalan tyytyväinen olen kaikkiin Superlapsiin. Miten mahtavia ne ovat luonteeltaan! Miten paljon niistä löytyy toimintatarmoa ja miten paljon ne tuovat iloa omille ihmisilleen. Kun käteeni vielä ojennettiin KP olin kieltämättä oikein onnellinen.

Kasvattajaryhmän arvostelu kuuluu näin:
Ryhmä laadukkaita, rodunomaisia pentuja, joilla hyvät koot ja sukupuolileimat, erinomaiset päät, riittävät luustot, ryhmä hyvin liikkuvia koiria, jotka edustavat hyvää kasvatustyötä.

Vasemmalta: Hippi, Mila, Ruu, Luigi.

"Näyttelykuvat" on otettu jälkeenpäin, kun sain ojennettua Ruun hihnan ystävälleni ja pääsin itse vihdoin kameran taakse.

Kotona sitten kuvattiin pakolliset palkintoposeeraukset muistoksi hienosta päivästä!