Potilaita ja ulkoilijoita

Viime viikolla Dali alkoi oireilemaan monia vuosia sitten haljennutta hammasta. Kun hammas silloin aikanaan lohkesi kävimme näyttämässä sitä eläinlääkärillä. Silloin lääkäri sanoi, ettei tarvitse poistaa ellei ala kipuilemaan, syö molemmilla puolilla, eikä muutenkaan näytä pahalta. Nyt Dali kuitenkin alkoi minusta pikkuisen varoa vasenta puolta, syöminen sillä puolella ei ollut ihan normaalia ja olin aika varma, että jonkinasteista kipuilua on ilmassa. Hammasta on tarkkailtu viikottain ja tässä vaiheessa on ehkä hyvä sanoa, että meillä koiria ja niiden reaktioita eri asioihin kytätään siinä määrin paljon, että väitän tuntevani laumani melko tarkkaan. Tiedän millä tavalla kukakin reagoi mihinkin mahdolliseen asiaan. Kaiken Dalin "äijyyden" (hah!) takana asuu pikkuinen herkkis, joka ei kestä kipua juuri lainkaan. Niinpä aika varattiin samantien. Lääkäri kiitteli, että hyvä kun tulitte ajoissa. Tälläiset tapaukset kuulemma yleensä hoidetaan niin, että ensin koiran pitää syödä kaksi viikkoa antibioottia ennenkuin voidaan edes leikata hammasta pois, koska omistaja ei ole osannut lukea oireita. Eläinlääkärin roskikseen päätyi siis vasemmalta takaa P4. Nyt ikenessä hampaan tilalla on kolme itsestään sulavaa tikkiä ja poskessa oli pientä turvotusta pari päivää. Pehmeää ruokaa syödään kaksi viikkoa ja kilpaurheilukielto viikon ajan. Sitten pitäisi jätkän olla taas iskussa. 

Tänään sitten matkattiin Dinan kanssa Mäntsälään ja pitkään suunnitelmissa ollut sterilisaatio toteutettiin Mäntsälän eläinlääkäriasemalla eläinlääkäri Merja Dahlblomin toimsta.  Dina on pentunsa tehnyt ja mummohommat kun voi hoitaa ilman vehkeitäkin, niin nyt oli hyvä hetki kaikinpuolin. Monet tuttaviemme nartut ovat saman eläinlääkärin toimesta päässeet lisääntymisvehkeistään eroon erittäin onnistuneesti -ja mikä minua kiehtoi eniten- todella pienellä haavalla! Niinpä päätin jo aika päiviä sitten, että meillä käytetään hiihtolomaviikko leikkauksesta toipumiseen ja aika varattiin. Käynti oli todella miellyttävä. Henkilökunta asiantuntevaa ja ystävällistä. Suosittelen lämpimästi!
Dina toipuu nyt parin viikon ajan lepäillen. Haava on liimattu, tikkienpoistoa ei tarvita, itsestäänsulavat tikit ovat piilossa. Agilitytaukoa napsahti pikkuisen pidemmin, mutta se ei meitä haittaa, kun ei ole kiire minnekään. Kisailla voidaan ilman juoksutaukoja tämän jälkeen niin paljon, kuin vain hyvälle tuntuu.

Muut kuulumiset ovat aika ulkoilupainotteisia. Viime viikonloppu vietettiin mökkeillen pitkästä aikaa. Eniten mökkeilystä taitaa nauttia Jedi, joka ei malttaisi tulla sisälle lainkaan. Koska mökillä ei ole talven aikana suurempaa ruuhkaa ollut, oli Jedin riemuksi tallaamatonta umpihankea maailman ääriin saakka tarjolla. Sen Jedi käyttikin oikein tehokkaasti hyödykseen, on jostain syystä sata kertaa siistimpää juosta hangessa kuin mennä polkuja pitkin. Me tyydyimme muun lauman kanssa metsäkoneen tekemiin jälkiin ja mökkitiehen, jota pääsee lenkkeilemään pitkälle ennenkuin törmää "naapureihin".

  
Jotenkin klassista on, että mökkeillessä aurinko ei tietenkään suostu pilkahtamaankaan ja kun tullaan kotiin se paistaa pilvettömältä taivaalta. Ennen sterkkausta saatiin siis vielä nauttia auringonpaisteesta ja sehän tottakai hyödynnettiin ulkoillen vapaana, kun Dinakin pääsi vielä temmeltämään toisten mukana. Siitä loppuun muutamat kuvat.