Ystävyysottelu

Eilen illalla kisattiin Asikkalassa P-HAUn ja Kanavan Koirakillan välinen Ystävyysottelu. Päätin osallistua kisaan Dinan kanssa, koska kyseinen kilpailu sattui meidän treenivuorollekin. En siis keksinyt tarpeeksi montaa hyvää tekosyytä jäädä pois. Kari lähti mukaan Dalin kanssa. Kilpailussa jokainen koira kisaa siinä luokassa johon virallisesti kuuluu, eli Dali ja Dina suorittivat (medi) mölliluokan radan ja tämä laskettiin mukaan P-HAUn yhteistulokseen.

Dina sijoittui kisassa sijalle 7. Harmilllinen 5 virhepistettä tuli A:n alastulolta, en näyttänyt kädellä tarpeeksi selkeästi Dinalle, että se kontaktipintakin pitää muistaa ottaa huomioon. Lisäksi olin juosta koirani päälle, jonka seurauksena kompuroin omiin jalkoihini kesken kaiken. Olin varma, että kun siinä keräilen jalkani Dina ehtii sillä aikaa suorittaa jonkun esteen omatoimisesti (väärin!) ja otamme näin ollen radalta hylsyn, mutta Dina jäikin odottamaan minua kärsivä ilme naamallaan "tule nyt jo, nolaat meidät taas". Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen suoritukseemme, vaikka onhan niitä ratoja kauniimminkin menty. Sain nimittäin pidettyä omat hermoni kurissa, enkä panikoinut ennen rataa kovin pahasti. Joka on siis minulta, kisakammon Kuningattarelta paljon!

Dali sen sijaan kiisi hienosti sijalle kaksi yllättäen minut aivan täysin. Kun menimme maneesille oli Dalilla energiaa niin paljon, että olin varma tulossa olevasta näytöksestä 'kuinka brassi lentää maneesin takaseinästä läp'. Tuntui, ettei jätkä pysy nahoissaan. Kun Kari lähti Dalin kanssa radalle huusin perään onnentoivotukset, todella tarkoittaen sitä, Dali kieppui Karin ympärillä aivan innoissaan, pystyin näkemään silmissäni kuinka Dali sinkoaa radalle ilman korvia. Yllätys oli kuitenkin suuri kun Dali suoritti nollaradan hienolla kontaktilla Kariin, tehden tarkkaa työtä.

Onnea ukkelit hienosta suorituksesta!

Maneesi kisapaikkana oli myös hyvä kokemus. Oli yllättävän vaikeaa juosta pehmeässä hiekassa, kuin olisi jalassa kumisaappaat. Kuvittelin myös, että koiria olisi kiinnostanut maneesista löytyvä hevosen kakka enemmän kuin mitkään radat, mutta toisin kävi. Oli hienoa huomata, että mahtavista tuoksuista huolimatta keskittyminen ei herpaantunut hetkeksikään.

Loppuun täytyy vielä nolona todeta, että minulla ei ole pienintäkään havaintoa siitä kumpi seura Ystävyysottelun tänä vuonna voitti. Ehkä se selvinnee minullekin tässä lähiaikoina...