Riekkumiskuvia ja vähän poseeraamistakin

Löytyn vanhalla raviradalla käydään aika usein juoksuttamassa koiria. Tälläisiä riekkumiskuvia edelliseltä reissulta.

Mukana kuvissa omasta laumasta Dina, Aida ja Soda, sekä sijoitusnarttuni Dolly ja Dollyn "isoveli" cavalier Dexter.

Sodan päivä

Tänään oli Sodan kalenteriin merkattuna monen monta asiaa.

Heti aikaisin aamulla matkustettiin Tampereen KV-näyttelyyn. Vaikka Soda kuinka yritti miellyttää tuomaria, ei kovin kummoista arvostelua herunut.

Neiti esiintyi kauniisti, mutta tuloksena H.

Kotimatkalla pistäydyimme Hauholla, jossa nautimme hetken kauniista maisemista.
Soda jatkoi mallikasta poseeraamistaan mamman mieliksi.

Seisominen ei paljon enää huvittanut, sitä kun oli koko aamu tehty.

Pääsimme nauttimaan myös kauniista järvimaisemasta.

Mikäs siinä oli auringossa istuskellessa.

Kotona istuskeltiin koko lauman voimin keinussa ja nautittiin kesästä.

Sitten olikin aika suunnata agilitytreeneihin. Harjoiteltiin keppejä.

Ja tottakai Sodan lempparia keinua!

Jossa Soda alkaa olla jo todella taitava!

Tehtiin myös erilaisia harjoituksia hypyllä.

Loppuun kuvasarja Sodan loikasta hypyn yli.

Ehkä Soda ei ole maailman lupaavin Näyttelytähti, mutta ainakin neiti on mitä ihastuttavin työkoira ja tarkka siinä mitä tekee. Nautin suunnattomasti tuon neidin kanssa treenaamisesta.

Oli mukava päivä!

Ja nyt meillä makaa raatona pedissään äärettömän väsynyt Soda, joka oli päiväänsä oikein tyytyväinen.

Leikittiin näyttelyä

Eilen 6.5.2011 illalla järjestettiin Salpausselän koirankasvattajien Match Show. Soda osallistui karkeloihin tällä kertaa sekarotuisissa. Neiti esiintyi varmalla jo vakiintuneella tyylillään ja sai punaisen nauhan sekä sijoittui hienosti kolmanneksi! 

Miksi sitten rotukoira esitetään sekarotuisten kehässä? Koska minä olin itse tuomarina pienissä aikuisissa, enkä luonnollisestikaan voi omaa koiraani omassa kehässäni arvostella. Ja koska mikään määrä treeniä ei ole Sodalle tässä vaiheessa liikaa. Siksi.

Kiitos kaikille paikallaolleille mukavasta illasta!

Turha reissu

Tänään agitettiin taas kisamuotisesti. Tällä kertaa vuorossa oli oman seuran iltakisa.

Kari ilmoitti Dalin vain yhdelle radalle, koska Dalilla menee jälkimmäinen rata aina haisteluksi. Tämä tuntui koiran kiinnostuksen kannalta hyvältä ratkaisulta, mutta mitään huippusuoritusta ei silti nähnty. Dalin sijoitus 6.

Dinan kanssa kaikki meni pieleen alusta saakka. Minä aloin taas jännittää. En ollut yhtään samalla kartalla koiran kanssa ja lopulta turhauduin niin, että otti vaan päähän koko kisat. Dinalla taas energiaa olisi ollut vaikka muille jakaa. Jokainen tajuaa sanomattakin, että tälläinen yhdistelmä ei voi toimia. Ja eihän se toimi. Dina jopa pudotti riman, jota ei tee koskaan. Lisäksi suunnilleen kaikki mikä voi mennä pieleen, meni todellakin pieleen. Virhepisteitä A radalta ehkä kolmenmiljoonan luokkaa. Siis paljon, en edes tiedä paljonko, enkä edes halua tietää. Sijoitus silti 7. B radan odottaminen ei nostanut mielialaani missään määrin. Ajatukset pyörivät muualla. Ennen omaa vuoroa unohdin koko radan. Ja hylkyhän sieltä sitten tuli. Niinkuin arvata saattoi. Ohjasin jo neljännelle esteelle väärin. Hienoa Heidi! Ei näin. 

Muutaman kuvan Kari nappasi meistä jälkimmäisellä radalla.

Putkesta hypylle (olin varma, että Dina menee puomille -ei mennyt!).

Puomille.

Maaliin.

Tarinan opetus: kolmen tunnin yöunet, erittäin stressaava viikko takana, koko päivä syömättä ja ajatukset muualla -älä tee tätä perässä! Mitään hyvää siitä ei voi seurata. Ottaa päähän vieläkin. Pohjanoteeraus.

Mitenkäs se sanonta meneekään, *piip* reissu, mutta tulipahan tehtyä. ;)