Meidän laumalla on tekemiset vähän vähissä tällä hetkellä. Allekirjoittanut meni ja katkaisi kinttunsa, missäpä muuallakaan, kuin lenkillä koiran kanssa! Minä sain kuusi viikkoa kipsiä, koirat pakkoloman. Jouduin perumaan tämän takia alkukesän kaikki agisuunnitelmat, agiepikset, rallyepikset, joihin olin jo ilmoittautunut, kaikki suunnitelmat muustakin treenaamisesta, eikä edes mätsärituomarointi itse mätsäröinnistä puhumattakaan onnistunut tai onnistu hetkeen. Harmittaa niin etten voi sanoin kuvata!
Onneksi on muutamia juttuja, joita voi tehdä, jos niihin on käyttää tarpeeksi aikaa.
Viikolla käytiin viehejuoksutreeneissä. Minä otin mukaan tuolin ja istuin paikallani katsoen, kun koirat kirmasivat. Harmiksi alkoi sataa vettä kesken kaiken. Sodalla ja Aidalla oli kivaa, ne juoksivat innoissaan vieheen perässä. Endikin pääsi kokeilemaan. Eihän se vieheestä mitään ymmärtänyt, mutta kauhean kivaa sillä oli! Varsinainen hupinumero.
Eilen sitten pääsin Riihimäen näyttelyyn. Tuoli taas mukaan ja valtavan paljon enemmän aikaa siirtymätilanteisiin, kuin normaalisti.
Mukaan lähti Dina, joka kävi veteraaniluokassa pyörähtämässä Karin kanssa. Tuo mummo kyllä on siitä kiva, että sen hihnan voi tyrkätä käteen kenelle tahansa ja mummohan menee ja esiintyy. Tällä kertaa esiinnyttiin tuloksella VET-ERI1 ROP-VET.
Nyt sitten vietellään vain lomaa ja katsotaan päivä kerrallaan mitä kinttu kestää (eli miten kauan sitä voi pitää normaalissa asennossa, ennenkuin se on taas pakko nostaa ylös, astuahan sillä ei siis edes saa) ja mitä voidaan tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti